Piispa Teemu Laajasalon saarna Oulun Karjasillan kirkossa 22.5.2022
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”
Opetuslapset sanoivat: ”Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin. Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota.”
”Nyt te kyllä uskotte”, sanoi Jeesus. ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”
Joh. 16:23–33
Hyvät oululaiset sanankuulijat, rakas Karjasillan seurakunnan väki,
onpa hienoa olla täällä, kauniin maamme ytimessä ja keskipisteessä. Olen nöyrällä mielellä, kun olette ottaneet vastaan saarnamiehen täältä lähes maantieteellisestä keskipisteestä katsottuna syrjäkylältä ja kauempaa. Täällä on mukava käydä. Oulun seutu on täynnä historiaa, perinnettä ja uskon juurevuutta ja toisaalta tämä on samalla myös edelläkävijöiden kaupunki, jossa on tehty innovaatioita tekniikan, tieteen ja taiteen aloilla koko maamme iloksi.
***
Tämän sunnuntain evankeliumissa on kaksi asiaa. Ensin on lupaus. Sitten on lunastus. Lupaus ja lunastus.
Lupaus on sitoumus, jossa ihminen sitoutuu toiseen sovitulla tavalla. Tavallisen päivän aikana saatamme antaa useita lupauksia. Lupaan olla jossain 15 minuutin kuluttua. Lupaan tehdä työtehtävän. Lupaan käydä kaupassa ja tyhjentää astianpesukoneen. Elämän varrella annamme arkisten lupausten lisäksi myös monia paljon perustavanlaatuisempia lupauksia läheisillemme. Lupaan olla luotettava. Lupaan rakastaa. Lupaan antaa turvaa ja olla kärsivällinen. Jo noita arkisia lupauksia luetellessamme tunnistamme, että sitoutumisemme ei aina ole sitkeää. Lupauksesta huolimatta myöhästymme, lupauksesta huolimatta astiat jäävät pesukoneeseen ja lupauksesta huolimatta työtehtävät unohtuvat. Arkiset lupausten lunastamatta jättämiset voivat johtaa suurempien lupausten laimenemiseen. Emme olekaan luottamuksen arvoisia – emme pienessä emmekä suuressa. Emme osoita rakkautta teoillamme. Emme ole huomaavaisia. Hermostumme ja käyttäydymme huonosti.
***
Evankeliumissa Jeesus antaa suorastaan häpeilemättömän lupauksen. ”Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille”. Jeesus jatkaa vielä: ”pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen”.
Lupauksessaan Jeesus sanoo sanat ”mitä ikinä”. ”Mitä ikinä te pyydätte.” Jeesus ei siis lupaa, että saatte tarpeeksi. Hän ei lupaa, että saatte paljon. Hän lupaa täysin ujostelematta ”mitä ikinä te pyydätte – sen hän antaa teille”. Mitä ikinä.
Jeesus ei anna pelkästään täyttä vapautta pyytää Jumalalta ”mitä ikinä”. Hän myös kertoo, mitä siitä seuraa. ”Teidän ilonne on täydellinen”. Ihmisen pyynnön toteutumisesta seuraa täydellinen ilo. Ei pelkästään mukava mielihyvä tai oikein hyvä olo, vaan täydellinen ilo.
Yleisellä elämänkokemuksella Jeesuksen lupaus tuntuu käsittämättömältä ja täysin ihmeelliseltä sen rajattomuutensa vuoksi. Lupauksessa ei ole minkäänlaisia kuvailevia sanoja, jotka tekisivät lupauksen uskottavammaksi ihmisjärjellä käsittää. Siksi se onkin Jumalan taivaallinen lupaus.
***
Jeesukselta saa siis pyytää mitä vaan. Ja tulokseksi luvataan täydellinen ilo. Eikä tässä vielä kaikki. Evankeliumissa opetuslapset sanovat Jeesukselle: ”Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy.” Jeesuksen antamassa lupauksessa on siis myös se erityinen palvelulupaus, että se on ennakoivaa. Jo ennen kuin olemme ehtineet pyytää, tietää Jeesus toiveemme ja tarpeemme. Jeesus siis lupaa antaa mitä ikinä pyydämmekään, ennen kuin olemme sitä edes ehtineet pyytää.
***
Mitä enemmän Jeesuksen lupausta mielessään miettii, sitä vaikeammalta se tuntuu käsittää. Eikö meillä jokaisella ole kokemus, että olemme pyytäneet Jumalalta jotain ja toiveitamme ei ole toteutettu? Emmekö me jokainen omassa elämässämme tunnista, että meidän ja läheistemme elämässä ja maailmassa on paljon sellaisia toteutumattomia toiveita, joita vasten Jeesuksen lupaus tuntuu liioittelulta tai jopa väärältä?
Tässä salissa on monta, jotka ovat pienenä lapsena tai nuorena toivoneet jotain lahjaa tai tavaraa ja jääneet silti ilman. Mutta tässä salissa on myös niitä ihmisiä, jotka ovat elämänsä vaikeimmissa tilanteissa olleet polvillaan Jumalan edessä ja toivoneet helpotusta terveyteen, talouteen tai ihmissuhteisiin. Nämä muistot laittavat meidät kysymään, miksi juuri minun pyyntöäni ei kuultu? Eikö Jeesuksen lupaus koskenutkaan minua?
