MITÄ JEESUS TEKEE KAUPUNGISSA?

Saarna Lontoon merimieskirkossa 23.9.2007

Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti kaupungin väkeä. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ”Älä itke.” Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet takaisin äidille. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.” (Luuk. 7:11-16)

Evankeliumissa Jeesus menee kaupunkiin. Luukas mainitsee sanan ”kaupunki” kolme kertaa.

Tänään yli puolet maailman 6,5 miljardista ihmisestä asuu kaupungeissa. Kaupunkien asukasmäärä kasvaa tänä vuonna yli 60 miljoonalla ihmisellä. Ympäristöjärjestö Worldwatch‑instituutti väittää, että ihmiskunnan, maailmantalouden ja planeetan kohtalo ratkaistaan kaupungeissa.

Millaisia ovat meidän kaupunkimme? Millainen on Lontoo ja millainen on Helsinki? Monien yhteisten piirteiden joukosta ajattelen nyt vain kahta, väen paljoutta ja yksinäistä surua.

On erikoista, että jo 2000 vuotta sitten kirjoitettu Luukkaan evankeliumi tunnistaa nämä samat piirteet, jotka ovat tyypillisiä nykykaupungeille. Kahteen kertaan Luukas puhuu ihmispaljoudesta. Jeesuksen kanssa kulki ”suuri joukko ihmisiä” ja sitten käy ilmi, että leskiäidin ”mukana oli runsaasti kaupungin väkeä”.

Vaikka väkeä on paljon, tärkeää evankeliumissa on yhden ihmisen kohtalo. Yksi leskiäiti ja hänen ainoa poikansa. Vaikka ympärillä on paljon väkeä, äiti on surunsa kanssa yksin. Moni toivoo tänäänkin, että väkijoukon keskeltä hänet nähtäisiin.

* * *

Mitä Jeesus tekee kaupungissa? Evankeliumi kertoo Jeesuksesta monta pientä asiaa. Nopeasti luettuna ne saattavat tuntua pieniltä ja mitättömiltä, mutta jos niitä seuraa tarkemmin, voi löytää monta tärkeää, myös omalle elämälle merkityksellistä asiaa.

Jeesuksesta sanotaan yksinkertaisesti, että hän ”lähti kaupunkiin”. Jeesus halusi mennä elämän keskelle, sinne, missä ihmiset ovat. Vuosisatojen aikana monet ovat halunneet lähteä kaupunkiin, mutta monien on ollut myös pakko muuttaa kaupunkiin.

Evankeliumin ensimmäinen viesti on, että Jeesus, siis Jumala itse, haluaa lähteä ja mennä sinne, missä ihmiset ovat. Luukas kertoo vielä erikseen, että Jeesus meni lähelle kaupungin porttia, siis sinne, mihin ihmiset kokoontuivat. Jumala tulee elämän keskelle, sinne, missä on paljon ihmisiä.

Jeesus ei kuitenkaan etsi vain väkijoukkoja. Ihmisten keskeltä hän hakee sen yhden, joka kaipaa apua. Evankeliumi kertoo koskettavasti, että Jeesus ”meni paarien viereen ja kosketti niitä”. Vaikka ympärillä on monia ihmisiä, hän tulee ”viereen” ja ”koskettaa”.

Kaupungeissamme elää lukemattomia ihmisiä, jotka odottavat, että joku tulisi viereen ja koskettaisi. Kunpa olisi edes yksi lähimmäinen, joka tekisi näin. Ja luulenpa, että moni toivoo salaa sydämessään, että Jumalakin tulisi lähelle, minun paarieni ja surujeni viereen ja koskettaisi minua, sydäntäni ja sisintäni.

Evankeliumin ensimmäinen viesti tänään on, että Jumala tulee lähelle. Kaiken väenpaljouden keskeltä Kristus etsii juuri yhden ihmisen, näkee sinut ja minut, tulee viereen ja koskettaa meitä sanallaan ja läsnäolollaan. Emme siis jää kaupungeissamme yksin, vaan Jumala on kanssamme.

* * *

Toiseksi evankeliumi sanoo Jeesuksesta, että hän näki naisen. ”Naisen nähdessään…” Olemmeko tulleet ajatelleeksi, miten tärkeää on, että joku näkee meidät. Tai käänteisesti: miten raskasta on kestää se, että kukaan ei näe meitä.

Näkemisessä ei ole kyse vain ulkonaisesta näkemisestä, vaan sydämeen näkemisestä. Miten usein näemme toisen ihmisen näkemättä ja kuulematta hänestä yhtään mitään. Miten usein kohtaamme toisen ihmisen siten, että katseemme suuntautuu jo hänen olkapäittensä yli ja etsii seuraavaa kohdetta. Aito näkeminen on pysähtymistä, toiseen asemaan asettumista. Perimmältään näkeminen on rakkautta toista ihmistä kohtaan.

