Piispa Teemu Laajasalon saarna pappisvihkimyksessä 13.5.2021 Helsingin tuomiokirkossa
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa.
Luuk. 24:46–53
Hyvä seurakunta, rakkaat papiksi vihittävät, Katariina, Elina ja Kirsi,
tämä päivä on aivan erityinen päivä monesta syystä. Tämä on erityinen päivä jokaiselle teistä papiksi vihittävälle. Teidät vihitään pappisvirkaan, kirkon erityiseen saarnavirkaan, johon pyhä Jumala itse on teidät kutsunut. Tämä on erityinen päivä teille, elämänne käännekohta.
Toisaalta tämä on erityinen päivä Helsingin hiippakunnalle. Pappisvihkimys on koko hiippakunnan juhlapäivä. Teitä ei vihitä papeiksi vain niihin tehtäviin, johon teidät on kutsuttu, vaan teidät vihitään papeiksi Helsingin hiippakuntaan ja Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
***
Tuossa äsken kuullussa helatorstain evankeliumissa Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista”. Jeesus antaa seuraajilleen neljä saarnaamista koskevaa ehtoa tai tehtävää. Nuo neljä ehtoa tai tehtävää määrittävät jokaisen Jeesuksen seuraajan puhetta Kristuksesta, mutta eivätkö ne juuri tänään ole kuin taivaasta tilattuja ohjeita tuleville saarnaviran hoitajille?
Jeesus antaa siis neljä ehtoa tai tehtävää saarnaajalle. Ensinnäkin saarnaajan pitää saarnata kaikille kansoille. Toiseksi saarnaajan pitää saarnata Kristuksen nimessä. Kolmanneksi ihmisille pitää saarnata parannusta. Ja viimeiseksi, neljänneksi, ihmisille pitää saarnata syntien anteeksiantamista.
On siis saarnattava kaikille kansoille, Kristuksen nimessä, parannusta ja syntien anteeksiantamista.
Aloitetaan ensimmäisestä ehdosta. Jeesus ei kehota seuraajiaan saarnaamaan vain tietylle kansalle tai ennalta määrätyille ihmisille, vaan kaikille kansoille. Kun teidät, hyvät Kirsi, Katariina ja Elina, vihitään kohta erityiseen saarnavirkaan, on tärkeää muistaa, että evankeliumi, jota julistatte, on tarkoitettu kaikille ihmisille. Sitä evankeliumia ei ole tarkoitettu vain hyville ihmisille tai vain pahoille ihmisille, vaan ihan jokaiselle. Tämä on helppo sanoa, mutta paljon vaikeampi toteuttaa. Miettikää, mitä tämä teille ohjeena tarkoittaa. On saarnattava kaikille. Jokaiselle.
Tänään teistä tulee osa Helsingin hiippakunnan moninaista papistoa, jonka tehtävänä on puhutella vielä moninaisempaa Helsingin hiippakunnan väestöä. Jumala on kutsunut teidät, jotta annatte omat lahjanne ja kasvonne siihen, että ihmiset tulisivat löydetyksi ja kohdatuksi.
***
Toiseksi Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että saarnaamisen pitää tapahtua ”hänen nimessään”, siis Kristuksen nimessä. Kun kohtaatte virassanne sitä kaikkea kansaa, erilaisia ihmisiä erilaisin tavoin, teidän pitää muistaa, että olette saaneet kutsun tehtäväänne Jumalalta. Vaikka tavat, joilla papit saarnaavat, ovat sekalaisen seurakunnan vuoksi vaihtelevia, ei papin silti pidä koskaan saarnata omissa nimissään tai omaa asiaansa. Kirkon erityiseen virkaan kutsutut saarnaavat Jeesuksen sanojen mukaisesti ”Hänen nimessään” – Kristuksen nimessä. Teitä ei vihitä vain sen vuoksi, että teillä itsellänne on sisäinen kutsu pappisvirkaan, vaan sen vuoksi, että kirkko on teidät siihen tehtävään kutsunut. Pappi ei ole yksinyrittäjä. Pappeus ei ole henkilökohtainen oikeus. Teistä ei tule pappeja itsellenne, vaan Kristuksen kirkolle, hiippakunnalle ja sen teitä tarvitseville ihmisille.
