Piispa Teemu Laajasalon saarna kirkkoherra Hilkka Niemistön virkaanasettamismessussa 19.3.2023 Temppeliaukion kirkossa
Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.
He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: ”Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.” He kysyivät: ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?” Jeesus vastasi: ”Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.”
He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Joh. 6:24–35
Hyvät Töölön seurakuntalaiset, hyvä kirkkoherra Hilkka,
tämä päivä on iloinen päivä. Hieno seurakunta saa hienon kirkkoherran. Töölön seurakunta on koko hiippakunnan kannalta erityinen seurakunta. Tämä on iso, helsinkiläisittäin laajalle alueelle levittäytynyt, alueellisesti ja toiminnallisesti hyvin monipuolinen ja moni-ilmeinen seurakunta. Täällä tehdään seurakunnan perustyötä kolmen kirkon ja monien muiden tilojen ympärillä ja toisaalta täällä myös ymmärretään tämän ihmeellisen kirkon ainutlaatuisuus, näiden kivien julistavuus kaupungin, maan ja täällä vierailemassa käyvien monien maiden ihmisille. Töölön seurakunnassa tunnistetaan myös erityinen sijainti eduskunnan, esivallan virka-asuntojen, taidelaitosten ja sairaaloiden alueen seurakuntana. Tämä on hieno seurakunta. Tämä on myös erityinen seurakunta omassa elämässäni. Vanha kotiseurakuntani, jonka eri alueilla olen itse aikoinani asunut yli puolet elämästäni – ensin vanhan Taivallahden seurakunnan jäsenenä, sitten vanhan Töölön seurakunnan jäsenenä ja lopuksi yhdistyneen Töölön seurakunnan jäsenenä. Lapseni on kastettu tuossa kastemaljassa ja äitini nimi on luettu tuosta lukupulpetista esirukouksessa, kuolleita muistettaessa.
Hieno seurakunta on saanut hienon kirkkoherran. Hyvä kirkkoherra Hilkka, sinä olet oppinut ja kokenut pappi ja kirkon johtaja. Tunnet tämän seurakunnan eri vaiheet tarkasti. Vanhan Meilahden seurakunnan pappina ja sittemmin yhdistyneen Töölön seurakunnan pappina olet palvellut tämän seurakunnan ihmisiä vuosikymmenten ajan. Tunnet kirkon hallinnon, olet ollut monet kerrat näissä juhlatilanteissa itse mukana asettamassa hiippakunnan kirkkoherroja virkaansa. Tänään olet pöydän toisella puolella. Jumala on siihen sinut johdattanut. Tänään voit muistaa myös niitä päiviä, jolloin olet kysynyt Jumalan tahtoa, odottanut ja etsinyt kirkon eri tehtäviä. Lopulta Jumala itse on kutsunut ja johdattanut sinut tähän tärkeään virkaan, tämän hienon seurakunnan kirkkoherraksi.
***
Tämän päivän evankeliumi puhuu nälästä ja ruuasta. Me tunnistamme nälän tunteen. Ihmiseen on rakennettu monimutkainen järjestelmä, joka nälän ja kylläisyyden tunteiden avulla säätelee ihmisen syömistä. Kun on nälkä, syömme, ja kun olemme kylläisiä, emme syö. Keho viestii meille.
Vaikka emme olisi koskaan itse nähneet nälkää, nälän tunne auttaa meitä tunnistamaan myös toisen ihmisen nälän. Meille tulee paha olo, kun katsomme uutiskuvia nälänhädästä kaukaa. Ja tunnemme myötätuntoa, kun näemme täällä lähellä leipäjonoja. Ruokahävikki ei herätä meitä pelkästään ympäristön kuormituksen vuoksi, vaan myös siksi, että huomaamme irvokkuuden sen pois heittämisessä, mitä kaikilla ei ole. Se tuntuu meistä väärältä. Ymmärrämme, että näin ei kuuluisi olla.
Tuolla kellaritasolla, tämän kirkon huoltotunnelissa on yhä yli 50-vuotias seinäkirjoitus, joka kertoo siitä, miten voimakkaasti me ihmiset tunnemme toisen ihmisen nälän. Kirkkoa rakennettaessa pienen ja hyvin lyhytikäiseksi jääneen afrikkalaisen Biafran valtion nälänhätä näkyi Suomessakin niin voimakkaasti, että se synnytti vastustusta tämän kirkon rakentamiselle. Tämä tapahtui erityisesti kristillisissä piireissä, jotka piirsivät Biafra-graffiteja graniittiin ja kysyivät, eikö tämän komean kirkon rakentamiseen käytettävillä rahoilla olisi jalompaa auttaa niitä, jotka näkevät nälkää. Se on hyvä kysymys. Kysymys paitsi kertoo siitä, että meihin on rakennettu kyky tunnistaa lähimmäisemme hätä myös siitä, että haluamme vilpittömästi seurata köyhiä ja kurjia rakastanutta Kristusta.
***
Evankeliumissa Jeesus tunnistaa ihmisen nälän. Hän sanoo, että se on syy, miksi ihmisjoukot häntä seurasivat. Jeesus oli ihmeteollaan ruokkinut nälkäiset ja Jeesuksen mukaan tästä syystä hänestä oltiin kiinnostuneita. Ihmisen nälän ja ihmeiden nälän voima olivat siis Jeesuksen tiedossa.
