KRISTUKSEN VALO

KRISTUKSEN VALO

Piispa Teemu Laajasalon saarna Mikaelin seurakunnan 40-vuotisjuhlamessussa Mikaelin kirkossa 22.8.2021

Joh. 9:1–7, 39–41

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

    Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”

 

Rakkaat Mikaelin seurakunnan seurakuntalaiset, hyvät juhlavieraat,

tämä on lapsuuteni kotiseurakunta, johon liittyy paljon muistoja. Viimeksi sain olla täällä saarnaamassa lokakuussa 2018, kun juhlittiin tämän kirkon 30-vuotisjuhlaa. Silloin luettelin kasan katuja, jotka ovat minulle rakkaita: Saanatunturintie, Rekitie, Uussillantie, Keinutie, Nupikuja. Jokaisen kadun ääneen sanominen liikahduttaa jotain sydämessä ja sielussa. Muistoilla on maamerkit. Aina näillä nurkilla liikkuessa tekee mieli etsiä tuttuja rakennuksia ja katuja. Alueella on väliä.

Tänään on jälleen juhlan aika. Syy juhlaan ei tällä kertaa ole ainoastaan kirkko, tämä rakennus, vaan te ihmiset tämän korkean katon alla. Tänään iloitsemme koko seurakunnasta – kaikista ihmisistä tällä alueella. Seurakunnasta, joka elää, hengittää ja rukoilee aina Kurkimäestä Karhusaareen asti.

Mikaelin seurakunnan aluetta on lohkottu ja nimetty uudelleen moneen kertaan. Seurakunnan alue ja nimi on muuttunut 68 vuoden aikana yhteensä kuusi kertaa. Ajatelkaapa, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Täällä on sijainnut Helsingin pitäjän seurakunta, Malmin seurakunta, Herttoniemen seurakunta, Vartiokylän seurakunta, Mellunkylän seurakunta ja nyt Mikaelin seurakunta.

Tämän seurakunnan kirkkoja, kappeleita ja seurakuntataloja on vuosikymmenten aikana rakennettu ja niistä on myös luovuttu. Osa on suunniteltu väliaikaiseksi ja osasta on tullut väliaikaisia. Tämä Mikaelin kirkko on hiippakunnan uusimpia kirkkojamme. Seurakunnan kauas kantavasta historiasta muistuttaa yksi hiippakunnan vanhimmista kirkoista, Östersundomin kirkko, jossa rukous on jatkunut katkeamatta jo yli 250 vuoden ajan.

Seurakunta on aina enemmän kuin sen rakennukset, rajat tai nimi. Seurakunta ei ole vain hallinnollinen ratkaisu, harrastuskerho tai hyväntekeväisyysyhdistys, vaan osa Kristuksen kirkkoa, joka rukoilee yhdessä ja viettää ehtoollista yhdessä. Seurakunnassa tärkeämpää kuin nimen, alueen, rakennusten tai ihmisten pysyvyys on Kristuksen pysyvyys. Seurakunnan valo ei tule viimekädessä sen organisaatiorakenteesta, vaan Kristuksesta.

Päivän evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus parantaa sokeana syntyneen miehen. Evankeliumiin sisältyy Jeesuksen ihmeellinen lupaus, joka meinaa tämän kertomuksen keskellä jäädä huomaamatta. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo.”

***

Jeesuksen valossa on monia puolia. Tänään puhun kolmesta Jeesuksen valon puolesta. Se on osoittavaa valoa, se on kaiken muuttavaa valoa ja se on ikuista valoa. Siis osoittavaa, kaiken muuttavaa ja ikuista valoa.

Aloitetaan osoittavasta valosta: Mitä Jeesuksen valo osoittaa?

