OLLA KRISTUKSESSA

OLLA KRISTUKSESSA

Helluntaiaaton vesper 26.5.2007 Saalem-temppelissä. Klaus Korhosen 60-vuotisjuhla

Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa

Ensimmäisenä helluntaina ihmeteltiin sitä, että niin erilaiset ihmiset saattoivat kuulla evankeliumin omalla kielellään: ”me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Olisiko niin, että helluntain ihme ei ole vain kielellinen ihme, vaan syvempi Jumalan aikaan saama vaikutus, Jumalan suurten tekojen vaikutus meidän sydämissämme.

Olin muutamia vuosia sitten Ison kirjan juhannusjuhlilla kuuntelemassa Klaus Korhosta. Valtter Luoto, teologinen kurssitoverini, oli 1990-luvun lopulla ystävällisesti esitellyt minut Saalem-seurakunnan uudelle paimenelle. Sen jälkeen kohtasimme muutaman kerran Klaus Korhosen kanssa. Vuosituhannen alussa, New Yorkin terrori-iskun jälkeen rukoilimme yhdessä Helsingin tuomiokirkon portailla maailman rauhan ja pelastuksen puolesta, hän helluntaisena ja minä luterilaisena.

Isoon kirjaan minut sai lähtemään Kotimaa-lehden päätoimittajan Jaakko Eleniuksen kertoma juoru: Klaus Korhonen saarnaa kuin Luther. Se oli herätyshurskauteen kriittisesti suhtautuneelta Eleniukselta aikamoinen lausunto. Niinpä suunnistin Keuruulle.

Ison kirjan teltan takapenkissä kuuntelin, kun Klaus puhui siitä, mitä on miehenä olla Kristuksessa. Oliko aihe täsmällisesti juuri näin muotoiltu, ei ole tärkeää. Miehistä Klaus puhui vähemmän – aika vähän hyvää sanottavaa meistä onkin. Varsinainen tuntoni penkissä oli kuitenkin sama kuin ensimmäisenä helluntaina: ”me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

Olen kiitollinen Valtter Luodolle, että hän saattoi minut näin hyvään seuraan. Olen oppinut arvostamaan kristiveljeni Klausin rauhallisuutta, avoimuutta ja nöyryyttä. Luulenpa, että en sano hänen inhimillisistä lahjoistaan tämän enempää, vaikka mieleni tekisi. Päivänsankari itse varoitti: tänään juhlapäivänä keskuksessa ei ole ihminen, vaan se, mitä Jumala, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki on meidän hyväksemme tehnyt ja tekee.

Olla Kristuksessa. Keuruun penkissä tuntui kuin olisi kuunnellut Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä. Kun ihminen tulee vanhurskaaksi, silloin Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi ja pitää meitä vanhurskaina. Kyse on Jumalan taivaallisesta armopäätöksestä.

Samalla on kuitenkin kyse myös siitä, että Jumalaa tekee meidät vanhurskaiksi, siitä, että me tulemme todellisesti osallisiksi Kristuksen työstä ja persoonasta. Kristus ei ole jäänyt Golgatalle eikä hän istu vain Isän oikealla puolella, vaan hän on uskon kautta läsnä meidän sydämissämme. Itse uskossa Kristus on läsnä. Kristus on meidän vanhurskautemme ja hän tekee meidät osallisiksi omasta vanhurskaudestaan. Kristus ottaa meidän syntimme omikseen ja lahjoittaa meille oman pyhyytensä. Uusi uskonelämä on elämää Kristuksen yhteydessä, osallisuutta häneen ja elämää Kristuksessa.

Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi Jumala suhtautuu meihin suosiollisesti ja laupiaasti. Vanhurskaus ei kuitenkaan ole vain Jumalan suosiollisuutta, vaan myös hänen lahjansa meille. Jumala tulee Kristuksessa keskellemme, asuu meissä ja tekee meidät vanhurskaiksi. Kristus on Jumalan lahja koko maailmalle.

Apostoli Paavalin opetuksessa on merkillistä se, miten usein hän puhuu Kristuksessa olemisesta. Me emme ole vain suhteessa Kristukseen, vaan me olemme osallisia Kristuksesta. Meidän Vapahtajamme ei ole etäällä eikä kaukana, vaan uskon kautta hän elää meissä ja me hänessä.

Kristuksessa oleminen pakottaa ihmisen nöyryyteen ja kiitollisuuteen. Ihminen, joka on Kristuksessa, ei voi kehua omilla ansioillaan, ei omalla hurskaudellaan, ei omilla ratkaisuillaan, ei millään omallaan. Koko hänen olemisensa on olemista Kristuksessa. ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17)

Kristuksessa oleminen yhdistää kaikki kristityt toisiinsa. Inhimilliset perinteet suhteellistuvat ja Kristus tulee kaiken keskukseksi. Paavali sanoo: ”Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal. 3:28).

Hetken kuluttua tässä helluntain kiitosvesperissä luetaan Johanneksen evankeliumin sana, joka puhuu siitä, mitä Pyhä Henki saa aikaan kristittyjen keskuudessa: ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (Joh. 14:20)

Kun meille on kerran annettu näin suuria lupauksia, emmekö me siis pysyisi Kristuksessa.

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi, rakas veli Klaus, ja kaikkien seurakuntalaistesi kanssa.

2021-03-05T10:35:32+00:00toukokuu 26th, 2007|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|