Piispa Teemu Laajasalon saarna pappisvirkaan ja diakonian virkaan vihkimysmessussa 1.11.2020 Helsingin tuomiokirkossa
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.
Matt. 16: 1-4
Hyvät seurakuntalaiset, hyvät kaikki kirkkovieraat, rakkaat papiksi vihittävä Sari ja diakonian virkaan vihittävät Fiia, Anna, Santtu, Eija, Mirva, Anni-Pauliina, Isabel ja Olga,
tämän messun jälkeen tästä kirkosta kävelee yksi uusi Helsingin hiippakunnan pappi ja kahdeksan uutta Helsingin hiippakunnan diakonian virkaan vihittyä. Olemme ennen tätä messua puhuneet paljon siitä, mikä tänään muuttuu – mitä vihkimyksessä tapahtuu. Moni teistä on sanonut, että ainakin tänään saa uudet vaatteet – uuden mustan tai vihreän paidan, viran tunnukset.
Kun katsoo itseään peilistä ensimmäisiä kertoja virkapaita päällä, voi tuntea itsensä poikkeuksellisen suureksi tai poikkeuksellisen pieneksi. Voi tuntua, että ryhti on vahva ja sanomisille tulee uusi painoarvo. Tai sitten voi tuntua, että paita pienentää ja saa kysymään, onko minusta tähän? Olenko oikeissa vaatteissa?
Virkavaatteista puhuminen voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta se ei ole sitä. Vaatteet ovat viran tunnus – ne ovat merkki jostain. Merkki, joka kiinnittää huomion. Merkki, joka todistaa jostain.
***
Päivän evankeliumi on lyhyt. Vain neljä jaetta. Näissä neljässä jakeessa yksi sana toistuu viisi kertaa. Se on sana merkki. Siis merkki. Aikansa oppineet, Fariseukset ja Saddukeukset, vaativat Jeesukselta merkkiä taivaasta. Raamatun mukaan merkin vaatimisen taustalla oli halu laittaa Jeesus koetukselle – haastaa hänet.
Jeesus on juuri edellisissä jakeissa ruokkinut tuhansia ihmisiä muutamilla leivillä ja kaloilla, ja sitä ennen parantanut väkijoukoittain eri tavoin sairaita. Ja silti häneltä vaadittiin merkkiä taivaasta.
***
Hyvä kirkkoväki,
taitaa olla niin, että toiveet merkin näyttämisestä virkavaatteiden avulla ja nämä Jeesukselta pyydetyt taivaan merkit liittyvät toisiinsa. Jotta voisimme ymmärtää miten, pysähtykäämme hetkeksi tuon merkki-sanan äärelle.
Me ihmiset tarvitsemme merkkejä, jotta ymmärtäisimme maailmaa ja pärjäisimme elämässä. Tarvitsemme merkkejä elämäämme – pieniä ja suuria. Niitä on myös olemassa ilman tahtoamme. Merkkejä, jotka kertovat meille itsestämme, toisistamme ja ympärillä olevasta maailmastamme.
Ehkä pysäköinti kielletty -merkki harmitti vielä hetki sitten kirkon ulkopuolella. Ehkä kauan odotettu merkki anteeksiannosta ja sovinnosta on viime päivinä ollut ilmassa sukulaisten tai läheisten kesken. Ehkä huomaamatta vaihdettu katse tai hymy ovat olleet juuri tänään merkkinä juhlapäivästä.
***
Merkit ovat erilaisia, mutta jokin yhdistää niitä. Mikä yhdistää tuotemerkkiä ja liikennemerkkiä? Tai mikä yhdistää ansiomerkkiä ja pelimerkkiä?
Hyvin erilaisilla merkeillä on ainakin kolme yhdistävää asiaa.
Ensinnäkin merkki on aina merkittävä. Merkki on siis tärkeä. Toiseksi merkki on aina merkillinen. Merkki edellyttää siis tulkintaa. Kolmanneksi merkillä on aina merkitys. Merkillä on siis tehtävä viitata johonkin.
Merkki on siis merkittävä. Merkki on merkillinen. Ja merkillä on merkitys.
***
Aloitetaan siitä, että merkki on aina merkittävä. Se on tärkeä. Yksittäisellä merkillä on väliä. Jos merkkinä on piste eikä kysymysmerkki, on viesti aivan eri. Liikennemerkki on merkittävä. Yksittäinen merkki muuttaa risteyksessä oikeudet ja velvollisuudet, suunnat ja säännöt.
Merkin merkityksen huomaa myös silloin kun merkki puuttuu. Hän, joka odottaa rakastamaltaan pientä merkkiä, mutta ei saa sitä, tietää merkin merkityksen. Tai hän, joka menettää jo kerran saadun merkin tuntee kyllä merkin voiman.
