Piispa Teemu Laajasalon puhe saamenkielisissä Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa Helsingin tuomiokirkossa 2.12.2023 klo 15

Ärvvsa säʹmmla, šiõǥǥ naʹzvaan !

Árvusiih sämmiliih, pyereh usteveh!

Árvvus adnon sápmelaččat, buorit ustibat!

Rakkaat saamelaiset, hyvät ystävät!

Onpa mukava olla teidän kanssanne täällä Helsingin tuomiokirkossa. Laulaa yhdessä ja huomata oman mielen kohoavan adventin aikaan ja joulun odotukseen.

Pari vuotta sitten eräs lapsi lähestyi minua yllättävällä kysymyksellä. Hänen kysymyksensä koski meille kaikille tuttua ja rakasta jouluevankeliumia. Jouluevankeliumissa enkelit ilmestyvät paimenille kedolla ja kertovat joulun ilosanoman. Lapsi kysyi minulta, millä kielellä enkelit puhuivat ja lauloivat paimenille. Millä kielellä enkelit puhuivat ja lauloivat?

Kysymys on erittäin hyvä. Täällä kirkkosalissa tänään tiedetään, että kielen merkitys ei ole vähäinen. Se on valtava. Se, millä kielellä ilosanomaa kerrotaan ja se, millä kielellä siitä lauletaan, on ytimeen osuva oivallus.

Kielen merkitys on tärkeä identiteetin kannalta. Se on tärkeä arvostuksen kannalta ja se on erityisen tärkeä ymmärryksen vuoksi.

Tässä kirkossa on kaksi patsasta. Meillä seisovat täällä Martti Luther ja Mikael Agricola. Heistä molemmat ymmärsivät, kuinka tärkeää ihmisille on käyttää heidän omaa kieltään. Ennen reformaatiota syntyivät vieläkin lasten leikeissä toistuvat taikasanat ”hokkuspokkus”, jotka juontavat juurensa latinankielisen ehtoollisliturgian sanoista ”Hoc est enim corpus meum”, tämä on minun ruumiini. Kun seurakunta ei ymmärtänyt papin puhetta, tuntui, että alttarilla tehdään ehtoollisen aikana taikatemppuja.

Luther käänsi Raamatun saksan kielelle, että ihmiset voisivat lukea Jumalan sanaa omalla kielellään. Luther myös sanoitti paljon virsiä, rohkaisi musiikin iloon ja teki näin oman osansa tänäänkin jatkuvan yhteislauluperinteen eteen.

Mikael Agricolaa pidetään vastaavasti suomen kielen isänä, kun hän Lutherin jalanjäljissä käänsi Raamatun suomeksi. Raamatun ja virsien kääntämiset eri vaiheissa saamen kielille ovat olleet usein aivan liian hitaita ja mutkikkaita hankkeita. Toivottavasti tulevaisuus on tässä parempi kuin menneisyys, monia askeleita olemme kuitenkin ottaneet oikeaan suuntaan. Se, että me tänään saamme nyt kolmella saamen kielellä laulaa yhdessä kaikista rakkaimpia joululauluja näiden kahden patsaan katseen alla, liittää meidät kaikki siihen samaan oman kielen ja oman mielen perinteeseen, josta uskomme kuuluu ponnistaa.

Kielen kääntämisen merkitys juuri Raamatun kohdalla rohkaisee meitä kaikkia siihen, että osaisimme puhua Jeesuksesta ymmärrettävästi, oli kieli mikä tahansa. Meidän on puhuttava toisillemme niin, että sanoma tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Lutherin mukaan kieli on kuin ”lipas, joka varjelee timanttia”. Hän viittaa evankeliumiin timanttina ja pitää kieltä sen suojelijana. Kielen merkitys ei ole tärkeä siis vain kuulijalle tai kielen käyttäjälle. Se on tärkeä myös ilosanomalle itselleen.

Meillä on hyvä ja rakastava Jumala, ihmiskasvoinen Kristus, joka itse haluaa, että ihminen ymmärtää Häntä. Jumala haluaa, että kuulemme joulun ilosanoman omalla kielellämme ja laulamme sitä kirkkaasti ja kuuluvasti eteenpäin. Aina uudestaan ja uudestaan.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille hyvää adventinaikaa ja riemullista laulamista.