Se, että saarnavirkaa toimitetaan ”hänen nimessään”, siis Kristuksen nimessä, on papille samalla sekä vapauttavaa että vaativaa. Vaativaa se on siksi, että on pyrittävä toistuvasti tunnistamaan ne kohdat, joissa sortuu ajamaan vain omaa asiaansa ja saarnaamaan omaa sanomaansa. Vapauttavaa se on siksi, että saarnatehtävässä onnistuminen ei ole vain omien ajatusten, oman tietämyksen, oman valovoimaisuuden tai omien sanojen varassa. On vapauttavaa ajatella, että oma työ on Kristuksen asialla olemista, Hänen nimessään ja siten myös hänen varustamana ja voimauttavana toimimista.
***
Kolmanneksi Jeesus kehottaa saarnaamaan parannusta. Pappien tehtävä on sanoa synti synniksi ja tehdä näkyväksi ihmisen hyvyyden heikkous, ilmeinen itsekkyys ja taipumus turhuuksiin. Lähimmäisen rakkauden todeksi eläminen on kristityn tehtävä ja tätä vaatimusta pappien on saarnattava. Teidän tehtävänne, hyvät papiksi vihittävät, on muistuttaa sanankuulijoille, että meidän tulee osoittaa laupeutta toisillemme, rakastaa vihamiehiämme ja elää tekojemme kautta todeksi armollisuutta.
Meidän tehtävämme on muistuttaa siitä, että lähimmäisen rakkaus ei ulotu vain lähimmäisiimme, jotka voimme nähdä. Tehtävänä on tehdä näkyväksi se sorto, josta maailma haluaa kääntää katseensa pois sekä tehdä kuuluvaksi se epäoikeudenmukaisuus, jota maailma ei halua kuulla. Pappien tehtävä on muistuttaa ihmisiä siitä, että pystymme parempaan. Pappien tehtävä on nostaa jalkoihin poljetut maasta, tukea polullaan horjuvat eteenpäin ja helpottaa haavoitetuimmassa asemassa olevien kipuja.
***
Hyvät papiksi vihittävät, Jeesus ei kehottanut saarnaamaan vain parannusta. Jos pappi keskittyy kovin kiivaasti saarnaamaan ihmisille pelkkää parannusta, voi hän jättää jälkeensä enemmän parannettavia kuin parantuneita. Tästä syystä, neljänneksi, Jeesus kehottaa saarnaamaan syntien anteeksiantamista.
Ansaitsemattoman armon saarnaaminen on papille vaikeampi tehtävä kuin jatkuva parannuksen vaatiminen. Syntien anteeksiantaminen on puolestaan tälle maailmalle vierasta.
Se, että ihminen saa anteeksi kaiken pahuutensa, kaiken keskeneräisyytensä, kaiken kauheutensa, on jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tässä maailmassa saarnaa ja juuri siihen tehtävään teidät, Elina, Katariina ja Kirsi, on kutsuttu. Kuka vain voi saarnata parannusta ja kehottaa ihmisiä toimimaan oikein, mutta kukaan muu ei julista anteeksiantoa silloin, kun ihminen tekee väärin. Ihmisten hyvyyden valo on luokseen kutsuvampaa ja helpommin lähestyttävämpää kuin heidän pahuutensa pimeä. Kuitenkin juuri ihmisten pimeimmässä pimeydessä teitä pappeina tarvitaan, koska valossa on jo ruuhkaa.
