NIMI

Piispa Teemu Laajasalon saarna ordinaatiomessussa helatorstaina 17.5.2023 Helsingin tuomiokirkossa

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä. Joh. 17:24–26 

Hyvä helatorstaita viettävä seurakunta, rakkaat papiksi vihittävät Katri, Anu, Panu-Matti, Eemil, Petja ja Jasmin,

nuo juuri käyttämäni puhuttelusanat ovat perinteinen tapa aloittaa pappisvihkimyssaarna. Ensin puhutellaan seurakuntaa yleisesti ja sitten heti perään puhutellaan erikseen tänään papiksi vihittäviä. Se kuvastaa sitä, että tänään vihitään yksilöitä, ei jotain kasvotonta joukkoa tai tuntemattomia tekijöitä hengelliseen työhön. Tänään vihitään ainutlaatuisia, erilaisia, yksilöllisiä ja Jumalan nimeltä kutsumia ihmisiä pappisvirkaan. Katri, Anu, Panu-Matti, Eemil, Petja ja Jasmin. Tuo nimeltä kutsuminen on erityisen olennaista. Kun saarnan alussa kuulee oman nimensä, kääntyy ainakin mielessään kohti ja ymmärtää, että juuri minulle puhutaan. Kun siellä penkissä näiden vihittävien äitinä, isänä, lapsena, puolisona, sukulaisena tai kaverina kuulee rakkaansa nimen lausuttuna, tunnistaa jotenkin erityisellä tavalla, kenestä puhutaan ja mistä on kyse. Nimellä on väliä.

Viitisen vuotta sitten seisoin tuon alttarikaiteen sisäpuolella, olin vihkimässä paria avioliittoon. Tuossa vaiheessa takana oli jo 20 vuotta vihkimisiä, kenties useimmat vieläpä samassa kirkossakin. Vihkimisessä on silti aina jotain ainutlaatuista.

Tilaisuuden puolessa välissä kysyin sulhaselta avioliittoon vihkimisen kaavan tahdotko-kysymyksen ja käytin sovitusti kaikkein perinteisintä ”myötä- ja vastoinkäymisissä” vaihtoehtoa. Kysymykseni jälkeen hän katsoi minua pitkään silmiin. Ajattelin, että hän on jotenkin erityisen liikuttunut ja katsoo siksi niin keskittyneesti minua. Pienen hiljaisuuden jälkeen ymmärsin, että tiivis katse ei liittynyt hänen liikutukseensa, vaan siihen, että olin puhutellut häntä täysin väärällä nimellä. Sekä väärällä etu- että sukunimellä. Erityisen ikimuistoiseksi tilanteen teki se, että kyseessä oli oman vaimoni sukulainen, joka oli erikseen toivonut, että olisi hänet tunteva pappi vihkimässä. Hän on onneksi jo unohtanut asian. Siis tämä sulhanen. Oma vaimoni ei ole unohtanut.

Pappi on nimien kanssa usein tekemisissä. Lapsen kasteessa odotetaan usein erityisen paljon nimeä. Saattaa olla, että vauvan vanhemmat eivät ole kertoneet kenellekään valintaansa ja pappi saa sen kasteen yhteydessä sen sukulaisväelle paljastaa.

Oma rakas hoitomummoni syntyi sata vuotta sitten ja hänelle kastettiin nimeksi Ensi Tähkä. Kun kysyin, juontuiko hänen nimensä siitä, että hänen vanhempansa olivat maalaisympäristössä peltojen äärellä kasvaneita, mummo vastasi, että ei. Hänestä tuli Ensi Tähkä, koska pappi oli merkinnyt vanhempien toiveen Ensi Tähti väärin. Sata vuotta sitten vanhemmat eivät olleet uskaltaneet papille asiasta valittaa, vaan todenneet, että ihan hyvä nimi se Tähkäkin on. Taitavat olla ajat tämän osalta muuttuneet.

Papin on syytä olla nimissä tarkkana. On tärkeää muistaa nimet ja yrittää nimellä ihmisiä puhutella. Ja niissä hetkissä, kun nimeä ei muista, on syytä muistaa, kuinka ihmeellisestä ja ainutlaatuisesta asiasta ihmiselle nimessä on kyse.

