Piispa Teemu Laajasalon saarna piispantarkastusmessussa Askolan kirkossa 25.4.2021
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Joh. 14:1–7
Hyvät askolalaiset, rakkaat seurakuntalaiset,
Askolan seurakunnan piispantarkastusta on pidetty kulkutaudista johtuen näin etäyhteyksin. Vaikka emme ole päässeet tapaamaan toisiamme kasvotusten, on tärkeää olla tänään täällä Askolassa. Tämä seurakunta on koko hiippakunnan kannalta merkittävä seurakunta monessakin mielessä. Täällä Porvoonjoen varressa on saarnattu Jumalan sanaa jo kauan.
Edellisen kerran Askolan seurakunnan piispantarkastuksen messua on vietetty syyskuussa vuonna 1999. Tuolloin juhlittiin myös tämän kauniin kirkon 200-vuotisjuhlia. Kaikille askolalaisille lähetettiin kutsukortti juhlamessuun. Kutsukortissa luki: ”Tule mukaan – seuraava vastaavanlainen juhlapäivä on vasta sadan vuoden kuluttua, emmekä taida siihen enää ehtiä”. Tänä vuonna 222-vuotias kirkko kertoo Askolan juurista ja pysyvyydestä, jota yksittäiset kulkutaudit tai erikoisjärjestelyt eivät voi järkyttää.
***
Päivän evankeliumi alkaa kauniilla sanoilla: ”Älköön sydämenne olko levoton.” Sydämen levottomuus on kielikuva, josta jokaisen on helppo saada tavalla tai toisella kiinni. Kun sanotaan, että sydän on levoton, tunnistaa sisällään sen tunteen, miltä levottomuus tuntuu.
Ihmisen sydän voi olla levoton monesta syystä. Kun oman lapsen elinpiiri laajenee, voi vanhemman sydän olla huolesta moninkertaisesti levoton. Kun on ihastunut tai rakastunut, voi sydämen levottomuus tuntua koko kehossa. Tämän kulkutautivuoden aikana moni on varmasti kohdannut sydämen levottomuutta – huolta, pakotettua pysähtyneisyyttä ja uudenlaisen ajan odotusta.
Kuoleman kohdatessa sydän on usein erityisen levoton. Läheisen ihmisen menetys muuttaa rauhallisuuden rauhattomuudeksi, toivon epätoivoksi ja levon levottomuudeksi. Sydän on syrjällään ja mieli murheellinen.
***
Jeesuksen sanat ”älköön sydämenne olko levoton” ovat meille ihmisille ihmeellisiä. Jumala ymmärtää, että ihminen on välillä levoton – että ihmisellä on huolia. Ihmiskasvoinen Jumala tietää, miltä tuntuu olla ihminen ja miltä ihmisen murheet tuntuvat. Maailman Luoja, joka hallitsee avaruuden äärettömyyksiä, on myös kiinnostunut sinun ja minun jokapäiväisistä levottomuuksistamme, tunnistaa ne. Nämä eivät ole totta pelkästään 2000-vuoden takaisissa esimerkeissä vaan tässä sinun ja minun huolissamme. Niissä hetkissä, kun sydämemme on levoton.
Tänään sydämen tekee levottomaksi yhdelle kulkutaudin rajoitukset, peruttu juhla tai karanteeni, toiselle etäkoulua pitkään käynyt lapsi, yksinäisyys tai uhkaava konkurssi, kolmannelle kuolemaa lähestyvä läheinen, oma terveys tai kodin kiristynyt ilmapiiri. Sydämen levottomuudet ovat erilaisia ja samalla täysin samanlaisia. Kun sydän on huolesta levoton, happi häviää, ilo loppuu ja toivo menee.
***
Päivän evankeliumin kehotuksen ensimmäinen sana on “älköön”. Me luemme tämän helposti Jumalan lohdutuksena ihmiselle. ”Älköön sydämenne olko levoton”. Älkää olko levottomia, koska siitä tulee paha olo. Tai ehkä me luemme sen viisaana, että “älkää”, koska se ei kannata. Älkää, koska tutkimukset osoittavat, että erilainen levottomuus on epäterveellistä.
Mutta mitäs jos tämä onkin Jumalan käsky. Älkää! ”Älköön sydämenne olko levoton”, koska Jumala kieltää levottomuutemme.
Ajatelkaa, jos tämä päivän evankeliumin ”älköön” olisikin samalla äänenpainolla sanottu kielto kuin monet muut – älä tapa, älä tee aviorikosta – älköön sydämesi olko levoton.
Jos tämän kääntääkin toisten päin, voisiko levottomuus olla samassa suhteessa Jumalan tahdon vastaista kuin ne muut, mistä kielletään?