Parannuksen saarnan tehtävänä on saada ihminen pieneksi, saada hänet kokemaan oma riittämättömyytensä ja saada herätettyä kaipuu Jumalaan. Se, että tehtävämme on saarnata parannuksen jälkeen syntien anteeksiantamisesta, kertoo siitä, että tämän maailman pelastus ei ole koskaan meidän parannustyömme varassa. Eikö rakkaat kuulijat ole lohdullista, että kaikki toivo ei ole meidän häilyvän hyvyytemme ja kunniallisiksi kuorrutettujen ihanteidemme varassa. Väärät tekomme ja tekemättä jättämisemme, pilalle menneet yrityksemme parannukseen ja epäonnistuneet elämänvalintamme annetaan lopulta anteeksi. Tämän ääneen sanominen, sen julistaminen ja siitä saarnaaminen ovat pappisviran tärkein tehtävä, johon Kristus itse teitä kehottaa.
Syntien anteeksiantamisen saarna on se, jota jokainen riittävän pitkään elänyt tuntee tarvitsevansa. Kyllä me tiedämme, miten pitäisi elää. Kyllä me tunnistamme omassatunnossamme, sydämen lihataulussamme, hyvyyden ja totuuden. Ja silti me emme siihen pysty.
Siksi papin tärkein tehtävä on julistaa ja saarnata syntejä anteeksi. Tehdä sitä, mikä erottaa Kristuksen lahjat ja lupaukset kaikista muista hyvistä asioista.
Syntejä anteeksi saarnaava pappi julistaa pienen suureksi, epäonnistuneen onnistuneeksi, ruman kauniiksi, pilalle menneen tuoreeksi ja rikki hajonneen ehjäksi. Syntejä anteeksi saarnaava pappi vakuuttaa, että kompastuneen ja virheisiin sortuneen ihmisen onnistuminen, kauneus, tuoreus ja ehjänä oleminen, ovatkin Kristuksen lahjoittamaa lainaa taivaasta, vierasta vanhurskautta, joka pukee puhtauteen ja pyhyyteen.
***
Jos pappi käyttää saarnavirkaansa vain varoittaakseen ihmisiä virheistä, on helvetin pelko pian todellisempaa kuin taivaan toivo. Tämän maailman ruhtinas haluaa pysähtyä soimaamaan ja jäädä muistuttamaan ihmistä synneistään. Siksi syntien anteeksiantamista saarnaamalla pappi tekee taivaan todeksi. Taivaan Herra on kukistanut tämän maailman ruhtinaan, joka haluaa sitoa syntisen. Kristus vapahtaa hänet, jota paha vihollinen yrittää ahdistaa.
Kun pappi saarnaa syntejä anteeksi, ihminen tajuaa, että taivas ei ole kaukana. Taivaaseen ei tarvitse kurkottaa tai yrittää päästä nousemalla muiden yläpuolelle. Päivän virressä 908 lauloimme ”siinä vain on taivas jo auki”. Helatorstaita vietämme juuri sen vuoksi, että taivas on jo auki. Taivas on auki silloinkin, kun kaikki ovet ovat elämässä suljettu. Taivas on auki ahtaalle ajetuille, kaikessa kompastuneille, päähän potkituille ja elämässään epäonnistuneille.
Taivas ei ollut auki vain hetkellisesti ensimmäisenä helatorstaina, kun Kristus nousi taivaisiin. Taivas on auki edelleen, tänäkin päivänä. Taivas ei ole auki meidän hyvien parannustekojemme takia, vaan niistä huolimatta ja epäonnistumistemme tähden. On lohdullista muistaa, että taivas ei ole auki papin hurskauden tai julistuksen ansiosta. Taivas on auki Kristuksen ansiosta. Se on auki kaikille kansoille, se on auki sinulle ja minulle.
Rohkaiskoon Herra Jeesus Kristus teitä jokaista toimimaan virassanne. Kaikille kansoille, Hänen nimessään, parannusta saarnaten ja ennen kaikkea syntejä anteeksi julistaen.
Aamen.