Jeesus kohtaa evankeliumissa miehen, joka on ollut syntymästään saakka sokea. Meidän huomiomme kiinnittyy helposti Jeesuksen tekemään parantamisihmeeseen. On ihmeellistä, että sokea saa näkönsä takaisin. Mutta osoittavan valon kannalta ihmeellistä on jo se, että Jeesus ei ohita tien sivussa olevaa sokeaa miestä. Evankeliumit ovat täynnä tilanteita, joissa Jeesus näkee aikansa sorretut, sivuun sysätyt ja hyljeksityt. Kristuksen valo osoittaa jatkuvasti paikkoihin, joihin muut eivät halua mennä. Hän kohtaa sellaisia, joita ei ole soveliasta kohdata. Hän hyväksyy seuraansa niitä, joiden paikka on yhteiskunnallisen arvostuksen ulkopuolella.

Tämä on tärkeä puoli maailman valona olemisessa myös tänään ja täällä. Mikaelin seurakunnassa on osattu mennä sinne, missä tiedetään, että tullaan haastetuiksi.

Seurakunnan monimuotoinen diakoniatyö on osoittanut kurjuuteen ja näyttänyt köyhyyttä – antanut ihmisille tukea ja toivoa elämän pimeydessä. Kaikkensa menettäneiden ja uuden alun saaneiden kanssa on jaksettu etsiä valoa elämän varjoissa aina uudelleen. Saapas-toiminta on 35 vuotta osoittanut valoa, kulkenut tämän seurakunnan kaduilla ja kujilla katsoen suoraan ja armollisesti nuoria aidoimmillaan. Saappaan vastuunkantajat ovat tuoneet nuorten huolia, hätää ja tarpeita niille areenoille, joissa sitä ääntä ei muuten kuultaisi. Mikaelin seurakunnassa hiljaisten ääneltä ei voi ummistaa korvansa ja epäoikeudenmukaisuudelta ei voi sulkea katsettaan. Kristuksen valo osoittaa lähimmäisen surun näkyväksi ja omantuntomme kirkkaaksi.

Yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden osoittavaa valoa meidän on tässä ajassa helppo ymmärtää. Tällaista kirkon toimintaa ja julistusta arvostavat nekin, jotka eivät sen penkkejä kuluta. Mutta Kristuksen valo osoittaa vielä jotain paljon syvempää. Se osoittaa myös meidän oman sydämemme synnin, meidän omien tekojemme ja valintojemme itsekkyyden ja keskeneräisyyden. Usein osoittava valo saa aikaiseksi riittämättömyyden tunteen. Se osoittaa meidän kyvyttömyytemme syvälliseen muutokseen. Siis kyvyttömyytemme hyvään, hyvästä tahdostamme huolimatta.

Kristuksen valo osoittaa, että kukaan meistä ei kykene täyttämään Jumalan asettamaa lähimmäisenrakkauden lakia. Ei, vaikka järkemme vahvistaa sen totuuden. Ei, vaikka sydämemme tunnustaa sen hyvyyden. Ei, vaikka sielumme silmin tavoitamme sen ylivertaisen kauneuden.

***

Mutta onneksi Jeesuksen valo ei ole vain osoittavaa valoa, se on myös kaiken muuttavaa valoa. Jeesuksen valo on siis paitsi osoittavaa myös kaiken muuttavaa valoa.

Kun opetuslapset yrittävät pähkäillä, onko sokeus miehen itsensä vai tämän vanhempien syytä, sivuuttaa Jeesus tällaiset järkeilyt kokonaan. Jeesus ei etsi syyllistä, Jeesus ei syyllistä. Hän muuttaa miehen elämän.

Mikaelin seurakunta on monille ihmisille muutosten aluetta. Tänne on aikoinaan muutettu uusiin lähiöasuntoihin kaupungin toiselta puolelta, tänne on muutettu maalta ja tänne on muutettu eri maista. Mikaelin seurakunnan alue on ollut monelle uusi koti ja monelle myös uusi kotimaa. Tämä on paikka, jossa osa on joutunut ja toinen osa on saanut rakentaa elämäänsä eri tavalla kuin aiemmin. Moni on saanut täällä kokonaan uuden alun. Täältä on löytynyt umpikujassa oleville mahdollisuus ja kaikessa kärsineille tulevaisuus. Tämä on ollut uusien alkujen alue, toiveiden tila, jossa kaikki mennyt, joka on haluttu jättää taakse, on voitu pyyhkiä pois.

