Piispa Teemu Laajasalon saarna televisioidussa gospelmessussa Töölön kirkossa 20.10.2024
Jeesus sanoo:
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Matt. 5:13–16
Hyvät ystävät täällä Töölön kirkossa ja televisioiden äärellä koko maassa,
onpa ihana olla täällä vanhoilla kotikulmilla ja vanhassa kotiseurakunnassa. Töölön kirkko on taivaan merkki, mutta myös tämän kaupunginosan maamerkki. Upea, täynnä erilaisia värejä oleva oman kylän kirkko. Töölön kirkko on vuosikymmenten varrella tunnettu nuorten kirkkona. Siksi onkin erityisen mukavaa viettää tätä juhlapyhää kirkko täynnä nuorta väkeä.
Hyvät ystävät,
Jeesus antaa tämän päivän evankeliumissa opetuslapsilleen erityisen ohjeen. ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille.” Jeesus käskee siis loistamaan.
Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, millainen on loistava ihminen? Mitä se tarkoittaa, kun ihminen loistaa?
Loistavuudella on kaksi eri merkitystä. Kun joku loistaa, se voi tarkoittaa kiiltävyyttä, säihkettä ja kirkkautta. Jonkun silmät voivat tuikkia niin valovoimaisesti, että sanomme silmien loistavan. Tai joku ei ole laittanut riittävästi puuteria televisiovaloja varten ja sanomme, että otsa loistaa. En tiedä, onko minulla tämä ongelma tänään.
Toisaalta loistavuus tarkoittaa myös erinomaisuutta, ainutlaatuisuutta. Joku on meidän mielestämme loistava tyyppi. Hän on niin hyvä, että haluamme nimetä hänet loistavaksi. Hän on hyvä tyyppi. Ja osoittaa sen teoillaan meille muille.
Loistavuus on siis jotain, joka voi viitata siihen, miltä ihminen näyttää tai siihen, mitä ihminen on.
Tämä ensimmäisen tason loistavuus, siis se, miltä me toisillemme näytämme, tulee todeksi erityisesti sosiaalisessa mediassa. Me nimittäin taidamme todellakin loistaa puhelimien ruuduilta. Me loistamme ruuduilla paitsi kirjaimellisesti kirkkaana säteilynä myös tyylillisesti. Me haluamme loistaa, olla siis loistavia. Esittelemme itseämme parhaassa valossa ja vaatteissa, kerromme ihmeellisistä maineteoistamme ja matkoistamme. Jaamme elämämme erityisiä hetkiä. Loistamme.
Halumme loistaa kuuluu sosiaalisen median tyylilajiin.
Sosiaalinen media typistää kaiken loistavimmasta loistavimmaksi. Keskinkertaisen elämän ja epätäydellisen arjen sijasta sosiaalinen media tarjoaa täydellisyyttä – tai ainakin täydellisyyden esittämistä, näyttelemistä ja tavoittelua.
***
Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille”, mutta lause jatkuu ”jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne”. Jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne. Jeesus puhuu siis nimenomaisesti siitä loistavuudesta, jolla viitataan siihen, millaisia me olemme. Jeesus antaa meille tehtäväksi olla teoissamme hyviä ja siten loistaa hyvyydessä.
Hän kehottaa sellaiseen loistavuuteen, että me olisimme hyviä tyyppejä eli vastuullisuuden, ymmärtäväisyyden, hyvien tekojen, lähimmäisen rakkauden ja palveluhalun myötä loistaisimme toinen toisillemme.
Rakkaat kirkkovieraat,
meidän on helppo tunnistaa ensimmäisen tason loistavuuden ongelmat. Siis nähdä säkenöivyyden ja kiiltävyyden ongelmat. On ahdistavaa yrittää tehdä omasta elämästään vain loistavaa, koska elämä ei ole sellaista. Ja on ahdistavaa katsella muiden elämää, joka on typistetty pelkäksi loistavuudeksi.