***

Tämän helatorstain evankeliumissa puhutaan nimestä. Jeesus rukoilee ja sanoo Isälleen Jumalalle: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi.” Jeesus siis kertoo Isälleen, että on opettanut opetuslapsensa ja seuraajansa tuntemaan Jumalan nimen. Johanneksen evankeliumin jakeet ovat Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Jeesus kertaa siinä tilinpäätöshenkisesti omaa toimintaansa. Hän ikään kuin raportoi Jumalalle, mitä on maan päällä tehnyt, mitä on saanut aikaiseksi ja millaisia vaikutuksia hänen toiminnallansa on ollut. Toisaalta hän samalla pyytää Jumalan tukea seuraajilleen ja myös seuraajiensa keskinäistä yhteyttä.

Jakeiden keskiössä on lause: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi.” Miksi Jeesus haluaa raportoida Isälleen juuri tästä? Miksi hän ei kerro kaikista nälkäisten ruokkimisista tai sairaiden parantamisista? Miksi hän ei luettele, mitä erilaisia ihmeitä hän on tehnyt ja mitä niistä on seurannut?

Jeesus kertoo Jumalan nimen opettamisesta, koska se on kaikkein tärkein asia. Kun tiedämme, kuka Jumala on, opimme myös, millainen hän on, mitä hyvää hän on meille lahjoittanut ja mitä hän meiltä toivoo. Siksi myös papin tärkein tehtävä on opettaa ihmisiä tuntemaan Jumalan nimi.

***

Kasteperhe ajattelee, että kastepäivän tärkein nimi on oman vauvan nimi. Se heille suotakoon. Mutta eikö päivän tärkein nimi sittenkin ole se nimi, jonka nimeen lapsi kastetaan. Kastettavalla on oma nimensä, mutta hänet kastetaan jonkun toisen nimeen. Minä kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se on kasteen kaikkein tärkein nimi. Jumalan nimi.

Eikö rakas seurakunta ole aika ihmeellistä ajatella, että tuo nimi on papin työssä esillä paljon useammin papin sanomana kuin mikään muu nimi? Jokainen jumalanpalvelus tai kirkollinen toimitus alkaa sanoilla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pienimmät seurakuntalaiset liitetään seurakuntaan tuohon Jumalan nimeen. Ja kun hiekkaristi on arkun päällä, papin viimeinen siunaus päättyy Jumalan nimeen. Ihmisen elämä alkaa ja loppuu Jumalan nimessä.

Jumalan nimessä on voimaa, se on pyhä. Kymmenessä käskyssä meitä kielletään lausumasta turhaan Herran Jumalan nimeä. Isä meidän -rukouksen alussa puolestaan lausumme, että pyhitetty olkoon sinun nimesi. Jumalan nimeä ei saa käyttää väärin, eikä siihen saa vedota virheellisesti. Martti Luther varottaa tästä myös pappeja Isossa katekismuksessa todeten:

”Jumalan häpäisemistä on (…) se, että joku saarnaa, opettaa ja puhuu Jumalan nimissä asioita, jotka ovat vääriä ja harhaan johtavia. Hänen nimensä pakotetaan silloin valheiden verhoksi ja suositukseksi. Tämä onkin kaikkein pahin tapa häväistä Jumalan nimi ja riistää siltä kunnia.”

***

Kun pappi tekee työtänsä, hän ei toimi omissa nimissään. Meillä on kaikilla kyllä omat nimemme ja olemme omina itsenämme ja omilla nimillämme virkoihimme kutsutut. Mutta me emme toimi omissa nimissämme. Me toimimme Jumalan nimessä. Hänen asiallaan meidän on syytä olla, se on meidän tehtävämme.

Papin on tärkeää osata esitellä itsensä, kertoa nimensä. Mutta vielä tärkeämpää on osata esitellä, kenen nimissä hän toimii ja kertoa Jumalan nimi.

Vanhastaan aina muistutetaan, että kovin innokkaalla ja omista puheistaan tempautuneella papilla menee sekaisin, puhuuko Jeesuksesta vai onko Jeesus. Rakkaat papiksi vihittävät, muistakaa te olla vain sormi, joka osoittaa Kristukseen. Älkää toivoko katseita itseenne, vaan toivokaa katseita Kristukseen.

Pappisvirka on kirkon virka. Se ei ole oma virka itseä varten, vaan kirkon virka Jumalaa varten.

Se on lainatavaraa. Omat lahjat pitää laittaa käyttöön, karisma voi olla Jumalan palveluksessa, mutta pappisvirassa on aina tarkoitus kirkastaa Kristusta eikä itseä.