Meidän on helppo tunnistaa, että Kristuksen kaiken muuttava valo on uusien mahdollisuuksien antamista, eri tavoin sairaiden parantamista tai erilaisessa hädässä olevien välitöntä auttamista – siis laupeuden työtä. Mutta Jeesuksen kaiken muuttava valo on perimmältään muutosta, jossa ihminen saa kokonaan uuden alun. Kaiken muuttava valo on jotain sellaista muutosta, missä ihminen onkin rakastettu sellaisena mitä hän on, eikä sellaisena mitä hän voisi olla. Golgatan puulta loistaa Kristuksen kaiken muuttava valo. Se on valoa, jonka armollisessa lämmössä rikkomusten haavat kasvavat umpeen ja synnin runteleman sydämen viiltävä kipu hellittää.

***

Meitä Jeesuksen seuraajia kutsutaan olemaan Hänen valonsa kaltaisia, toimimaan maailman valona, olemaan maailmassa osoittavana ja kaiken muuttavana valona. Kristuksen kirkko ei kuitenkaan ole koskaan vain yhteiskunnallisten epäkohtien osoituslaitos, yhteinen omatunto tai hyväntekeväisyysjärjestö. Kirkon olemassaolon oikeutus on siinä, ettei valo tule viime kädessä ihmisistä. Kirkon olemassaolon oikeutus ei ole ihmisten hymyssä vaan Kristuksen valossa.

Hyvät ystävät, kaikista tärkein puoli Kristuksen valoa on sittenkin se kolmas: Kristuksen valo on ikuista valoa. On tärkeää, että seurakunta osoittaa toiminnallaan yhteiskunnallisia epäkohtia ja toimii tarvittaessa vastakulttuurina tässä maailmassa. On tärkeää, että seurakunta tekee hyviä asioita ja auttaa ihmisiä Jeesuksen esimerkin mukaisesti uusiin alkuihin. Mutta oikeudenmukaisuutta tavoitellaan muuallakin, hyvää tehdään sielläkin, missä Jeesuksen nimeä ei mainita. Se asia, joka erottaa Kristuksen valon kaikista väliaikaisista valoista, hetkellisistä valoista, keinotekoisista valoista, syttyvistä ja sammuvista valoista, on valon ikuisuus.

Tämän Mikaelin kirkon alttarin äärellä on vuosikymmenten ajan saateltu ihmisiä viimeiselle matkalleen. Vanhassa rukoushetken kaavassa pappi sanoo kuolleelle: ”Herra antakoon sinulle iankaikkisen levon. Ikuinen valo sinua valaiskoon.” Ikuinen valo sinua valaiskoon. Siinä on meidän lopullinen toivomme ja rohkaisumme. Sama valo, joka osoittaa vääryydet; sama valo, joka on kaiken muuttavaa valoa, on myös ikuista valoa. Se on valoa, joka on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Valoa, joka johtaa kuoleman pimeydestä taivaan kirkkauteen.

***

Palatessa vuosien tai vuosikymmenten jälkeen takaisin tutuille kaduille, voi aluetta olla vaikea tunnistaa. On halu hapuilla tuttuja rakennuksia ja kasvoja, mutta voi olla, että rakennukset on purettu ja kasvot ovat oudot. Kaikki näyttääkin vieraalta ja rakas alue täysin toiselta. Jatkuvan muutoksen keskellä seurakunnan tehtävä on huolehtia, että Kristus on aina tunnistettavissa. Perustana on Kristus itse. Hän ei muutu.

Rakkaat seurakuntalaiset, olkoon koko Mikaelin seurakunta jatkossakin Kristuksen valon merkkinä.
Kristuksen osoittava valo osoittakoon lähimmäisen hädän ja kirkastakoon omatuntomme.
Kristuksen kaiken muuttava valo nostakoon kaatuneet, pettyneet ja syntiset kokonaan uuteen alkuun.
Kristuksen ikuinen valo lohduttakoon surevat, kaipaavat ja elämänsä menettäneet iankaikkiseen autuuteen.

Aamen.

2021-08-22T11:40:54+00:00elokuu 22nd, 2021|Piispan saarnat|