Tervehdyspuhe Kristittyjen ykseyden rukousviikon juhlassa Uspenskin katedraalissa sunnuntaina 25.1.2004 klo 13
Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa!
Jo neljän vuosikymmenen ajan on tässä kaupungissa kokoonnuttu vuosittain yhteen rukoilemaan tammikuisen viikon aikana. Pienestä alusta lähtenyt taimi on kasvanut puuksi, jonka juuret lähtevät täällä elävistä ja todistavista kristillisistä kirkoista ja yhteisöstä. Maailmanlaajuinen Kristittyjen ykseyden rukousviikko on perinne, jota mekin haluamme vaalia, ja osaltamme rakentaa entistä vahvempaa yhteyttä siinä hengessä, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus on ylimmäispapillisessa rukouksessaan kirkkonsa puolesta ilmaissut.
Tänä vuonna rukoilemme erityisesti rauhaa. Huudamme näin yhdessä avuksemme Rauhanruhtinasta, Jeesusta Kristusta, joka tuli ihmiseksi sovittamaan langenneen maailman Isän kanssa, ja tuomaan maan päälle rauhan. Teemme näin syvästi tietoisina siitä, että olemme syntisinä ihmisinä toistuvasti repineet rikki sitä rauhaa, jonka Vapahtajamme meille sanassaan lahjoittaa.
Ne rukoukset ja muu aineisto, jotka tämän vuoden erityiseen rukousviikon aiheeseen liittyen olemme käyttöömme saaneet, ovat Syyrian Aleppossa elävien kristittyjen valitsemia. Nämä levottomassa Lähi-idässä elävät sisaremme ja veljemme jos ketkä tietävät ja tuntevat, mitä rauha tai rauhan puuttuminen merkitsevät.
Jos puhumme rauhasta vain levottomuuksien, katastrofien ja sodan vastakohtana, janan toisena ääripäänä, niin me suomalaiset olemme saaneet elää rauhassa jo pian 60 vuotta. Niin kauan on kulunut siitä, kun pommeja putosi tämänkin kaupungin päälle, ja helsinkiläiset hakeutuivat sireenien ulvoessa suojiin. Tämä on kansamme ja kirkkojemme historiassa ennätyksellistä. Me olemme saaneet elää ulkoisesti rauhassa, ja emme saa lakata kiittämästä Jumalaamme tämän vuoksi.
Mutta rauha on muutakin kuin valtiollista ja yhteiskunnallista rauhaa ja tasaista kehitystä. Rauhaan kuuluu monia ihmiselämälle keskeisiä asioita. Perimmältään rauha on elämän tasapainoa, rikkoutumatonta yhteyttä Jumalaan, lähimmäiseen ja luomakuntaan. Se on nöyrtymistä Jumalan puhutteluun, ja Hänen tahtonsa kysymistä elämässämme ja ratkaisuissamme.
Kristittyinä me tulemme monista eri taustoista. Kun me tällä viikolla rukoilemme yhdessä, teemme sen kipeän tietoisina siitä, että kristittyjen ykseys on vielä toive, tavoite joka odottaa toteutumistaan. Olemme tietoisia niistä opillisista ja muista eroista, jotka meitä jakavat.
Opinkäsityksiemme eittämättömistä ja täyttä ykseyttä estävistä eroista huolimatta on hyvä yhteiseen rukoukseen käydessämme muistaa, miten paljon useammat asiat opissa ja elämässä meitä ykseyttä ja rauhaa nyt rukoilevia kristittyjä kuitenkin yhdistävät. Meillä on yhteinen Raamattu, Jumalan sana jota luemme ja tutkimme. Meillä on yhteinen uskontunnustus, joka kiteyttää sen mihin me Kristuksen kirkon hajallaankin olevina jäseninä uskomme, ja mihin me uskossamme sitoudumme. Vietämme yhteisöinä jumalanpalvelusta, joka tietyistä historian aikana kehittyneistä eroavaisuuksistaan huolimatta on perimmältään samanlainen Kolmiyhteisen Jumalan ja syntisen ihmisen kohtaaminen Jumalan sanan ja sakramenttien äärellä. Meille on myös annettu mahdollisuus lähestyä Kolmiyhteistä Jumalaa yhteisessä rukouksessa.
Jos meidän välillämme on erottavia muureja, on meille annettu vielä enemmän yhdistäviä siltoja noiden muurien yli käymiseksi. Meillä kristityillä on todellakin paljon enemmän meitä yhdistävää kuin meitä erottavaa. Tämä meidän on muistettava, ja tästä meidän on yhdessä iloittava, kun rukouksessa pyydämme Jumalaa katsomaan meidän, lähimmäistemme ja tämän särkyneen luomakunnan puoleen, ja parantamaan sen kirvelevät haavat.
Rukoilemme:
”Kolmiyhteinen Jumala, Sinä olet osoittanut meille, että pimeyden teot ja epäoikeudenmukaisuus on voitettava Kristuksen kuolemalla jaylösnousemuksella. Jeesuksen rauhantarjous rohkaisee meitä tekemään niin kuin hän ja murtamaan epäinhimillisyyden, epäoikeudenmukaisuuden, vihan ja eripuran kahleet. Vahvista meitä rauhan Hengelläsi, jotta aina vihaisimme pahaa, rakastaisimme hyvää ja puolustaisimme oikeutta. Älä salli meidän huudahtaa ’rauha’, kun mukavissa oloissa julistamme sodan niitä vastaan, jotka näkevät nälkää ja kärsivät puutetta. Salli meidän löytää rauhasi palvellen nöyrästi ja rohkeasti niitä vähäisimpiä, jotka ovat sinun perheesi jäseniä. Aamen.”