Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa 24.12.2019 Helsingin tuomiokirkossa

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      – Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha
      ihmisillä, joita hän rakastaa.

Luuk. 2: 1-14

 

Oikein hyvää joulua hyvät ystävät, tervetuloa kirkkoon!

Tuossa tuomiokirkon ja Senaatintorin välissä ovat Helsingin ja ehkä koko Suomen tunnetuimmat, kuvatuimmat ja rakastetuimmat portaat. Monet meistä ovat viettäneet aikaa eri elämänvaiheissamme noita portaita nousten, laskeutuen ja niillä istuskellen – omaa ja muiden elämää katsellen.

Eräänä kesäisenä lauantai-iltana yli 15 vuotta sitten istuin portailla vaimoni kanssa. Olimme päivän aikana puhuneet toiveista koskien perhettä ja lapsia. Erityisenä keskusteluaiheena oli ollut toiveet ensimmäisestä lapsesta.

Siinä istuessamme minusta alkoi yhtäkkiä tuntua, että Senaatintorilla kävelisi paljon lapsia, raskaana olevia naisia ja lapsiperheitä. Ajattelin, että on se jännä miten mieli toimii – että kun puhuu itseä koskettavista ja liikuttavista asioista niin silmätkin rupeavat näkemään toisin, siis katsomaan maailmaa eri tavalla. ­

Samalla tuntui, että lasten, raskaana olevien naisten ja vaunuja kantavien isien määrä vain kasvoi ja kasvoi. Hetken ajattelin omassa päässäni, että olenko tulossa hulluksi. Vähitellen huomasin pohtivani, onko tämä joku taivaallinen merkki.  Muistan kuinka varmistin vaimoltanikin, että näkeekö hän samoin – näkeekö hänkin, että joka puolella on lapsia, raskaana olevia naisia ja perheitä? Kun katsoin mihin tahansa ympärilleni, tuntui, että lapsia kävelee vanhempiensa kanssa ja suorastaan minua kohti. Portaatkin tuntuivat täyttyvän lastenrattaita kantavista vanhemmista ja eri-ikäisistä lapsista.

Aloin vakuuttua siitä, että nyt minulle ollaan antamassa jotain perhesuunnitteluun liittyvää merkkiä taivaasta, kunnes tunsin suuren helpotuksen – muistin, että alkamassa on lestadiolaisten jokavuotiset kesäseurat. Ne järjestetään aina elokuun ensimmäisenä lauantaina.

Kuten tiedämme lestadiolaisilla on meidän yhteiskuntamme mittapuulla paljon lapsia ja kaikki olivat juuri tuon kesäillan viidentoista minuutin sisällä eri suunnista tulossa tähän kirkkoon.

Kannattaa muuten joskus osallistua niihin kesäseuroihin. Elokuun ensimmäisenä lauantaina klo 18 on paitsi tämä kirkko täynnä eri-ikäisiä ihmisiä myös ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla todella upeaa virsien yhteislaulua, joka kuuluu kauniisti ja kovaa.

***

Hyvät ystävät,

portailla istuessani pohdin siis merkkiä. Kyselin mielessäni, onko näkemässäni lasten paljoudessa kyse taivaallisesta merkistä vai mielenterveyteni järkkymisen merkistä – ja huojentuneena päädyin siihen, että näkemäni lapsimäärä olikin merkki siitä, että lestadiolaisten kesäseurat alkavat.

Jouluevankeliumissa puhutaan myös merkistä. ”Tämä on merkkinä teille.” Enkeli ilmestyy paimenten eteen ja ilmoittaa Kristuksen syntymästä – ”tämä on merkkinä teille”. Enkeli haluaa antaa reittiohjeet Jeesuksen löytämiseksi, kertoa merkit, jotka viitoittavat tien vastasyntynyttä Kristusta etsiville.

