Saarna Järvenpään kirkon 50-vuotisjuhlassa 2.12.2018

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.”

Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

Matt. 21: 1–9

 

Rakas Järvenpään väki

Kiitän sydämellisesti kutsusta tulla Järvenpään kirkkoon. Monet hyvät ja rakkaat muistot palaavat mieleen, jakamattoman Helsingin hiippakunnan ajoilta.

Tänään tässä kirkossa on kaksinkertainen juhla. On Järvenpään kirkon puolivuosisataisjuhla ja on uuden kirkkovuoden alkajaisjuhla, ensimmäinen adventti, Hoosianna-kirkko.

Kun tämä kirkko 50 vuotta sitten otettiin käyttöön, vihkijöinä oli kaksi Helsingin piispaa. Aarre Lauha oli varsinainen vihkijä ja häntä avusti asessori Samuel Lehtonen, josta myöhemmin tuli Helsingin piispa.

Uskon, että tänään täällä kirkossa on aika monta seurakuntalaista, jotka olivat paikalla silloin, kun kirkko vihittiin. Ensimmäisenä on Rauha Pulkkinen, joka aloitti diakonissana samana päivänä 1.12.1968, kun kirkko vihittiin. Tänään hän on tämän juhlamessun ristinkantaja. Sitten on veteraani Erkki Koivuniemi, vastaava rakennusmestari 50 vuotta sitten. Ja sitten on Erik Lundmark, joka oli muuraamassa kirkon peruskiveä. Hän tuli valituksi tehtävään, koska hän oli tuolloin ”kunnollinen partiolainen”. Varmaan täällä on monia muitakin todistamassa sitä, mitä oman uuden kirkon vihkiminen aikoinaan merkitsi.

***

Piispa Lauhan vihkimispuheesta on säilynyt muutamia rivejä. Lainaan vain yhtä kohtaa: ”Kun Jeesus Kristus löytyy täällä, hän ei jää tänne, vaan tulee mukaan arkielämään.”

Tähän ajatukseen on kätketty Järvenpään kirkon ydintarkoitus. ”Kun Jeesus Kristus löytyy täällä, hän ei jää tänne, vaan tulee mukaan arkielämään.” Löytyy täällä, mutta ei jää tänne.

Kirkkorakennuksen salaisuus on siinä, että kaikkivaltias ja tutkimaton Jumala tulee täällä meidän keskuuteemme. Kun me kuuntelemme Jumalan sanaa, silloin Jumala itse puhuu meille. Kun me rukoilemme Taivaallista Isää, silloin Hän itse kuulee meitä. Kun lapsi kastetaan, silloin Jumala itse ottaa hänet omaksi lapsekseen. Kun me vastaanotamme alttarin sakramentin, silloin Kristus antaa itsensä meille. Jumala ja Kristus löytyvät täältä, tästä Järvenpään kirkosta. Muistakaa, rakkaat ystävät, miten tärkeä ja pyhä paikka tämä kirkko on.

Vanha kirkon vihkimisrukous pukee sanoiksi tämän ihmeen. Rukous kohdistaa sanat Jumalalle: ”Sinä et asu käsin tehdyssä temppelissä, vaan taivas on sinun istuimesi ja maa jalkojesi koroke. Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat. Kuitenkin olet luvannut olla omiesi luona joka päivä.”

Jumala ja Kristus eivät siis ole meistä kaukana tai etäällä. Vaikka Jumala on kaikkivaltias, hän ei ole jäänyt taivaaseen, vaan Hän on täällä, tässä kirkossa, 50 vuotta sitten ja juuri nyt. Jos siis haluat löytää Kristuksen, tule tänne. Kristus löytyy täältä.

Vanhat kristityt puhuivat kirkosta äitinä, jonka kautta Kristus synnyttää Jumalan lapsia. Kirkkoäiti voi joskus näyttää ryppyiseltä ja arkiselta, mutta hän on kuitenkin rakas ja pyhä, yhtä rakas kuin meidän oma äitimme, yhtä rakas kuin oma kotimme. Voi olla, että emme aina ymmärrä äitiämme ja kodissakin voi olla toivomisen varaa. Mutta jokainen meistä vähintään aavistaa, miten tärkeä oma äiti ja oma koti ovat.

Järvenpään seurakunnan juhlakirjassa vuosituhannen taitteessa kysyttiin seurakuntanuorilta, mitä kirkko on heille merkinnyt. Yksi vastaus on jäänyt mieleeni. ”Koti olet ollut ihmisille.”

