Piispa Teemu Laajasalon saarna ensimmäisenä adventtisunnuntaina 2. joulukuuta 2018 Tuomasmessussa.
”Lähtekää, menkää ulos porteista,
valmistakaa tie kansalle,
valmistakaa, tasoittakaa valtatie,
raivatkaa pois kivet,
kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
Maailman ääriin saakka
Herra on kuuluttanut:
– Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastajasi saapuu,
hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa,
Herran lunastamat,
ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki,
Kaupunki, jota ei hylätä.”
Jes. 62: 10-12
Hyvät Hoosiannaa laulamaan tulleet Tuomasmessun väki.
Kun raskaana olevalle naiselle ilmoitetaan synnytyksen arvioitu ajankohta, puhutaan suomen kielessä lasketusta ajasta. Ilmaus tavoittaa jotain hyvin oleellista odotuksen luonteesta. Kun ihminen odottaa jotain oikein kovasti hän tulee ikään kuin vahvemmin tietoiseksi ajasta. Hän laskee kuumeisesti viikkoja ja päiviä, ehkä jopa tunteja ja minuutteja. Odotuksen apuna voi olla erilaisia keinoja: yksi piirtää rukseja almanakkaan ja toinen katkoo piikkejä aamukammasta. Odottava ihminen siis laskee aikaa.
Tänään ensimmäisenä adventtisunnuntaina alkaa uusi kirkkovuosi ja se alkaa odotuksella. Joulua edeltävästä noin neljän viikon odotusajasta puhutaan adventtina. Sana tulee latinan kielestä ja tarkoittaa ”saapumista” ja ”tulemista”. Adventin aikana odotetaan joulua – siis Jeesuksen syntymän laskettua aikaa.
Myös adventtina käytetään erilaisia odotuksen apuvälineitä. Jumalanpalveluksissa aikaa lasketaan sytyttämällä adventtikynttelikköön kynttilöitä. Lapset ja aikuiset avaavat kotona kalenterin luukkuja ja laskevat sillä tavalla päiviä jouluun.
Odottavan aika on usein pitkä. Mutta odottaminen on tärkeä osa suureen juhlaan tai suureen muutokseen valmistautumista. Voisi jopa ajatella, että jos juhlat vain yllättäen tulisivat ja odottaminen ja valmistautuminen puuttuisi, olisi ilo jotenkin vähäisempää. Tai jos suuret muutokset tapahtuisivat ilman odotusta, olisi välineet muutoksen ymmärtämiseen jotenkin heikommat.
Lasketun ajan odottaminen tarjoaa äidille ja isälle mahdollisuuden valmistautua uuteen elämäntilanteeseen, ajan itsetutkistelulle ja ajan jolloin voi seurata paitsi syntymättömän lapsen kasvua myös omaa kasvua. Vastaavasti joulua edeltävä adventti antaa meille kaikille mahdollisuuden valmistautumiseen, ajan itsetutkistelulle ja aivan erityisesti ajan odottamiselle.
Onni alkaa usein jo odotuksesta. Odottaminen saa odottamisen kohteen ikään kuin jo läsnä olevaksi. Kun pieni lapsi odottaa isovanhempia kylään, hän on jo kuulevinaan koputuksen ja juoksee ovelle, vaikka mitään koputusta ei vielä todellisuudessa kuulunutkaan. Odottamiseen sisältyy tulevaisuuden toivo.
Odottaminen voi kuitenkin olla myös täysin toisenlaista odottamista. Tässä salissa on monta ihmistä, jotka ovat joskus odottaneet, mutta odotus onkin ollut odotusta väsymyksen, pettymyksen, surun ja ahdistuksen keskellä. On odotettu työhaastattelun tulosta, yt-neuvottelun ratkaisua, viranomaisen päätöstä, puolison reaktiota tai oman lapsen lääkäridiagnoosia. Kauheaa asiaa odottava elää jo monessa mielessä kauhun keskellä.
Tämän päivän raamatuntekstissä, Jesajan kirjassa, on yksi lause, joka on kohdistettu erityisesti eri tavoin odottaville. Se kuuluu: ”Katso, sinun pelastajasi saapuu.” Siis: ”Katso, sinun pelastajasi saapuu.”
***
Adventtina odotetaan nimenomaan pelastajaa. Joulu on pelastajan laskettu aika. Mutta mitä se merkitsee, että ”sinun pelastajasi saapuu”?
Meillä papeilla on usein kiusaus puhua pelastuksesta jotenkin teoreettisena asiana. Me sanomme tiettyjä sanoja peräkkäin ja kuulija – pahimmassa tapauksessa puhuja itsekin – joutuu miettimään, mitä sanat lopulta tarkoittavat, vai tarkoittavatko mitään. Adventtina voi käydä niinkin, että huomaa toistavansa sanoja ”Jumala tulee”, ”pelastus tulee” tai ”Jumala tulee keskellemme” tavalla, joka jättää niiden sisällön vaille tarkempaa merkitystä.
Toivon kuitenkin, että et tänään ohittaisi puhetta pelastajasta vain kirkollisina sanankäänteinä. Toivon, että pysähdyt ja kysyt: Mitä heittäytyminen pelastavan Jumalaan varaan omalla kohdallani tarkoittaisi? Mitä antautuminen taivaallisen Isän pelastettavaksi voisi tarkoittaa? Mistä kaikesta juuri minut pitäisi pelastaa? Kasvatusmurheista? Parisuhteen hankaluuksista? Talousongelmista? Yksinäisyydestä? Riippuvaisuuksista? Sairaudesta? Mitättömyyden kokemuksesta? Kuolemanpelosta? Kuolemasta?