Hyvä joulukirkkoväki,

onko tässä merkistä puhumisessa sittenkin kyse jostain suuremmasta sanasta? Ei pelkästään reittiohjeesta. Tähän kannattaa hetkeksi pysähtyä. Miksi enkeli haluaa erikseen puhua merkistä? Jotta voisi ymmärtää, miksi enkeli puhuu merkistä, pitää pohtia ensin näitä meidän maallisessa arjessamme olevia merkkejä.

Me tarvitsemme merkkejä, jotta ymmärtäisimme maailmaa ja pärjäisimme elämässä. Tarvitsemme merkkejä – pieniä ja suuria. Ja tänäänkin niitä tulvii elämäämme.

Ehkä pysäköinti kielletty -merkki harmitti vielä hetki sitten kirkon ulkopuolella. Ehkä tuttua merkkiä oleva ruoka on tänään juuri se erityinen joulun perinne. Ehkä tätä joulunodotusta on siivittänyt alkukuusta saatu julkinen arvonanto, siis kunniamerkki. Ehkä kauan odotettu merkki anteeksiannosta ja sovinnosta oli tänään ilmassa sukulaisten tai läheisten kesken. Ehkä huomaamatta vaihdettu katse tai hymy ovat olleet juuri tänään merkkinä alkavasta paremmasta vuosikymmenestä.

***

Merkit ovat erilaisia, mutta jokin yhdistää niitä. Mikä yhdistää tuotemerkkiä ja liikennemerkkiä? Tai mikä yhdistää ansiomerkkiä ja pelimerkkiä?

Hyvin erilaisilla merkeillä on ainakin kolme yhdistävää asiaa.

Ensinnäkin merkki on aina merkittävä. Merkki on siis tärkeä. Toiseksi merkki on aina merkillinen. Merkki edellyttää siis tulkintaa. Kolmanneksi merkillä on aina merkitys. Merkillä on siis tehtävä viitata johonkin.

Merkki on siis merkittävä. Merkki on merkillinen. Ja merkillä on merkitys.

***

Aloitetaan siitä, että merkki on aina merkittävä. Se on tärkeä. Yksittäisellä merkillä on väliä vaikka se olisi kuinka pieni tahansa. Jos merkkinä on piste eikä kysymysmerkki, on viesti aivan eri. Hän, joka on saanut julkisen arvonannon osoituksena kunniamerkin tuntee ylevyyttä ja tunnistaa merkkinsä merkittävyyden – juhlapuku on erilainen kun siinä on tasavallan presidentin myöntämä merkki. Liikennemerkki on merkittävä. Yksittäinen merkki muuttaa risteyksessä oikeudet ja velvollisuudet, suunnat ja säännöt.

Merkin merkityksen huomaa myös silloin kun merkki puuttuu. Hän, joka odottaa rakastamaltaan pientä merkkiä, mutta ei saa sitä, tietää merkin merkityksen. Tai hän, joka menettää jo kerran saadun merkin tuntee kyllä merkin voiman.

Enkelin ilmoittama merkki on merkittävä, koska se kertoo Jumalan tulosta maailmaan. Se kertoo siitä, että ihmisille on syntynyt Vapahtaja, Kristus.

***

Toiseksi merkki on merkillinen. Se voi olla salaperäinen, edellyttää tulkintaa tai herättää uteliaisuutta. Merkki on usein tiivistys ja antaa vastauksia, mutta merkki herättää myös kysymyksiä. Tuotemerkin nähdessään katsoja pohtii, mitä viivat, värit ja muodot mahtavat kertoa tuotteesta tai sen valmistajasta. Mikä paljastaa sen, onko merkki aito.

Enkelin ilmoittamassa merkissä hämmentävää on se, että nimenomaan lapsi on annettu merkiksi. Paimenille on ilmoitettu isosti taivaallisten sotajoukkojen säestämänä, että Vapahtaja on syntynyt. Mutta tämän suuren ilon ja suuren ilmoituksen jälkeen merkiksi, siis tienviitaksi ja löytämisohjeeksi, annetaankin seimessä makaava pieni lapsi. Siinä on merkillinen epäsuhta.