Kun Jeesus näki surevan leskiäidin, hänen ”kävi sääliksi”. ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: ‘Älä itke.’” Sääli ei tässä tarkoita alentuvaa eikä ylhäältä alas katsovaa ylvästä asennetta. Vanha raamatunkäännös sanoo, että Jeesus armahti. Agricola sanoo Uuden testamentin käännöksessään: ”Coska HERRA sen näki / armachti hen henen pälens.”

Armo aivan kuin laskeutuu naisen päälle. Kun Jeesus säälii epätoivoista naista, hän ei vain osoita lempeää mielenlaatua naista kohtaan. Sääli ja armo ovat enemmän kuin  asenne. Sääli ja armo ovat kuin lahja, jonka Jeesus antaa naiselle. Jumalan armo ja rakkaus peittävät naisen, ja ne suojaavat häntä niin kuin viitta tai vaate suojaavat ihmistä kylmältä ja sateelta.

Evankeliumin toinen viesti on: Jumala näkee meidät ja lahjoittaa meille armonsa. Armo ei jää kauas, vaan tulee meidän ”päällemme”, meidän sydämeemme.

* * *

Kolmanneksi evankeliumi kertoo siitä, että kuka tulee yksinäisen leskiäidin luokse.

Yleensä, kun me kuulemme tämän evankeliumin, mielenkiintomme kohdistuu siihen ihmeeseen, jonka Jeesus tekee. Yliluonnollinen kiinnostaa. Miten on mahdollista, että joku voi olla kuollut ja herätä jälleen eloon? On se totta vai tarua, mitä Jeesus tekee?

Se, että Jeesus parantaa ja herättää kuolleista, on osa evankeliumia. Ilosanomaan kuuluu, että Jumala lupaa eheyttää elämämme ja herättää meidät kuolleista. Kun Jeesus kehottaa nuorukaista ”nousemaan”, on kyse samasta ihmeestä, jonka me tässäkin jumalanpalveluksessa tunnustamme, nimittäin uskosta ”ruumiin ylösnousemukseen”.

Sitä, miten ja milloin Jumala nostaa meidät kuolleista, meidän järkemme ei kykene selittämään. Me emme pysty käsittämään, miten kuollut voi herätä. Ei leskiäitikään kyennyt aavistamaan eikä ennakoimaan, mitä Jeesus tulisi tekemään.

Olennaisinta evankeliumissa ei kuitenkaan ole ihme, vaan se kuka ihmeen tekee. Tärkeä kysymys ei ole ”miten”, vaan ”kuka”. Ydin evankeliumissa ei ole sanassa ”nouse”, vaan siinä, että Jeesus sanoo: ”minä sanon sinulle”. Vain Jumalan vallassa on sanoa sellaisia sanoja, jotka Jeesus sanoo kuolleelle. ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!”

Ratkaisevaa naiselle, nuorukaiselle ja kaikille kaupunkilaisille oli, kenen kanssa he lopultakin olivat tekemisissä. Kukaan heistä ei ymmärtänyt ihmettä, päinvastoin he joutuivat – niin kuin evankeliumi sanoo – ”pelon valtaan”. Merkillistä kaiken pelon ja kaiken käsittämättömän keskellä oli, että kaupunkilaiset aavistivat, kuka heidän edessään on. ”Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa.”

Ihmeiden äärellä ollaan ymmällä. Ihmeitä ei oteta haltuun. Kaupunkilaiset tajusivat, että nyt on tapahtunut jotain sellaista, jota ihminen ei saa aikaan. Jumala itse oli tullut heidän luokseen. Evankeliumin avainsanat ovat sen lopussa: ”Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi.”

* * *

Juhliva Lontoon Merimieskirkko on alusta alkaen halunnut seurata sitä, mitä Jeesuksesta tänään kerrotaan. Koska Jumala on tullut ihmisten luokse, Merimieskirkkokin menee ihmisten keskelle etsimään yhtä ihmistä. Koska Jumala on halunnut lahjoittaa armonsa, myös Merimieskirkko on halunnut olla armon ja rakkauden kirkko.

Koska Jumala itse on tullut kansansa avuksi, Merimieskirkko on halunnut panna toivonsa ihmistä suurempaan todellisuuteen, nimittäin Jumalaan itseensä. Inhimillisesti arvioituna Merimieskirkko on ammattitaitoinen ja osaava yhteisö, mutta pohjimmiltaan sen työ on perustunut siihen, että ”Jumala on tullut kansansa avuksi”. Siunatkoon hyvä ja armollinen Jumala sitä työtä, jota te teette – ja myös teitä itseänne.