MAAILMAN VALO

MAAILMAN VALO

Kirkkoherra Hannu Tiaisen virkaanasettaminen ja saarna Pukkilan kirkossa 3.9.2006

”Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” (Joh. 9:5)

Rakkaat pukkilalaiset, rakas veli Hannu

Tässä Pukkilan seurakunnan juhlassa ja uuden kirkkoherran virkaanasettamismessussa haluan pysähtyä vain yhteen kohtaan päivän evankeliumissa. Anna-Liisa Manéruksen lukemassa raamatunkohdassa Jeesus sanoo omasta itsestään: ”Minä olen maailman valo.”

Tämä Jeesuksen sana opettaa meille tänään kolme asiaa.

* * *

Ensinnäkin Jeesus puhuu valosta, aivan kuin tietäen, miten tärkeä asia valo on ihmisille. ”Minä olen maailman valo.”

Moniin muihin kansoihin verrattuina me pohjoisessa asuvat suomalaiset voimme aivan erityisellä tavalla ymmärtää, mitä valo ihmiselle merkitsee. Yhtäältä saamme nauttia valoisista, jopa yöttömistä kesäöistä, toisaalta tiedämme talven pimeydessä, mitä valon puute merkitsee. Auringon valo tekee ihmisen mielen valoisaksi. Pimeys taas masentaa.

Valo on elämän perusedellytys, sen alku ja ylläpitäjä. Ilman valoa mikään ei kasva. Pienen lapsen syntymästä käytetään sanontaa: nähdä päivänvalo. Järjen valosta puhumme silloin, kun ihminen ymmärtää jotakin. Jos joku tekee toisten elämän onnelliseksi, saatamme sanoa, että hän levittää valoa ja iloa ympärilleen.

Raamattu kertoo, että maailma alkoi valon luomisella. ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!'” Vasta kun valo oli luotu, seurasivat muut Jumalan hyvät luomisteot.

Valosta puhuessaan Jeesus haluaa johdattaa ihmisen elämän lähteille. Monien turhien asioiden keskellä ihmiselle on tärkeää, että hän tietää, mikä on kaikkein tärkeintä. Jumalasta tietämätönkin ihminen ymmärtää, että valoon pyrkiminen merkitsee hyvyyden, onnen, rehellisyyden ja totuuden etsimistä.

Jeesuksen sana kysyy tänään meiltä, olemmeko valon puolella vai pimeyden puolella. Jeesus aivan kuin kehottaa meitä: karta pimeyttä, etsiydy valoon, luovu pahasta, puolusta totuutta, älä toimi väärin, tee hyvää. Ihmisten elämässä tarvitaan valoa, läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä, avoimuutta, totuudellisuutta, siis valoa. Valossa ihminen joutuu tutkistelemaan itseään, näkemään elämän sellaisena kuin se todella on.

Seurakunnankin elämälle on tärkeää, että siinä etsitään valoa, siis totuutta, avoimuutta, keskinäistä kunnioitusta. Sinun tehtäväsi, Hannu hyvä, on edistää sitä, että Pukkilan seurakunnassa nämä valon keskeiset periaatteet olisivat edelleen totta.

* * *

Toiseksi Jeesus haluaa kertoa, missä on oikea ja todellinen valo. Jeesus sanoo, että hän itse on valo. ”Minä olen maailman valo.”

Jeesus ei siis puhu vain yleensä valosta, vaan hän haluaa sanoa, missä on oikea valo. Ei riitä, että tietää valon merkityksen yleensä; on löydettävä oikea valo.

Viimeisen puolen vuosisadan aikana olemme saaneet opetella elämään aivan uudenlaisten valojen kanssa, nimittäin mainosvalojen kanssa. Nykyään on aika harvinaista elää sellaisessa paikassa, jossa ei ole yhtään mainosvaloa. Mahtaako Kanteleen kylällä olla yhtään mainosvaloa? Monet ihmiset etsiytyvät pois mainosvalojen ääreltä, joko asumaan tai lomailemaan sellaiseen paikkaan, jossa saa olla rauhassa kiihtyvältä elämänmenolta.

Mainosvalojen tarkoitus on houkutella ihmisen niiden tuotteiden luo, joita myyjä pitää oikeina tai parhaina. Koko yhteiselämämme on tänään kilpailevien valojen maailma. Antavatko mainosvalot aina sen, mitä ne lupaavat?

Jokainen ihminen joutuu miettimään, mikä elämässä on kestävä ja luotettava valo. Ennemmin tai myöhemmin ihminen oppii, että elämässä tulee vastaan myös pimeitä valoja, siis sellaisia houkutuksia, jotka ensin näyttävät valolta, mutta sitten sammuvatkin.

Jos ostamme halvan taskulampun, joka pian himmenee ja sammuu, meitä alkaa harmittaa, että olemme tehneet väärän sijoituksen. Jokaisen ihmisen elämässä on sellaisia valoja, jotka näyttävät ensin hyviltä, mutta pian kuitenkin pettävät.

