Yhteinen maailmamme on poikkeuksellisen tilanteen edessä. Miljoonat ihmiset pakenevat sotaa ja vainoa. Kysymys on heidän elämästään ja meidän inhimillisyydestämme.
Poikkeuksellinen tilanne on herättänyt auttamishalua, mutta myös huolta ja epävarmuutta. Tarvitsemme kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Kultainen sääntö on toimiva ohje. Jeesuksen sanoin: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Miten toivoisin itseäni kohdeltavan, jos joutuisin pakenemaan kodistani? Miltä ylenkatse, solvaukset ja uhkailu tuntuvat?
Kristillisen lähimmäisenrakkauden mukaan ihmisiä on autettava valikoimatta. Hyvä yhteiskunta kuulee sekä omien kansalaistensa tarpeet että turvaa etsivien hädän. Apua tarvitsevia ei tule asettaa eriarvoiseen asemaan uskonnon eikä kansallisuuden nojalla.
Arvostamme suuresti työtä, jota viranomaiset, seurakunnat, järjestöt ja yksittäiset ihmiset tekevät auttaessaan pakolaisia ja ottaessaan vastaan turvapaikanhakijoita. Kannustamme seurakuntia toimimaan edelleen yhteistyössä viranomaisten ja muiden auttajien kanssa. Seurakunnat voivat osoittaa vieraanvaraisuutta antamalla käyttöön tiloja ja järjestämällä yhteistä toimintaa. Pyydämme seurakuntia ottamaan pakolaiset huomioon myös talousarviosta ja kolehtikohteista päätettäessä. Toivomme kunnilta ennakkoluulotonta tukea vastaanottokeskusten perustamiselle ja hallitukselta toimia, joilla kannetaan yhteistä vastuuta Eurooppaan saapuvista turvapaikanhakijoista.
Kari Mäkinen, arkkipiispa
Samuel Salmi, Oulun piispa
Simo Peura, Lapuan piispa
Matti Repo, Tampereen piispa
Seppo Häkkinen, Mikkelin piispa
Björn Vikström, Porvoon piispa
Irja Askola, Helsingin piispa
Kaarlo Kalliala, Turun piispa
Tapio Luoma, Espoon piispa
Jari Jolkkonen, Kuopion piispa