Mutta samalla, kun Jeesus tunnistaa ihmisten nälän, Hän moittii häntä seuraavia toisenlaisen nälän tunnistamattomuudesta: ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän.” Jeesus siis kieltää tavoittelemasta ruokaa ja kehottaa tavoittelemaan jotain muuta – siis ”katoamatonta ruokaa”.
Meidän ei onneksi tarvitse itse keksiä, mitä Jeesus puhuu ja mitä hän tarkoittaa katoamattomalla ruualla. Kristus puhuu itsestään. ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.” Nuo sanat ovat ehtoolliskutsun sanoissa. Jeesus siis kääntää katseensa ihmisten ruuan tarpeesta itseensä. Ruumiillisen ruuan sijasta sielun ruokaan. Tietäen, että ruoka on ihmiselle elintärkeää, Hän silti väittää, että Hän itse on vielä ruokaakin tärkeämpi.
Evankeliumissa Jeesuksen ympärillä olevat ihmiset viittaavat Mooseksen erämaavaelluksen aikaiseen ihmeeseen, taivaan mannaan, taivaalliseen leipään, jota satoi hätääntyneille ja nääntyneille vaeltajille. Tuo taivaan leipä pelasti vaeltajat, he eivät kuolleet erämaavaelluksellensa. Jeesus toteaa, että todellinen taivaan manna on Hän itse.
Mikä ihme voi olla ruokaakin tärkeämpi? Vaikeaan kysymykseen löytyy Jeesuksen sanoista häpeämättömän kirkas lupaus: katoamaton ruoka – siis Jeesus itse – antaa ”ikuisen elämän”. Tavallinen ruoka pitää hengissä, voi tarjota makunautintoja ja monenlaista tämän maailman elämänvoimaa. Mutta tämän maailman leipiä syömällä ei päädy kuolemattomaksi. Edes Mooseksen saama taivaan mannakaan ei luvannut ikuista elämää, vaan selviytymisen vaelluksella. Jeesuksen suosittelema Elämän leipä taas nimenomaisesti sitä lupaa.
***
Onko rakkaat sanankuulijat niin, että nämä Jeesuksen aika voimakkaat sanat ovat tarpeellisia juuri meille. Juuri tähän aikaan.
Kirkko, joka ei toteuta diakoniaa, siis etsi, auta ja palvele heikkoja, kurjia, yksinäisiä ja nälkäisiä, ei ole kirkko. Diakonia on todellisen kirkon edellytys. Tämän me taidamme aika hyvin ymmärtää. Tämän ymmärtää myös kirkosta etäällä oleva väki, laupeuden työtä ja auttamista arvostetaan.
Mutta muistammeko me aina etsiä, kaivata ja tavoitella katoamatonta ruokaa, sanaa ja sakramentteja, Kristuksesta todistamista ja Jeesuksen läsnä olevaa ehtoollista? Leipää, joka pelastaa pahalta. Leipää, joka täyttää toivolla. Leipää, joka ravitsee rakkaudella.
***
Onko niin, että tämä toinen nälkä, sielun nälkä, on paljon hankalammin tunnistettavissa kuin ruumiillinen nälkä? Voimmeko olla elämän leivän osalta nälänhädässä ja silti tuntea itsemme kylläisiksi?
Kirkon tehtävänä on yrittää herättää myös niiden nälkä, jotka eivät sitä itse tunnista. Niiden, jotka eivät ole koskaan oppineet sitä tunnistamaan ja niiden, jotka ovat sen aiemmin tunnistaneet, mutta jotka ovat oman elämän leivän näläntunteensa hukanneet. Siksi pitää ensin tunnistaa oma Jeesuksen nälkänsä, jotta voisi auttaa toista tunnistamaan omansa.
Leipä kantaa huomiseen päivään. Elämän leipä kantaa ikuisuuteen. Ilman leipää ihminen kuolee tässä maailmassa. Mutta Elämän leivän kanssa ihminen ei kuole edes tämän maailman jälkeen.
Leipä tulee maasta. Elämän leipä tulee taivaasta.
***
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherran vastuulla on se, että seurakunnassa hoidetaan oikein jumalanpalvelukset, sakramentit ja sananjulistus. Jatka kirkkoherra Hilkka sitä hyvää työtä, jota tässä seurakunnassa on vuosikymmenten ajan tehty.
Muista, miksi kirkko on olemassa. Polvistu itse usein elämän leivän äärelle ja tarjoile sitä kaikille – kaikkeen aikaan ja kaikissa paikoissa.
Lupaa uusia alkuja vaivatuille. Lupaa näköaloja näköalattomille. Lupaa yhteyttä yksinäisille.
Huolehdi tämän seurakunnan nälkäisistä. Mutta huolehdi erityisesti siitä, että tämän seurakunnan ihmiset tavoittelisivat katoamatonta ruokaa – ruokaa, joka lohduttaa, rohkaisee ja kantaa – kantaa täällä, ja vielä kerran kantaa taivaalliseen riemujuhlaan.Aamen.