Jeesus haluaa näyttää oikean valon. Hän tietää, että on monia vääriä valoja, kauniita, mutta ohimeneviä ja pettäviä valonlähteitä. Miten usein me ihmiset kuvittelemme, että löydämme elämän merkityksen menestyksen valosta, rahan valosta, oman vallan valosta, kunnian ja maineen valosta. Ja onpa meidän kristittyjenkin kiusaus kuvitella, että oikea valo löytyy sitten, kun me osaamme olla riittävän hurskaista ja moraalisesti kunnollisia ihmisiä.

Jeesus kuitenkin sanoo, että hän on maailman valo. Valo ei siis löydy ihmisestä itsestään, vaan ihmisen ulkopuolelta, Jumalasta ja hänen armostaan.

Psalmissa sanotaan, että Jumalan sana on valo. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” (Ps. 119:105)

Kristus on valo, joka kestää silloin kun kaikki omat valot hiipuvat. Kristus on valo, joka antaa toivon silloinkin, kun itse emme näe tulevaisuudessa mitään valoa. Kristus on valo, joka antaa lohdutuksen silloinkin, kun oman minän pimeät ja synkät puolet uhkaavat ottaa vallan. Kristus on valo, joka valaisee kaikkein pimeimpienkin hetkien yli, silloinkin, kun oman maallisen elämän valo sammuu.

Toisaalla Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

* * *

Kolmanneksi Jeesus haluaa sanoa, että hän on koko maailman valo. ”Minä olen maailman valo.”

Meille ihmisille ei aina ole helppoa omaksua sitä, että Jeesus on koko maailman valo. On vaikea hyväksyä sitä, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä. Miten helposti mieleen hiipiikään ajatus, ettei Jumala nyt sentään aivan kaikille voi olla hyvä.

Ensinnäkin meillä on kiusaus sulkea jotkut huonoina pitämämme ihmiset Jumalan armon ulkopuolelle. Arvelemme, että Jumalan armon ansaitsevat vain sellaiset ihmiset, jotka ovat tehneet oman osuutensa omassa elämässään. Kiusaus on vanha, sama jonka fariseus sanoi temppelissä: kiitos, että en ole niin huono kuin tuo turmeltunut publikaani.

Toiseksi meillä on kiusaus epäillä, kuuluko Jumalan armo meille itsellemme. Emme uskalla luottaa siihen, että Kristus on myös minun Vapahtajani. Tunnemme oman elämämme kivut, epäonnistumiset ja heikkoudet niin väkevästi, että emme usko kelpaavamme Jumalalle. Emme usko, että Kristuksen valo yltää myös meidän pimeyteemme.

Kumpaankin kiusaukseen Jeesus vastaa: ”Minä olen maailman valo.” Kukaan ei ole niin huono, että hän jäisi Kristus-valon ulkopuolelle. Armo kuuluu kaikille.

Niin kuin Kristuksen valo kuuluu kaikille, niin myös seurakunta on kaikkia varten. Jokaisella tulee olla paikka Pukkilan seurakunnassa. Emme saa sulkea pois ketään ihmistä, emme muita, mutta emme myöskään itseämme. Olkoon Pukkilan kirkon ovi myös tulevina vuosina sellainen ovi, josta jokainen rohkenee astua sisään.

* * *

Hannu hyvä. Jeesus sanoo tänään myös sinulle:  ”Minä olen maailman valo.” Olkoon tämä sana ohjenuora ja tuki sinulle, kun nyt ryhdyt Pukkilan paimeneksi.

Inhimillisesti ajatellen voimme sanoa, että Pukkilan seurakunta tarvitsee sitä valoa, jota sinulla kokemuksesi, taitojesi ja viisautesi puolesta on. Te pukkilalaiset saatte olla kiitollisia, että teitä on siunattu hyvillä kirkkoherroilla. Teillä on ollut taitava ja ihmisiä ymmärtävä kirkkoherra ja nyt te olette saaneet taitavan ja ihmisiä ymmärtävän kirkkoherran. Tämä juhla on kahden hyvän paimenen vahdinvaihtojuhla, oikeastaan kolmen. Anna-Liisaa ja Virpiä seuraa nyt Hannu.

Viime kädessä sinun työsi, Hannu hyvä, ei kuitenkaan ole kiinni sinun henkilökohtaisista ominaisuuksista, vaan siitä, että ohjaat kaikkia pukkilalaisia oikean ja todellisen valon, nimittäin Kristuksen luokse. Kun Jeesus sanoo, että hän on maailman valo, niin tässä juhlassa voisimme sanoa, että hän on kaikkien pukkilalaisten valo. Sinun tehtäväsi on todistaa tästä Kristus-valosta, jotta ihmiset löytäisivät tien pimeydestä valoon. Tässä tehtävässä olet pappi kaikkia pitäjän asukkaita varten.

Kun näin teet, silloin myös sinun omaa elämääsi seuraa siunaus. ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

2021-03-04T12:51:25+00:00syyskuu 3rd, 2006|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|