Mutta olisiko rakkaat ystävät niin, että myös toisen tason loistaminen on ihmiselle todella vaativaa, kenties vielä vaativampaa. Siis se Jeesuksen kehotus sellaiseen loistamiseen, että osaisimme aina olla sydämessämme huomaavaisia, hyviä ja rakastavia – siis sydämeltämme loistavia. Se kuulostaa aluksi kivalta kehotukselta, mutta todellisuudessa se on todella paljon vaadittu. Kuka osaa ottaa toiset jatkuvasti huomioon, sanoa kauniita sanoja ja tehdä hyviä tekoja? Se on todella suuri vaatimus.
Se on erityisen paljon vaadittu, koska päivän evankeliumin ympärillä oleva Vuorisaarna kokonaisuudessaan puhuu tekopyhyyttä vastaan – sitä vastaan, että me olemme hyviä, ymmärtäväisiä ja rakastavia toinen toisellemme, mutta todellisuudessa olemmekin sitä itsemme vuoksi. Tämä taitaa olla itse kullekin meille riski. Joskus voi nimittäin olla, että meidän loistamisemme lähimmäisen parhaaksi onkin syvimmiltään oman maineemme tai ulkokultaisuutemme ylläpitoa ja rakennusta. Hyvät tekomme ovat sosiaalisen median tuotantoa, jossa rakennamme kuvaamme loistavammaksi – ja samalla valheellisemmaksi. Hyvyyden näyttämisestä tuleekin tärkeämpää kuin sen tekemisestä. Jaloudesta tehdään julkaisu ja kunniallisuudesta kampanja.
***
Rakkaat ystävät,
Kun Jeesus evankeliumissa kehottaa loistamaan, Hän tuntee ja tunnistaa ihmisen rajallisuuden. Jeesuksen lause kokonaisuudessaan kuuluu: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Ylistäisivät Isänne, joka on taivaissa.
Jeesus puhuu sellaisesta loistavuudesta, joka saa ylistämään Taivaan Isää. Ei siis loistavuudesta, joka saa taputuksia itselleen, vaan loistavuudesta, joka saa oikealla tavalla loistavan ihmisen ympärillä olevien katseet kääntymään ylös taivaisiin. Tällainen loistavuus ei synny omasta valostamme. Se syntyy Kristuksen valosta.
Meidän todellinen loistavuutemme on Kristuksen valon loistavuutta. Se on taivaallisen lainalampun valoa. Parhaimmillaan se tulee todeksi hyvissä teoissamme. Siinä, että osaamme nostaa kompastuneita, lohduttaa surevia ja antaa uusia alkuja toivottomille. Mutta Kristuksen valo loistaa joka tapauksessa, meistä riippumatta.
Kristuksen valo loistaa silloinkin, vaikka emme itse heijastaisi yhtään mitään. Kristuksen valo loistaa silloinkin, vaikka emme itse onnistuisi lainkaan. Kristuksen valo loistaa silloinkin, vaikka emme itse osaisi olla edes yksinkertaisimmalla tavalla ihmisiksi toisillemme ja tehdä hyvää.
Jeesus on antanut meidän kristittyjen tehtäväksi hyvän jakamisen ja laupeuden toteuttamisen. Jos tämä tehtävä olisi vain meidän ihmisten varassa, sydämen loisto ei kovin kauas naapurillemme tuntuisi. Mutta Jumalan apulaisina toimiessamme, Hänen valoaan loistaen, voimme luottaa siihen, että valo todella loistaa kaikille.
Sellainen Valo, jonka loistavuus ei vaadi, vaan lahjoittaa. Sellainen Valo, jonka loistavuus ei sido, vaan vapauttaa. Sellainen Valo, joka ei loista vain yhdellä alueella, vaan kaikilla alueilla. Sellainen Valo, joka ei loista pelkästään yhtenä päivänä, vaan kaikkina päivinä. Sellainen Valo, joka ei loista vain eläessä, vaan myös kuollessa; niin, että siitä vapaudesta tietoisena voimme elää vapaina jo tässä ajassa – tuntien sydämessämme toivon varmuutta, jakaen käsillämme armon ihanuutta ja hämmästellen sielussamme kuolemattomuuden ihmettä.
Aamen.