Piispa Teemu Laajasalon saarna Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaismessussa 4.9.2023 Helsingin tuomiokirkossa

Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Matt. 5:43–48

Arvoisat kuulijat, rakas Helsingin yliopiston juhlaväki, universitetsledning, lärare och studerande, members of the university celebrating today,

I wish you all a good start to the autumn and an enjoyable academic year.

Yliopiston avajaisten teemana tänään on ollut uuden yhteisöllisyyden rakentaminen kulkutaudin jälkeen. Tavoitteena on lisätä toivoa, hyvinvointia, kestävyyttä, kannustamista, osallisuutta ja kunnioitusta. Aika hengästyttävä lista.

Tekisi mieli sanoa, että paljon vaadittu. Yliopiston perinteiset tehtävät tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus jo sinällään ovat vaativia tehtäviä, mutta ajatelkaapa, mitä vaatimuksia nuo päivän avajaisteeman mukaiset tavoitteet asettavat.

***

Päivän evankeliumissa myös Jeesus asettaa tavoitteita ja vaatii paljon. Jeesus ei pelkästään puhu lähimmäisenrakkauden tai hyvän tekemisen puolesta, vaan velvoittaa ihmisiä rakkauden lajeista vaikeimpaan – vihollisrakkauteen. ”Rakastakaa vihamiehiänne.” Ensi lukemalta Jeesuksen puheeseen voi suhtautua kauniina, lähes runollisina sanoina. Vihollisrakkaushan on julistus jokaisen ihmisen täydellisestä, tasavertaisesta ja luovuttamattomasta ihmisarvosta. Ihmisellä on velvollisuus pitää toista ihmistä ihmisyytensä vuoksi rakkauden kohteena.

Siitä, että joku on ihminen, seuraa lähimmäisenrakkauden velvollisuus, riippumatta siitä, onko hän hyvä vai paha, ystävä vai etäällä, samaa mieltä vai eri mieltä, ikävä vai mukava, hyvin käyttäytyvä vai huonosti käyttäytyvä, vihamies tai vainooja. Jokaisella ihmisellä itsellään on täydellinen arvo sellaisenaan.

Jeesus vie tämän opetuksen äärimmilleen. Meidän pitää rukoilla vainoajiemme puolesta. Meidän pitää rakastaa myös kaikista hirveimpiä ihmisiä, niitä, jotka vihaavat meitä.

Nopeasti mieleen nousee kysymys, vaatiiko Jeesus ihan oikeasti rakastamaan vihollista? Onko Jeesus ihan tosissaan? Eikö tämä ole liikaa vaadittu?

I Bergspredikan ställer Jesus höga krav på människan. Han gör människan liten med sina ord. I det som Jesus kräver ser var och en av oss det som är gott, vackert och eftersträvansvärt, men samtidigt erkänner vi också att ribban har lagts alldeles för högt.

Men poängen med den lagfromhet som Jesus uttrycker är de facto att visa att människan är oförmögen till det goda som vi strävar efter. I dagens evangelium är Jesus inte tillfreds med ett gott försök, utan han väntar sig fullkomlighet.

***

Martin Luther King Jr. saarnasi tästä Matteuksen evankeliumin kohdasta vuoden 1957 marraskuussa, oman seurakuntansa kirkossa Alabaman Montgomeryssa. King oli, kuten hyvin tiedämme, näkyvä ja vaikuttava ihmisoikeusaktivisti sekä baptistikirkon pappi. Vain kahta vuotta aiemmin King oli ollut mukana tukemassa Montgomeryn bussiboikottia, joka sai alkunsa Rosa Parksin kieltäydyttyä luovuttamasta istumapaikkaansa vaaleaihoiselle matkustajalle. Bussiboikotin aikana useita mielenosoittajia vangittiin ja Martin Luther Kingin kotitalo räjäytettiin pommilla.

Kaikesta tästä huolimatta King halusi saarnata vihamiesten rakastamisesta. Hänen tarkoituksenaan oli saarnata juuri tästä raamatunkohdasta vähintään kerran vuodessa, niin merkittävänä hän piti sitä.

Lähes 40 minuutin mittaisessa saarnassaan King kertoo, kuinka luovuttamaton Jeesuksen käsky vihollisen rakastamisesta on. Hänen mielestään se on sivilisaatiomme elinehto. Martin Luther King sanoo: “Far from being the pious injunction of a utopian dreamer, this command is an absolute necessity for the survival of our civilization.”

Hän jatkaa ja vaatii kuulijoita ottamaan Jeesuksen sanat vakavasti: “Now let me hasten to say that Jesus was very serious when he gave this command; he wasn’t playing. (…) And we cannot dismiss this passage as just another example of Oriental hyperbole, just a sort of exaggeration to get over the point.”

Rotusortoa vastaan taistellut, itse vähemmistöön kuulunut ja lopulta vuonna 1968 murhatuksi tullut King piti Jeesuksen käskyä ehdottomana määräyksenä: ”Rakastakaa vihamiehiänne.”