Jeesuksen lupaukset tuntuvat ensin lohduttavilta, hyviltä ja innostavilta. Mutta kun peilaamme niitä oman elämämme pettymyksiin ja maailman suruihin, Jeesuksen lupaukset laittavatkin meidät ihmettelemään, hämmästelemään ja epäilemään.
***
Raamattu kertoo monista kohdista, jossa opetuslapset ovat hämmästyneitä, ymmällään tai ihmettelevät. Myös ensimmäiset kristityt olivat usein hämmentyneitä ja pettyneitäkin siihen, että rukouksista ja oikeasta elämästä huolimatta tuntui, että Jumalan vastaukset eivät tulekaan tähän aikaan ja tarpeeseen.
Lupausta antaessaan Jeesus päivän evankeliumissa, omassa jäähyväispuheessaan, sanoo sanat ”minun nimessäni”. Jo antaessaan lupaustaan, Hän lyö siis niihin niiden lunastajan leiman. Me emme pyydä ”mitä ikinä” toisiltamme, emmekä me voi odottaa ”täydellistä iloa” keneltäkään ihmiseltä. Koska lupaustemme lunastaja on Jumala, tulee pyyntömme olla tehty Kristuksen nimessä. Jeesus korostaa, että kaikki se, mitä pyydämme, on lahjaa taivaasta. Se ei ole omaa omaisuuttamme eikä omaa ansiotamme. Me emme pyydä omalla voimallamme itseltämme tai toisiltamme, vaan Kristuksen nimissä Jumalalta.
Jeesuksen puhe Hänen nimessään pyytämisestä ei ole mikään toiveidemme kielitekninen huomio. Jeesuksen nimessä pyytäminen ei ole taikasana, jonka tekemällä oikein, ihminen itse voi avata taivaat tai saada autuuden arkeensa. Jos ajattelemme, että pyyntömme pieninkin osuus on omassa vallassamme tai omaa ansiotamme, teemme itsestämme nopeasti suuren ja Jumalasta pienen. Taivaat eivät aukea meidän pyynnöillämme, vaan Kristuksen lunastuksen tähden.
Jeesuksen nimessä rukoileminen on Hänen tahtoonsa taipumista. Tapahtukoon sinun tahtosi. Näinhän me Isä meidän -rukouksessa tänäänkin tässä messussa rukoilemme. Rukouksen ja manauksen ero on siinä, kenen tahdolla katsotaan olevan voimaa. Jeesuksen nimessä rukoileminen on suostumista Taivaan Isän kämmenellä kannettavaksi. Silloin Jumala tulee suureksi ja ihminen tulee pieneksi.
Kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, joudumme myös samalla myöntämään, että jäämme Jumalan varaan. Ja juuri tällä hetkellä – tämän Jumalan varaan myöntämisen hetkellä – tajuamme, että luotamme Jumalan hyvään tahtoon meitä kohtaan. Muuten Jumalan varaan heittäytyminen ei olisi mahdollista.
Jumalan nimessä rukoileminen on myös sitä, että luotamme siihen, että Jumala tietää meitä paremmin. Luotamme siihen, että Jumala kuulee pyynnöt ja osaa arvioida ne meitä paremmin. Mutta ennen kaikkea luotamme siihen, että Jumalan tahto meitä kohtaan on täydellisen hyvä ja meitä rakastava.
***
Evankeliumin lopuksi Jeesus sanoo: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman”. Jeesus siis tietää ja tuntee, että me olemme tässä maailmassa ahtaalla. Tämän maailman murheet eivät tee Jeesuksen lupausta turhaksi. Tämän maailman vastoinkäymiset eivät vähennä Jeesuksen lupauksen väkevyyttä.
Sinulle, rakas sanankuulija, joka nyt istut penkissä ja kysyt, miksi Jumala ei vastaa rukoukseeni ja kallista korvaansa pyyntöjeni puoleen, haluan sanoa: Rukouksesi on kuultu. Kaipauksesi on Taivaan Isän tiedossa. Hän on jo nähnyt kyyneleesi. Hän on jo tuntenut tuskasi. Hän tietää, että maailmassa olet ahtaalla.
Vaikka toiveemme eivät toteudukaan, vaan pelkomme käyvät toteen, on Jeesuksen tärkein lupaus se, että Hän on voittanut maailman. Mitkään tämän maailman rajoitukset eivät rajoita Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Mitkään tämän maailman esteet eivät estä Jumalan lahjoittamaa pelastusta meille. Mitkään tämän maailman kauheudet, kärsimykset tai kuolemat eivät voi varastaa meiltä sitä taivaan lahjaa, jonka Kristus meille itsessään lahjoittaa.
Rakkaat seurakuntalaiset,
Lupaukset lunastuvat, kun panemme kaiken toivon Jumalan voimiin emmekä omiin voimiimme. Lupaukset lunastuvat, kun laitamme koko elämämme Jumalan varaan. Lupaukset lunastuvat, kun keskeneräisinä ihmisinä heittäydymme täydellisen Jumalan huolenpitoon.
Ihminen saa olla heikko, koska Jumala on vahva. Ihminen saa olla pieni, koska Jumala on suuri. Ihminen saa olla ahtaalla, koska Jumala hänet haluaa, voi ja tulee vapauttamaan; vapauttamaan tämän maailman murheista – ja vapauttamaan kuoleman kahleista taivaan ikiriemuun. Ikiriemuun, jossa ilomme on täydellinen.
Aamen.