Piispa Teemu Laajasalon saarna Lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa Helsingin tuomiokirkossa 10.6.2022

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Joh. 14:23–29

Arvoisat promoottori, yliopiston johto, arkkiatri, hyvä akateeminen juhlaväki, Ärade festpublik, Distinguished academic audience,

television lääkärisarjat ovat vuosikymmenestä toiseen erityisen suosittuja. Sairaalaympäristöt ja niiden nimet vaihtuvat, mutta uusi sarja korvaa aina edellisen. Lääkärisarjoissa on paljon sitä, mitä on muissakin viihdesarjoissa; ihmissuhdetarinoita, kasvukertomuksia ja yllättäviä juonenkäänteitä. Samalla niissä on jotain erityistä. Lääkärin professio antaa mahdollisuuden ainutlaatuiselle kehykselle. Kuvitellussa elämässä ja sepitetyissä tarinoissa lääkärin työn ja lääkärinä olemisen ainutlaatuisuus tiivistyy erityisesti.

Lääkärisarjoissa tehdään nopeita ratkaisuja paitsi ihmisen hyvinvoinnin myös ihmisen hengissä pysymisen osalta. Otetaan vastuu ja luodaan hallintaa kaaoksen keskelle. Onnistutaan ja epäonnistutaan. Pelastetaan ihmisiä ja menetetään ihmisiä. Pinnistellään oman älyn, oman ymmärryksen ja omien kykyjen äärirajoilla. Yritetään kerryttää ja soveltaa uusinta mahdollista tietoa ja tutkimusta ratkaisujen tueksi.

Lääkärisarjat ovat viihdettä ja lääkärin työn todellisuus on tietenkin arjessa usein kovin erilainen. Mutta se ei ole sattumaa, että kaikista mahdollisista ammateista lähes kaikissa kulttuureissa ja kulttuurituotteissa ihaillaan ja arvostetaan juuri lääkäreitä.

I nästan 400 år har man kunnat idka medicinska universitetsstudier i Finland. Under alla dessa år har ert yrke och den medicinska fakulteten utgjort en viktig del av det akademiska livet i Finland. Läkaryrket har långa traditioner och är av förståeliga skäl både ansett och uppskattat. Er kommande uppgift är att vårda och ta hand om era medmänskor, ett uppdrag som börjar redan innan mänskan fötts och fortsätter genom hela livet ända till det ofrånkomliga ögonblicket då döden skiljer oss åt.

Ihmisillä on taju siitä, että lääkärinä oleminen ei ole pelkästään työtä. Se ei ole pelkästään korkeaa oppineisuutta, vaan se on jotain suurempaa. Se on professio, jonka sisään on rakennettu elämä ja kuolema, toivo ja epätoivo, rohkeus ja pelko.

***

Lääkärinä olemisen ja lääketieteen tutkimisen ytimeen sopivat juuri kuullut Jeesuksen sanat: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

In today’s gospel Jesus encourages the disciples. He says to them: “Take courage. Do not despair.” Take courage. Do not despair. These are Jesus’s words to the disciples. They are also words for us. Jesus instructs us to be courageous and to be alert for the signs of despair.

Mod är en dygd som vi ofta förknippar med stora hjältar. Begreppet mod för tankarna till nationens hjältar och förkämpar. Men, ordet mod kan definitivt också förknippas med vår tids undergörare – läkarna som har förmåga att forcera sådana hinder som för oss andra är oövervinneliga.

Ibland måste vi ändå inse att vi inte klarar av att vara modiga i alla situationer, hur gärna vi än skulle vara det. Det finns gränser för vad vi orkar med och klarar av.

Rohkeus ei kuitenkaan ole pelottomuutta, vaan se on toimimista pelosta huolimatta. Rohkea joutuu sietämään pelkoaan. Pelon keskellä toimiminen vaatii kestävyyttä. Te, jos ketkä, tiedätte, millaista on kohdata omat pelkonsa ja tehdä haastavassa tilanteessa rohkeasti päätöksiä.

Meidän elämämme on täynnä erilaista kärsimystä ja oman elämän epäonnistumista. Se on täynnä kokemuksia, jotka muistuttavat siitä, että meillä nimenomaisesti ei ole syytä rohkeuteen. Se on täynnä todistusaineistoa, joka kehottaa rohkeuden sijasta vaipumaan epätoivoon. On monta hetkeä, jolloin ihmisen on helpompi uskoa pahaan kuin hyvään. Tuntuu, että pahan valta on jo voittanut. Lääkäreinä tiedätte sen hyvin. Hoito voi päätyä kuolemaan, vaikka olisi tehnyt kaikkensa. Pitkäkään tutkimus ei välttämättä tuota tuloksia. Elämä on pettymyksen aiheuttamista ja suruviestien kertomista. Epäoikeudenmukaisilta tuntuvia tilanteita ja huonoja lopputuloksia.

