Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallbergin ja piispa Eero Huovisen kirjoitus 10.4.2009 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla
Talouskriisi, luonnonkatastrofit, sodat maailmalla ja väkivallanteot kotimaassa ovat ravistelleet meitä kaikkia kysymään, missä on vika.
Monissa kriiseissä todellisuus on karannut käsistä. Yhteys reaalimaailmaan on katkennut. Talous horjuu, jos se perustuu toiveille eikä yhteisesti hyväksytyille pelisäännöille. Luonto kärsii, jos sen omat lait unohtuvat. Sodat kiihtyvät, kun niitä käydään viholliskuvien varassa. Väkivaltaan ajaudutaan, jos yhteys muihin ihmisiin katkeaa.
Todellisuus on aina vahvempi kuin oletukset ja mielikuvat. Vanhan filosofisen viisauden mukaan oleminen on tärkeämpää kuin se, miltä asiat näyttävät. Paluu reaalimaailmaan voi olla ankara, mutta se voi sisältää tien ongelmien ratkaisuun.
Arkihuolet liittyvät maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Lomautus, työpaikan menetys ja huoli toimeentulosta ahdistavat. Nykyisen laman olennaisena syynä oli irtaantuminen todellisuudesta.
Kuplien puhkeaminen alkoi valtamerten takana, mutta siltä eivät säästy kotimaan markkinatkaan. Suomessa pankit tosin ovat 1990-luvun laman jäljiltä astetta vahvempia kestämään paineita. Reaalivakuuksia osataan meillä arvostaa.
Päähuoli on nyt viennin romahtamisessa. Kun suuryhtiöt joutuvat vetämään henkeä, myös pienet innovatiiviset yritykset ajautuvat vaikeuksiin. Tiukoilla ollaan kaikilla sektoreilla, myös peruspalveluissa. Miten säilyttää usko yrittämiseen ja yhteiskuntamme selviytymiseen?
Olemme entistä riippuvaisempia talouden maailmanlaajuisesta kehityksestä. Tämä luo mahdollisuuksia mutta asettaa myös suuria haasteita. Jos globaalin talouden tavoitteet ovat epärealistiset, laskut maksetaan kaikkialla. Tarvitsemme ylikansallisia pelisääntöjä.
Vielä vuosikymmen sitten talousliberaalit arvioivat, että markkinavoimat hallitsevat tulevaisuudessa maailmaa. Oikeusteoreetikko Jürgen Habermas puhui kansallisvaltion eroosiosta. Riskiyhteiskunnan tutkija Ulrich Beck arveli valtion jäävän investointivirtojen ulkopuolelle ja kehityksen vievän pelisääntöjen yksityistämiseen.
Kansalliset realiteetit ovat kuitenkin osoittaneet vahvuutensa. Valtiot joutuvat pelastajiksi pankkitukioperaatioissa. Talouden pohjaa joudutaan rakentamaan tyvestä puuhun.
Kriisistä ei selvitä yksinomaan pumppaamalla uutta rahaa markkinoille, jos ei ole valvontaa eikä takeita pelisääntöjen noudattamisesta. Maailmalla tarvitaan todellisuuspohjaista luottamusta.
Globalisaatio luo ehkä liian utuisia mielikuvia. Kansanviisauden varoitus kuuseen kurkottamisesta on syytä muistaa. Todellisuus on nähtävä myös paikallistason kannalta.
Epävarmuus tulevaisuudesta heijastuu koko yhteiskuntaan. Päättäjät joutuvat tekemään kauaskantoisia ratkaisuja. Kilpailu julkisuudesta saa poliitikot kiinnittämään huomionsa siihen, mikä luo myönteisiä mielikuvia. Se, miltä näytät, kiehtoo enemmän kuin se, mitä olet.
Kriisin keskellä on kuitenkin tehtävä myös epäsuosittuja ratkaisuja. On pysähdyttävä pohtimaan valintojen ja toiminnan perustaa. Vain todellisuuspohjaiset ohjelmat luovat optimismia. On pidettävä jalat maassa, pää kylmänä ja sydän lämpimänä.
Globaalissa maailmassa on etsittävä yhdistäviä näkemyksiä. Tämä on vaikeaa moniarvoistuvassa maailmassa.
Vahva identiteetti antaa kuitenkin pohjan paremmalle tulevaisuudelle. Maailmankansalaisen etiikka voi rakentua vain yhteisten ihmisoikeuksien ja tasavertaisen ihmisarvon varaan.
Vastakohtaisuuksien etsimisen sijaan meidän on kysyttävä, mikä yhdistää erilaisia aatteita, ideologioita ja uskontoja – ja ihmisiä. Lähtökohtana tässäkin on yhteys elämän arkitodellisuuteen. Jokainen ihminen tietää sisimmässään, mikä on oikein ja mikä väärin. Kultainen sääntö yhdistää ihmiskuntaa: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Miten siirrämme tätä arvopohjaa lapsille ja nuorille, joille nykytekniikka internetyhteyksineen antaa uusia kontaktiväyliä ja mahdollisuuksia elää virtuaalimaailmassa? Irtautuminen arkitodellisuudesta sisältää riskin syrjäytymisestä. On pidettävä kiinni läheissuhteista. Etäelämykset eivät voi korvata aitoa kohtaamista ja yhteisöllisyyttä. Identiteetin vaalimisessa jatkuvuudella on suuri merkitys.
Sosiaalisella pääomalla on ratkaiseva merkitys hyvinvoinnille. Siihen kuuluvat luottamus, yhteisymmärrys, verkostot ja yhteiset arvot. Juuri ne ovat nyt koetuksella. Kriisien taustalla on usein luottamuspääoman hiipuminen.
Elvytyshankkeiden lisäksi tarvitaan panostamista koulutukseen ja osaamiseen. Siten voidaan kestävällä tavalla edistää myös taloutta ja hyvinvointia. Sosiaalinen pääoma ei kasva mahtikäskyillä tai lupauksilla. Se kasvaa todellisuudesta ja ihmisten välisestä luottamuksesta. Tässä tulemme asian ytimeen.
Suurimman laskun kriiseistä maksavat aina ihmiset – tavallisesti heikoimmassa asemassa olevat. Ihmiset ovat kuitenkin myös suurin voimavara tulevaisuutta rakennettaessa. Ihminen on aina tärkeämpi kuin rakenteet tai markkinat. Todellisuus voidaan tavoittaa, jos seistään ihmisen puolella ja tuetaan häntä. Ihmisyys on itseisarvo.
Tulevaisuuden rakennelmat eivät voi kestää, ellei niitä perusteta oikeudenmukaisuuteen. Yhteinen käsitys siitä, mikä on oikeaa ja hyvää, antaa kestävän pohjan. Suomalaisille oikeus ja kohtuus ovat aina olleet olennainen asia. Ellei niihin voida luottaa, ihmiset eivät voi luottaa toisiinsakaan.
Inhimillisyys syntyy siitä, että nähdään toisen ihmisen kasvot. Kasvot ovat persoonan merkki ja ilmaus. Ihminen katoaa, jos hän jää numeroksi tai järjestelmän osaksi. Mielikuvat eivät voi korvata yksilön kohtaamista. Kriisien keskellä tarvitaan rohkeutta ja rakkautta katsoa ihmistä kasvoista kasvoihin. Vain siten voi syntyä kestävä toivo ja todellinen yhteiselämä.
Pekka Hallberg
Eero Huovinen