***
Toiseksi merkki on aina merkillinen. Se voi olla salaperäinen, edellyttää tulkintaa tai herättää uteliaisuutta. Merkki on usein tiivistys ja antaa vastauksia, mutta merkki herättää myös kysymyksiä. Tuotemerkin nähdessään katsoja pohtii, mitä viivat, värit ja muodot mahtavat kertoa tuotteesta tai sen valmistajasta. Mikä paljastaa sen, onko merkki aito. Liikennemerkin nähdessään kulkija saa tiedon ensimmäisiin askeliin, mutta jää jo tietämättömänä odottamaan seuraavan merkin vastaan tulemista.
***
Merkin tärkein piirre on kuitenkin sen tehtävä viitata johonkin. Se pyrkii kaltaisuuteen, siis siihen, että se kuvaisi mahdollisimman hyvin sitä, mihin se viittaa. Merkki pyrkii ohjaamaan ajattelun kulkumme ja katseen liikkeemme sinne, mihin merkki viittaa.
Rakas kirkkoväki,
jouluevankeliumissa enkeli ilmoittaa taivaan merkin, suuren ilon ja sanoo: ”tämä on teille merkiksi”. Se ei ole pelkkä liikenneviitta Jeesus-lasta etsiville vaan se on ilmoitus siitä, että Jeesus itse on se merkki – se Vapahtaja, se pelastaja, jota odotetaan ja etsitään.
Saddukeusten ja fariseusten vaatimukset taivaan merkeistä ovat osoitus haluttomuudesta nähdä tuota muutaman vuosikymmenen verran kaukalosta kasvanutta taivaan merkkiä edessään. Jeesus tulee itse taivaan merkkinä ihmisten luokse. Ei ole muuta merkkiä, ei ole muuta taivaan merkkiä kuin Kristus itse. Jeesus ei tule hämmästyttämään ihmeteoilla ja vahvistamaan itseään, vaan nöyrtymällä ihmisen osaan, heikkouteen ja kuolemaan – palvelemaan muita.
Uskonpuhdistuksen muistopäivänä tämän voi sanoa myös toisin: Kristus ei näyttäydy kunnian teologian kautta. Kristus näyttäytyy ristin teologian kautta. Kristus ei tule luoksemme uskon vahvuuden, päättelykykymme tai meitä vaikuttavien suurmerkkien kautta. Kristus tulee luoksemme heikkoudessamme, voimattomuudessamme ja tappioidemme keskellä.
Uuden ja virantunnusmerkeistään ylpeän virkavaatteen kantajan tehtävä on ymmärtää, että hän ei ole merkki itse vaan merkki, joka viittaa Kristukseen. Joskus se on vaikeaa, joko omien ylisuurten luulojen vuoksi tai maailman vaatimusten vuoksi. Ja vastaavasti uuden virkaan vihityn on ymmärrettävä, mistä Kristus, jonka suuntaan viran tunnuksemme osoittavat löytyy. Hän löytyy sieltä, missä synti, suru ja kuolema ovat vieraana, ei sieltä, missä ihmisiä hurmataan ja kunniaa jaetaan.
Kristus taivaan merkkinä eroaa kaikista muista merkeistä siinä, että se ei viittaa enää mihinkään muuhun. Merkin merkitys onkin merkki itse. Merkki onkin Kristus itse.
Tämä on meidän kannaltamme ihmeellistä, koska se tarkoittaa sitä, että maailman Vapahtaja ja meidän elämämme Herra onkin ihmiskasvoinen, meidän tunnistettavissa ja meidän ymmärrettävissä.
Tämä on meidän kannaltamme ihmeellistä, koska se tarkoittaa sitä, että Jumala onkin ihmisen elämää elänyt Jumala, joka ei jää pelkästään meidän tunnistettavaksi vaan tunnistaakin itse meidät – eläessään meidän elämänympäristössämme, meidän ihmisen ruumiissamme, hengessä ja sielussa ja niiden suruissa ja iloissa.
***
Kristus itse on taivaanmerkki, joka vakuuttaa epäilevän Jumalan olemassaolosta.
Kristus itse on taivaanmerkki, joka julistaa Jumalan ehdottomasta rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Kristus itse on taivaanmerkki, joka vakuuttaa ihmisen riittävyydestä, taakkojen vapahduksesta, syyllisyyden sovituksesta, armosta ja aina odottavasta uudesta alusta.
Meidän tehtävämme ei ole arkana pälyillä ja tulkita taivaan merkkejä.
Meidän tehtävämme ei ole taikauskoisesti pelokkaana arvioida ja huolestua suunnastamme.
Meidän tehtävämme on luottaa siihen, että ihmiseksi syntynyt Jumala ei ole kadoksissa, äänetön ja hiljaa, vaan lähellä, löydettävissä ja meidät löytävänä.
Kristus itse on tienviitta, joka onkin tie. Kristus itse on merkki, joka löytää meidät.
Se merkki kaikuu tänään tämän salin juhlailossa. Se merkki näkyy teidän upouusissa vaatteissanne. Se merkki tuntuu otsaan kasteessa piirrettynä ristinä. Ja se merkki kantaa vielä kerran hiekkaisena arkun pään ristinä kuoleman yli taivaan riemuun.
Aamen.