Piispa Teemu Laajasalon puhe uusien lähetystyöntekijöiden lähetystyöhön siunaamisessa messussa Helsingin tuomiokirkon kryptassa 11.9.2024
Rakkaat työhön siunattavat, Hyvät Susanne, Sofia ja Anna,
päivämäärillä on väliä. Tänään on syyskuun 11. päivä. Jos sanon, että tänään on syyskuun 11. päivä, moni meistä muistaa New Yorkin. Historian ketjussa muistamme sen, mikä on läheistä ja merkityksellistä.
Syyskuun yhdennentoista voi muistaa paitsi 23 vuoden takaa myös 51 vuoden takaa, jolloin kuoli Salvador Allende ja sotilasjuntta otti vallan Chilessä. Tai 64 vuoden takaa, jolloin Senegal itsenäistyi. Tai 150 vuoden takaa, jolloin Hilja Haahti syntyi. Tai sittenkin 163 vuoden takaa, jolloin Juhani Aho syntyi.
Näkökulma ratkaisee, mikä päivä on merkityksellinen kenellekin. Meidän syntymämme ja kuolemamme, menemisemme ja tulemisemme, tekemisemme ja tekemättömyytemme jäävät historiaan päiviksi. Merkkipäiviksi, joilla on merkitystä sille, joka merkityksen antaa tai sen näkee.
Suomen Lähetysseuran työlläkin on merkkipäiviä. Ensi vuonna Namibiassa vihitään kaksi uutta piispaa, mutta myös juhlitaan satavuotisjuhlaa ensimmäisten suomalaisten kouluttamien ambomaalaisten pappien vihkimisestä. Tältä samalta Helsingin tuomiokirkon alttarilta lähetettiin 156 vuotta sitten ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät Ambomaalle.
***
Millainen päivä on lähetystyöntekijän työssä merkkipäivä? Lähetystyöntekijän työ toteutuu maailmassa, jossa historialliset ja poliittiset käännekohdat jäävät merkkipäiviksi – mutta ehkäpä kuitenkin vain työn kehyksiksi. Olisiko nimittäin niin, että nuo päivät eivät ole teidän työnne tärkeimpiä päiviä?
Olisiko niin, että teidän työnne merkkipäiviä ovat päivät, jolloin yhden yksittäisen ihmisen elämä muuttuu? Olisiko niin, että teidän työnne merkkipäivät ovat niitä tuokioita, joissa yhden perheen mahdollisuudet mullistuvat? Olisiko niin, että teidän työnne merkkipäivät ovat niitä aikoja, jossa yhdelle yhteisölle aukeaa kokonaan uusi alku?
Näitä teidän työnne merkkipäiviä juhlitaan hiljaa ja usein näkymättömissä. Voi olla, että niitä juhlitaan jopa niin, että te ette itse tunnista juhlia. Tai edes tiedä niistä.
Teidän työnne tarkoitus on tehdä hyvää. Mutta ei pelkästään tehdä sitä hyvä, mikä maailman mielestä on hyvää, vaan paljon enemmän. Kristitty rakastaa niitä, jotka eivät ansaitse rakkautta. Hän haluaa armahtaa niitä, joille maailman mielestä armahdus ei kuulu. Hän haluaa luoda rauhaa sinne, minne rauhan luomista pidetään mahdottomana. Kristitty puhuu toivosta, joka ei ole kiinni ihmisen omasta toiveikkuuden tunteesta. Kristitty ei etsi helppoa ja hyvää, ei sitä, mikä on helposti rakastettavaa. Kristitty etsii sitä vaikeaa, pahaa ja haastavaa, jonka Jumalan toisenlainen rakkaus voisi muuttaa hyväksi.
Teidän tehtävänne on vapauttaa vangittuja, rauhoittaa rauhattomia, antaa uusia alkuja niille, joille niitä ei enää maailman mielestä saisi tai voisi antaa.
Teidän tehtävänne on nostaa niitä ihmisiä, joita maailma painaa alas. Teidän tehtävänne on tuoda niitä ihmisiä keskelle, jotka haluttaisiin viedä sivuun tai unohtaa.
Näissä tehtävissä lähetystyöntekijä viettää merkkipäiviä. Joka kerta, kun lohdutus, vapahdus ja armahdus tulee todeksi. Joka kertaa, kun usko, toivo ja rakkaus ylittävät pelon, toivottomuuden ja vihan vallat.
***
On olemassa aika monta kehitysyhteistyöjärjestöä, joissa lähteminen kentälle liittyy riittävään paikallistuntemukseen, turvallisuuskoulutukseen ja erilaisten asumiseen, teknisten asioiden varmistamiseen.
Joku on voinut tänne tullessaan pohtia, miksi me lähdemme alttarilta. Onko tämä jokin historiallinen jäänne järjestön säännöissä tai tavoissa? Miksi ihmeessä tässä järjestössä maailmalle lähdetään tällaisella juhlalla? Miksi ihmeessä vastaamme juhlallisiin kysymyksiin?
Rakkaat ystävät, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että lähetystyön merkkipäiviä ei voi rakentaa omin voimin. Maailman haasteiden ja surun keskellä tulee nopeasti toivottamaksi. Pohtii merkitystä ja tuntee lamaannusta. Yksittäisen ihmisen voimat eivät riitä kärsivän lähimmäisen käänteentekevimpien merkkipäivien aikaansaamiseen. Ei, vaikka olisi kuinka hurskas tai kuinka viisas.
Lähetystyöhön lähteminen on lähtemistä alttarilta, jotta voisi ymmärtää, että omat voimat ovat rajalliset, mutta työhön lähettävän Jumalan voimat ovat rajattomat. Tämä on lähtemistä alttarilta, jotta voisi ymmärtää, että vaikka oma rakkaus on vajavaista, on Jumalan rakkaus täydellistä. Tämä on lähtemistä alttarilta, jotta voisi ymmärtää, että olemme lenkkejä pitkässä ketjussa – emme yksinyrittäjiä, emme omalla asiallamme, vaan jollain suuremmalla.
Rakkaat työhön siunattavat, Hyvät Susanne, Sofia ja Anna,
muistakaa siksi tämä alttarin merkkipäivä erityisesti silloin, kun oma työ tuntuu merkityksettömältä. Muistakaa tämä silloin, kun pohditte, oletteko saaneet mitään aikaiseksi. Muistakaa tämä merkkipäivänänne silloin, kun kaikki voimat tuntuvat olevan teitä vastaan. Muistakaa silloin tämä merkkipäivä, koska silloin muistatte, että omin voimin ette saa aikaan mitään, mutta Jumalan rakkauden työkaverina saatte aikaan mitä vaan.
Jumala siunatkoon teitä, teidän työtänne ja kaikkia läheisiänne.
Aamen.