Pappisvihkimys useammassa kohdassa alku- ja loppusiunausten lisäksi muistuttaa siitä, kenen nimessä tässä virassa ollaan. Toisessa lupauksessa teiltä hetken kuluttua kysytään: ”Tahdotteko kolmiyhteisen Jumalan nimessä ryhtyä pappisvirkaan ja hoitaa sitä oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti?”. Pappisvirkaan siis ryhdytään omasta tahdosta, mutta Jumalan nimessä. Ja kun teidät antamienne lupausten jälkeen vihin pappisvirkaan, teen sen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

***

Pappi toimii Jumalan nimessä, koska hän ei ole omalla asiallaan ja koska hänen tehtävänsä on ajaa Taivaan Isän asiaa, tehdä häntä tunnetuksi, julistaa Jumalaa ja kirkastaa Kristusta. Tuossa jakeessa on kuitenkin yksi erityinen syy Jumalan nimen tuntemiselle. Jeesus rukoilee lauselogiikan hengessä ja paljastaa, että Jumalan nimen tuntemisesta seuraa jotain muutakin.

Jeesus rukoilee: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

Jeesus siis opettaa tuntemaan Jumalan nimen, jotta meissä pysyisi rakkaus. Jeesus vielä tarkentaa ja rukoilee, että ”sama rakkaus” pysyisi. Ei siis mikä tahansa rakkaus, vaan se rakkaus, jota Jumala itse osoittaa.

Eikö hyvät ystävät ole niin, että joskus uskon kieltä on vaikea ymmärtää. Rakkauden sen sijaan ymmärtää jokainen. Siihen Jeesus itse meitä kutsuu. Jeesus kutsuu osoittamaan sellaista rakkautta, joka heijastelee Jumalan täydellistä rakkautta.

Jumala tunnistetaan siellä, missä köyhiä autetaan, sairaita parannetaan ja syrjittyjä puolustetaan. Jumala tunnistetaan siellä, missä syntisiä armahdetaan, virheitä tehneille annetaan uusia alkuja ja toivottomille luvataan toivoa. Jumala tunnistetaan siellä, missä valoa tuodaan pimeään, vapautta tarjotaan vangituille ja elämää synnytetään kuoleman keskelle.

***

Papin tehtävänä on tehdä kaikkea tätä. Siihen rakkaus meitä vaatii ja ohjaa. Mutta rakkauden laki on ihmiselle hetken innostuksen jälkeen kova tehtävä. Hurskainkaan ei pysty vastaamaan rakkauden lakiin.

Jumalan rakkaus vaatii rakastamaan ikäviä ihmisiä. Jumalan rakkaus vaatii rukoilemaan vainoajien puolesta ja toivomaan heille hyvää. Jumalan rakkaus vaatii antamaan anteeksi juuri niille ihmisille, joille erityisesti ei haluaisi antaa anteeksi. Jumalan rakkaus vaatii etsimään sovintoa juuri niiden vihamiesten kanssa, joiden kanssa haluaisi taistella eikä luovuttaa.

Siksi papin pitää nähdä rakkauden lain ohella sen ylittävä evankeliumin armo – rakkaus, joka ei olekaan tehtävä, vaan Jumalan lahja. Ei meidän tekomme, vaan Kristuksen teko. Tämän tunnistaminen on helpottavaa Jumalan nimessä toimimista. Papin esikuvallisuus on Jumalan nimessä kiinni roikkumista. Se ei ole meidän omasta karismastamme tai osaamisestamme kiinni.

Ihmisen rakkaus kohdentuu siihen, mikä on kaunista ja hyvää. Jumalan rakkaus taas rumaan ja pahaan. Jumalan rakkaus tekee rumasta kaunista, pahasta hyvää ja kuolevaisesta kuolematonta.

Papin tehtävä on omassa rakkaudettomuudessaan luottaa Jumalan rakkauteen; omassa keskinkertaisuudessaan heittäytyä Jumalan täydellisyyteen ja omassa kuolevaisuudessaan kiinnittyä Jumalan nimessä ja veressä lahjoitettuun kuolemattomuuteen.

Tähän kaikkeen te tänään ryhdytte. Tähän te saatte tehtävän ja tästä te saatte myös lahjan. Jumalan nimessä toivotan teille kaikille Katri, Anu, Panu-Matti, Eemil, Petja ja Jasmin Kristuksen siunausta ja varjelusta. Aamen.