Ahtaalle ajetun ja sorrosta kärsineen papin saarna seurakunnalleen kuulostaa hyvin vaativalta. Montgomeryn tummaihoinen väestö oli elänyt arjessa, jossa heillä ei ollut oikeutta edes paikkaan bussissa, mutta heitä vaadittiin rakastamaan vihamiehiään. Ei pelkästään kestämään tai sietämään heitä, vaan rakastamaan.

King antoi saarnassaan seurakunnalleen myös hyvin konkreettisia ohjeita siitä, miten vihollisia voi rakastaa. Ennen toisten syntejä on nähtävä omat heikkoudet ja pahuus itsessään. Jokaisessa pitää nähdä jotain hyvää, koska Kingin mukaan ”parhaimmissakin meistä on jotain pahaa ja pahimmissakin meistä on jotain hyvää”. Ja pahantekijää ei saa lopullisesti kukistaa, vaikka siihen olisi mahdollisuus.

Tohtori Kingin saarna tuntuu tässä ajassa kovalta. Sorrettujen ihmisten tulisi huomata myös oma pahuutensa. Samalla heidän tulisi nähdä hyvää pahantekijöissä. Ja kaiken jälkeen väärintekijää ei saisi koskaan pyrkiä nujertamaan täydellisesti. Kingin puheista huokaisee helposti, että tämä on liikaa vaadittu.

***

Jeesus ei anna ohjeita hyvään elämään tai parempaan yhteiskuntarauhaan, vaan hän esittää täydellisyysvaatimuksen. Mittatikuksi annetaan itse Jumala. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” Se tuntuu täysin käsittämättömältä.

Martti Luther, siis 1500-luvun pappi, hän, jonka mukaan tohtori King oli nimetty, opetti, että Vuorisaarnan lain vaatimusten tehtävänä on kauhistuttaa ihminen. Ihmisen tehtävä on ymmärtää vastuunsa lähimmäisestä ja tajuta, että ei pysty siihen, mihin pitäisi pystyä.

Laki tekee ihmisen pieneksi. Se herättää ihmisen, kun ihminen ymmärtää oman velvollisuutensa. Kun ihmisen silmät avautuvat ja hän näkee maailman kärsimyksen, hän tajuaa kovasydämisyytensä, kovin valikoivan ihmisrakkautensa, syntisyytensä, armollisuutensa rajat ja siksi säikähtää lakia.

Samalla Luther erityisen painokkaasti vastusti vääränlaista lakihenkisyyttä, koska se johtaa ihmisen moraaliseen ylimielisyyteen, armottomuuteen, vääristyneeseen käsitykseen siitä, millainen ihminen on, mutta myös millainen Jumala on.

Lakihenkinen ihminen saattaa luulla, että hänen moraalinen esimerkillisyytensä sittenkin pelastaa hänet. Mutta koska kukaan ihminen ei pysty täyttämään lakia täydellisesti, ei kukaan voi pelastua tekemällä hyviä tekoja, käyttäytymällä hyvin tai osoittamaan sellaista armoa, johon vain Jumala pystyy.

***

Vuorisaarnassa lakia suurempi viesti on evankeliumi. Jeesus puhuu täydellisestä rakkaudesta ihanteena ja samalla kertoo, millaista täydellinen rakkaus on. Se on Jumalan rakkautta. Täydellisen rakkauden erityispiirre on se, että se kohdentuu epätäydelliseen.

Jumalan rakkaus kohdentuu tyhjään, pahaan ja rumaan. Ja tekee siitä täyden, hyvän ja kauniin.

Yet for Jesus the sun rises for everyone. Jesus says that a new beginning and a new morning are given to all of us. To those who are good and those who are evil. It is for those who have the capacity to love their enemies and for those who do not.

Kun ihminen tulee Jumalan rakastamaksi sellaisena, mitä on, eikä sellaisena, mitä pitäisi olla, hän haluaa itsekin osoittaa omaa rakkauttaan sellaisillekin lähimmäisille, jotka eivät sitä ansaitsisi.

***

Olkoon Helsingin yliopiston uusi lukuvuosi täynnä huipputason tutkimusta, opetusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Mutta olkoon yliopiston vuodessa paljon sijaa myös kaikelle sille tavoitteiksi asetetulle hyvälle, mikä ihmistä ravitsee – toivolle, hyvinvoinnille, kestävyydelle, kannustamiselle, osallisuudelle ja kunnioitukselle. Ja olkoon yliopistossa myös riittävästi tilaa epätäydellisyydelle ja epäonnistumiselle – ja luottamusta sille, että niissä hetkissä kaverit ja yliopisto suhtautuvat rakkaudella, armeliaisuudella ja ymmärtäväisyydellä.

Må Gud välsigne Helsingfors universitet och alla som studerar och arbetar där.

May God encourage and protect you – and may you know God’s support in every good and in every bad day.

Toivotan teille kaikille Jumalan siunausta, iloa, valoa, varjelusta alkavaan työskentelyyn.

Aamen.