Koti on ihmiselämän syntypaikka. Kirkko on koti, jossa Kristus löytyy ja jossa usko alkaa. Mutta niin kuin nuorelle tulee aika aikuistua ja lähteä pois omasta kodista, niin kirkkoäitikin haluaa lähettää meidät arkeen ja maailmaan. Piispa Lauhan sanat velvoittavat meitä.

Vaikka Kristus löytyy täältä, meidän ei ole lupa jäädä tänne. Niin kuin tämä juhlamessu pian loppuu, niin meidänkin tulee mennä arkeen, koteihimme, työpaikoillemme, ihmisten keskelle, kaikkien luokse. ”Kun Jeesus Kristus löytyy täällä, hän ei jää tänne, vaan tulee mukaan arkielämään.”

Virsikirjassa on kaunis virrenvärssy, joka puhuu kirkosta äitinä, joka on meille rakas ja joka saattelee meitä arkiseen elämään. Kirkkoherra on antanut minulle luvan veisauttaa tämän virren neljännen säkeistön (VK 197:4). Eiköhän lauleta.

Tänne kuin äidin armaan luo johdata, Herra, meitä.

Henkesi lahja meille suo, suojaasi meidät peitä.

Lähetä kirkko maailmaan kutsua suurta kantamaan

keskellä aikojen pauhun.

***

Sitten tämän pyhän toinen aihe juhlaan. Uusi kirkkovuosi alkaa. Tunnemme tämän pyhän siitä, että nyt veisataan Hoosianna. Tämä on hoosianna-pyhä, yksi vuoden tärkeimmistä pyhäpäivistä.

Miksi tämä adventtipyhä on niin tärkeä?

On oikeastaan aika jännää, että kirkon vihkimissanat 50 vuoden takaa kuvaavat osuvasti myös sitä, mikä adventissa on olennaisinta.

Piispa Lauha sanoi, että Kristus löytyy täältä, tästä kirkosta, Jumalan sanan ja rukouksen keskeltä. Adventti puolestaan kertoo siitä, että Kristus tulee tänne. Adventti on sen odottamista, että Jumalan Poika tulee meidän luoksemme ja keskellemme, tänne.

Kun Jeesus kertoo, mitä hänen saapumisensa Jerusalemiin merkitsee, hän vetoaa vanhaan profeetan sanaan: ”Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä.”

Olennaisinta adventissa ja oikeastaan koko kristillisessä uskossa on se, että Jumala tulee, tulee meidän luoksemme. Ei uskossa ole kysymys siitä, että me menisimme Jumalan luokse, vaan siitä, että Jumala tulee meidän luoksemme.

Usein me arvelemme, että voidaksemme kokea Jumalan läheisyyden, meidän on mentävä häntä kohti. Kohennamme tapojamme, olemme moraalisempia ja yritämme olla hurskaita. Uskomme, että Jumala löytyy, kunhan teemme parhaamme.

Adventin ja lähestyvän joulun tärkein viesti on kuitenkin, että Jumala tulee meidän luoksemme. Ihmisen pääsy Jumalan luo on kokonaan sen varassa, että Jumala saapuu. Joulu on Kristuksen tulemisen juhla. Kristus tulee ja syntyy meidän kaltaiseksemme. Meidän osamme on vastaanottaa kaikki se hyvä, jonka Kristus tuo mukanaan.

Adventin laki on toisenlainen kuin ihmissuhteiden laki. Suhteessa toisiimme ja työhömme meidän kuuluu mennä, tehdä ja ponnistella. Jouluna ja Jumalan edessä kaikki on sen varassa, että Kristus tulee ja saapuu.

Joulun ilo alkaa siitä, kun koko maailman Vapahtaja tulee sinun luoksesi. Hän on jo kerran tullut ja tänä jouluna Hän jälleen tulee sinun sydämeesi. Sinun ei tarvitse murehtia puuttuvaa pyhyyttäsi, ei epäonnistumisiasi, ei edes uskosi olemattomuutta. Kaikki on hyvin, sillä Hän tulee. Vaikka et osaisi etkä ehtisi millään tavalla valmistautua, niin Kristus tulee joka tapauksessa. Vaikka et edes muistaisi pyytää, että Hän tulisi sinun luoksesi, niin Hän tulee. Tämä on armoa.

Kun Jumala ensin tulee meidän luoksemme, niin meissäkin syttyy halu mennä lähimmäistemme luo. Koska Jumala on hyvä meitä kohtaan, niin olkaamme mekin hyviä toisillemme. Hyvää adventtia!