***

Kolmas ja merkin tärkein piirre on sen tehtävä viitata johonkin. Merkillä pitää olla merkitys. Merkki pyrkii ohjaamaan ajattelun kulkumme ja katseen liikkeemme sinne, mihin merkki viittaa.

Rakas kirkkoväki, hyvät joulun viettäjät,

Enkelin antama merkki on siis merkki kuten muutkin merkit siinä mielessä, että se on tärkeä ja siinä mielessä että se on merkillinen – ajatuksia ja tulkintoja herättävä.

Mutta merkin kaikkein tärkeimmän tehtävän osalta enkelin antama merkki on erilainen. Se eroaa kaikista muista merkeistä siinä, että se ei viittaa enää mihinkään muuhun. Merkin merkitys onkin merkki itse. Merkki onkin Kristus itse.

Tämä on meidän kannaltamme ihmeellistä, koska se tarkoittaa sitä, että maailman Vapahtaja ja meidän elämämme Herra onkin ihmiskasvoinen vastasyntynyt, meidän tunnistettavissa ja meidän ymmärrettävissä.

Tämä on meidän kannaltamme ihmeellistä, koska se tarkoittaa sitä, että Jumala onkin ihmisen elämää elänyt Jumala, joka ei jää pelkästään meidän tunnistettavaksi vaan tunnistaakin itse meidät – elettyään ihmisenä meidän elämänympäristössämme, elettyään ihmisenä meidän ruumiissamme, hengessämme ja sielussamme ja elettyään ihmisenä meidän suruissamme ja iloissamme.

***

Jumala haluaa ilmoittaa itsestään. Merkki kertoo kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala ihmiselle haluaa ja mitä hyvää Jumala on ihmiselle tehnyt.

Kristus itse on taivaanmerkki, joka haluaa vakuuttaa epäilevän ihmisen Jumalan olemassaolosta.

Kristus itse on taivaanmerkki, joka haluaa julistaa Jumalan ehdottomasta rakkaudesta ihmistä kohtaan.

Kristus itse on taivaanmerkki, joka haluaa vakuuttaa ihmisen riittävyydestä, taakkojen vapahduksesta, syyllisyyden sovituksesta, armosta ja vakuuttaa aina odottavasta uudesta alusta.

Hyvät ystävät,

Kristus syntyy taivaan merkkinä maan päälle, jotta hän olisi ihmisen ymmärrettävissä.

Kristus syntyy taivaan merkkinä, jotta taivaan merkki ei olisi pelottava tai suuri – sellainen, joka vaatii kurkottautumista – vaan sellainen, jonka luokse pitää kumartua – ei pelkästään kunnioituksesta vaan myös siksi, että seimeen kapaloitu taivaan merkki on niin pieni.

Kristus syntyy lupaukseksi sille, että eksyksissä oleva kyllä löytää.

Hyvät ystävät ja joulunviettäjät,

meidän tehtävämme ei ole arkana pälyillä ja tulkita taivaan merkkejä.

Meidän tehtävämme ei ole pelokkaana arvioida ja huolestua suunnastamme.

Meidän tehtävämme on iloisesti luottaa siihen, että ihmiseksi syntynyt Jumala ei ole tänään eikä ensi vuonnakaan kadoksissa, äänetön ja hiljaa, vaan lähellä, löydettävissä ja meidät löytävänä

Kristus itse on tienviitta, joka onkin tie. Kristus itse on merkki, joka löytää meidät.

Se merkki kaikuu tänään tämän salin jouluvirsissä. Se merkki iloitsee tänään teidän kotienne jouluaterioiden iloissa. Se merkki juhlii jokaisessa joululahjojen jaossa. Se merkki tuntuu otsaan kasteessa piirrettynä ristinä. Ja se merkki kantaa vielä kerran hiekkaisena arkun pään ristinmerkkinä kuoleman yli taivaan riemuun asti.

Iloista joulua! Aamen.