Rohkaisua tarvitaan ja se tuntuu hyvältä. Mutta vääränlainen rohkeuteen velvoittaminen voi epätoivon keskellä kärsivälle tuntua loukkaukselta, lähes väkivaltaiselta vaatimukselta.

***

Jeesus puhuu päivän evankeliumissa paitsi rohkeuden puolesta myös epätoivoon vaipumista vastaan. Jeesus tunnistaa, että epätoivossa on jotain maan vetovoiman kaltaista. Epätoivoon voi vaipua. Se vetää puoleensa ja painaa ihmisen matalaksi. Epätoivon vetoa vastaan täytyy erikseen taistella.

It is easier only to see the possibilities and dead ends of failure that come with the need to be courageous. This is why Jesus warns us against despairing at the same time as he urges us to be courageous. Is it possible that Jesus actually recognises that our capacity for courage lasts but a moment, and that we are more likely to succumb to despair? At best, our courage is always temporary and transient.

***

Arvoisa akateeminen juhlaväki,

Jeesuksen sanoissa ei ole perimmältään kyse ihmisen kehottamisesta pinnistelemään tai ponnistelemaan itseään rohkeaksi. Sanat eivät ole self-help -vinkki tai elämäntapaohje. Ennen kuin Jeesus kehottaa meitä rohkeuteen ja ennen kuin hän ohjaa meitä välttämään epätoivoon vaipumista, Hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa.”

Jeesuksen sanat rohkeudesta ja epätoivosta eivät vetoa ihmisen voimaan. Ne eivät vetoa ihmisen mielentyyneyteen tai tahdonlujuuteen. Ne eivät vetoa ihmisen toivorikkauteen tai henkiseen kriisinkestävyyskykyyn. Ne vetoavat Jeesukseen itseensä.

Modet som Jesus enligt evangeliet uppmanar oss att känna är en gudagåva. Gåvan som Gud ger oss bygger på Jesu löfte om Hans frid – Jesu frid som är hållbar och bestående. En frid som skänker mod och gör det möjligt för oss att vara modiga.

”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Näiden sanojen voima syntyy siitä, kuka ne sanoo. Kristus ei ajattele, että rohkeus ja toivo ovat meidän varassamme, vaan ne ovat Hänen itsensä varassa. Hän antaa meille tehtävän, mutta samalla Hän antaa meille lahjan. Hänen sanojensa pääviesti on lupaus eikä kehotus. Oma rohkeutemme on Jumalan meille lainaamaa rohkeutta.

Jeesus tunnistaa päivän evankeliumissa sen rauhan, minkä ihminen voi saada maailmasta. Katosta pään päällä, kohtuullisesta ruuasta, ystävistä, terveydestä ja toimeentulosta. Ja samalla Hän tunnistaa, että mikään näistä ei anna täydellistä vastustuskykyä pelolle tai epätoivolle.

Jeesuksen opetuslapsille jättämä ”oma rauha” on jotain sellaista rauhaa, joka antaa oikeuden katsoa tätä maailmaa toisenlaisin silmin. Rohkein ja epätoivoon vaipumattomin silmin. Se on rauhaa, joka antaa luvan katsoa tämän hetken surujen yli tulevaan. Se on rauhaa, joka oikeuttaa luottamaan siihen, että pitkänkin tippumisen jälkeen jossain kohdassa meitä vastassa on turvaverkko. Se on rauhaa, joka voi tehdä pelokkaasta rohkean, epätoivoisesta toiveikkaan, heikosta vahvan, likaisesta puhtaan, syntisestä hurskaan ja kuolevaisesta elävän.

***

Dear guests. These words are exhortations for you today. Above all, they are promises for you as well. Promises for you. “Take courage. Do not despair.”

”Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon.” Nämä sanat rohkaiskoot teitä teidän työssänne ja koko elämässänne. Ne olkoot lupauksia tutkimustyön vaikeuksien keskelle. Ne olkoot lupauksia kliinisen työn hankalimpiin hetkiin. Ne olkoot sanoja, jotka saavat teille voimaa lohduttaa lohdutusta tarvitsevia ja jo epätoivoon vaipuneita potilaitanne.

Luojan lahjatavarana teidän tehtävänne on toistaa näitä sanoja eri tavoin ihmeitä odottaville ja epäileville, kompastuneille ja haavoitetuille, nuorille ja vanhoille, terveille ja sairaille, vahvoille ja heikoille, syntyville ja kuoleville. Kaikille ihmisille. ”Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon.”

Näillä sanoin toivotan teille iloa, valoa ja varjelusta tähän juhlapäiväänne ja kaikkiin tuleviin päiviinne. Gud välsigne er på er stora dag! May God give you joy and courage as you celebrate your doctoral promotion! Aamen.