Ihmisen tehtävä on kantaa jokapäiväisessä elämässä vastuuta. Mutta, jos hän ajattelee, että hän voi kantaa kaikesta vastuun, hän laittaa itsensä Jumalan paikalle – siis rikkoo ensimmäistä käskyä vastaan. Älköön sydämenne olko levoton – pakottaa ihmisen pieneksi. Siihen on suostuttava.
Ihmiselle sanotaan, että hallinnan tunne omasta elämästä on yksi kaikkein keskeisin ihmisen hyvinvoinnin tekijä.
Älköön sydämenne olko levoton –lausahdus ei tarkoita sitä, että unohdetaanpa nyt nämä ikävät meidän sydämemme levottomaksi tekevät asiat, suru, jännitys ja pelko. Että ajatellaanpa nyt positiivisesti ja heitetään ne elämän erilaiset huolet tuohon sivuun. Ei. Evankeliumin lupausten ideana on, että on olemassa joku, jolle voi antaa oman levottomuutensa. On olemassa joku, jolle ihminen saa ulkoistaa oman levottomuutensa Jumalalle. Huolehtiminen on Jumalan ydinosaamista. On olemassa hyvä Jumala, joka voi kantaa ihmisen levottomuutta ja haluaa kantaa ihmisen levottomuuden.
Oman levottomuuden antaminen Jumalan kannettavaksi ei ole osoitusta huolettomuudesta vaan siitä salatusta luottamuksesta, että joku Toinen voisi auttaa. Että tarvitsisi jotain Toista. Ja tästä tietenkin uskossa on myös kysymys, pieneksi tulemisesta, avun tarvitsemisesta.
Jumalan suureksi tuleminen ja ihmisen pieneksi tuleminen edellyttää myös Jumalan paikan näkemistä. Levottomuuden kantava Jumala ei ole meidän mielikuvamme tai mukava helpottava tunne. Helposti pienennämme Jumalan psykologiaan tai runoon. Se Jumala, joka auttaa on jotain, mikä on meistä riippumatonta – jotain sellaista, jonka piirteet kerrotaan hetken kuluttua yhdessä lausuttavassa uskontunnustuksessa. Kun meidän sydämemme levottomuuden aiheuttaja onkin oikein iso huoli, emme sellaista voi heittää mielikuvan kannettavaksi. Tai koskettavan runon varaan. Ainoa tapa on luottaa siihen, että on olemassa joku todellinen ihmisen rajoituksista riippumaton Jumala, joka huolehtii.
***
Jeesus lupaa evankeliumissa paljon. Hän näyttää tien taivaaseen, joka ei ole meidän tuntemuksistamme kiinni. Hirveimpien ahdistusten keskellä ihminen ei pysty levollisuuteen omin voimin. Kun mieli on musta, ei kirkkautta löydy itsestä. Kristitty saa luottaa siihen, että levollisuus on Kristuksen lahjoittamaa levollisuutta, lainatavaraa taivaasta, joka pelastaa kuolemalta ja sovittaa synneiltä; se vaikuttaa meissä ja muuttaa meitä. Se on lahjoitettua levollisuutta, joka kirkastaa katseemme kohti Kristusta, se on levollisuutta, joka antaa voiman vaikeuksienkin keskelle ja se on levollisuutta, joka rohkaisee meitä rakastamaan lähimmäisiämme aina ja kaikkialla.
***
Kun Jeesus puhuu evankeliumissa opetuslapsille Isän kodista, jossa on monta huonetta, hän ennen kaikkea rohkaisee meitä. Mikään, mitä maailmassa tapahtuu, ei voi riistää meiltä päämäärää: lopullista kotia.
Jeesuksen sanojen rohkaisemana kristitty voi suuntautua rohkeasti maailmaan: toimimaan järkyttävimpienkin murheiden keskellä, kohtaamaan mitä kammottavimpia kärsimyksiä. Maailman murheet eivät lopullisesti lamaannuta ja saata toivottomuuteen, koska tulevaisuus ja toivo on aina jotain tämän maailman tuolla puolen olevaa. Juuri tästä uskosta myös ylösnousemuksen todistajat lähtivät matkaan kaikkeen maailmaan, palvelemaan ja viemään ilosanomaa, itkemään itkevien kanssa ja nauramaan nauravien kanssa.
Olkoot Jeesuksen sanat rohkaisuna myös meille tänään täällä Askolassa. Maailman myrskyt ja melskeet – uutisvirran ahdistava tulva – ei voi hukuttaa meiltä toivoa, jonka Jumala lahjoittaa eikä viedä meiltä levollisuutta, jonka Kristus meissä synnyttää. Jos maailma vetää leukamme rintaan ja mielemme maahan, kutsuu Jeesus meitä nostamaan katseemme rohkeasti kohti taivasta, kohti uutta horisonttia, kohti Isän kotia, jossa on monta huonetta. Meille ja kaikille rakkaimmillemme. Älköön siis sydämemme olko levoton.