On hyvä muistaa, että kun Raamatussa puhutaan pelastuksesta, puhutaan siitä usein hyvin kouriintuntuvalla tavalla. Kuvataan, mitä ihmisen elämässä tapahtuu. Kerrotaan, mikä on se hätä, josta pelastetaan. Sanotaan selvästi, kuka pelastaa, ja miten se tapahtuu.
Ajatelkaapa kertomusta laupiaasta samarialaisesta. Mies makaa ryöstettynä ja pahoinpideltynä tien vieressä. Hän odottaa apua, mutta ihmiset vain kiiruhtavat ohi. Odottavan aika on piinallisen pitkä. Mutta sitten joku pysähtyy – pelastaja saapuu. Näkemään, kuulemaan, auttamaan. Pelastajan saapuminen tarkoittaa ryöstetyn luokse menemistä, haavojen sitomista, hoitoon viemistä, sairaskulujen maksamista.
Jeesuksen vertauksessa pelastus on jokaisen ymmärrettävissä oleva asia: Ei hätää, ole rauhassa. Minä huolehdin nyt sinusta. Kun Raamatussa puhutaan pelastuksesta, on se usein jotain ihmiskäsien kautta tapahtuvaa. Jumalan pelastavana kätenä toimii usein ihmisen käsi.
Tällaisen havainnon kohdalla on hyvä pysähtyä, katsoa peiliin ja kysyä: Jos Jumalan pelastavana kätenä toimii usein ihminen, kuinka on omalla kohdallani? Kun katson maailmaa, Suomea tai edes lähipiiriäni, olenko minä ollut pelastavina käsinä? Olenko auttanut siinä, mikä olisi ollut mahdollista? Olenko ollut osa riitojen ratkaisua vai riitojen syntyä? Olenko ollut hälventämässä vai luomassa ennakkoluuloja? Olenko ollut kasaamassa itselleni lisää vai jakamassa omastani muille? Olenko minä se, joka tietää kyllä teoriassa, miten voisi maailman kyyneliä kuivata, mutta joka arkensa kiireissä löytää tärkeämpää tekemistä?
Tällaisten kysymysten äärellä ihminen kutistuu. Hän tajuaa, millainen hänen pitäisi olla, mutta millainen hän ei ole. Syyllisyytensä kanssa kipuilevalle Herran odotus voi tuntua epämiellyttävältä. Ei tee mieli katkoa aamukamman piikkejä tai laittaa rasteja almanakkaan. Päivät vilistävät kalenterissa uhkaavaa tahtia. Laskettua aikaa ei mieluummin ajattelisi.
***
Englannin kielessä ei puhuta lasketusta ajasta. Ilmaisu, jolla synnytyksen arvioituun ajankohtaan viitataan, on due date. On mielenkiintoista, että täsmälleen samoilla sanoilla puhutaan myös eräpäivästä ja sitä kautta myös tilipäivästä. Toisen eräpäivähän on käytännössä toisen tilipäivä. Ja Jeesuksen laskettu aika – joulu – on todellakin kuin maailman tilipäivä.
Jesajan kirjan lupaus ”Katso, sinun pelastajasi saapuu” jatkuu nimittäin seuraavasti: ”Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omakseen hankkinut.”
Pelastaja ei siis kysy, onko sinulla varaa pelastukseen. Pelastaja ei kysy, paljonko sinä pystyt hänelle maksamaan. Kun pelastaja saapuu, hän tuo itse palkan tullessaan. Hän kuljettaa mukanaan oman työnsä palkkaa, ristin työn, syntien sovituksen palkkaa. Armoa.
Lause ”Katso, sinun pelastajasi saapuu” on siis lohdun lähde kompuroivalle pikkupelastajalle. Sinulle, joka et oman rajoittuneisuutesi ja sisäsiisteytesi vuoksi ole venynyt siihen, mihin ehkä haluaisit pystyä. Sinulle, joka et ole kyennyt sitomaan lähimmäisesi haavoja ja kannat siitä murhetta sydämessäsi. Sinullekin, joka olet työntänyt Jumalan pelastavat kädet syvälle omiin taskuihisi.
***
Koska pelastaja kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, leimaa lasketun ajan odotusta tulevaisuuden toivo. Samanlainen riemuitseva, odottava toivo, kuin ihmisillä, jotka päivän evankeliumissa ottavat Jeesuksen vastaan palmunoksia heiluttaen ja hoosiannaa huutaen.
Kun me tänään laulamme jokaisessa Suomen kirkossa ”Hoosianna”, me kuulutamme ilmoille samaa iloa; samaa pelastuspyyntöä; samaa toiveikasta odotusta. Jotain uutta, salaperäistä ja hienoa saapuu arkisen elämämme keskelle. Jotain, joka voi muuttaa kaiken yhtä perusteellisesti kuin vastasyntynyt lapsi muuttaa lähipiirinsä elämän.
Muistuttakoon lause ”Katso, sinun pelastajasi saapuu” meitä siitä, että Jeesus haluaa auttaa nimenomaan meitä, ei kasvottomia massoja tai joukkoja, vaan sinua ja minua.
Muistuttakoon lause ”Katso, sinun pelastajasi saapuu” meitä siitä, että Jeesus haluaa armahtaa ja pelastaa meidät kaikesta synnistä ja syyllisyydestä.
Ja muistuttakoon lause ”Katso, sinun pelastajasi saapuu” meitä siitä, että Jeesus haluaa auttaa meitä sellaisessakin murheessa ja surussa ja hädässä, jossa kukaan muu ei voi meitä auttaa.
Aamen.