Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan

Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan

Saarna Tuomasmessussa 2.12.2012

 

Rakkaat,

olette varmaan panneet merkille, että monet isot asiat elämässä saadaan tilaamatta ja pyytämättä, yllättäen ja aavistamatta.

Monet yllätykset tulevat ylhäältä, kuin taivaalta, meidän päätösvaltamme yläpuolelta. Jos taivaalta, englantilaisen sanonnan mukaan, sataa kissoja ja koiria, silloin on ankara keli, keli jota me emme päätä. Jos sairastun äkillisesti, silloin tuntuu kuin salama löisi taivaalta. Keskellämme on ihmisiä, joiden niskaan taivas on romahtanut; on tullut todellinen skyfall.

Mutta taivaalta ei tule vain koettelemuksia. Aurinko paistaa taivaalta ja ylhäällä loistavaa kuuta me ihailemme. Isä meidän on taivaassa ja taivaasta myös laskeutuu hänen siunauksensa meidän päällemme.

Joulun tutuin ja rakkain virsi alkaa sekin taivaasta. ”Enkeli taivaan lausui näin…” Sallikaa, rakkaat ystävät, minun olla kirkkovuoden suhteen vähän kuriton ja kääntää katseet jo adventtina jouluun ja Enkeli taivaan -virteen.

Joskus valitamme sitä, että joulu alkaa liian aikaisin. Mutta minä uskon, että jos ajoissa mietit sitä, millaista juhlaa kohti olet kulkemassa, silloin valmistautumisesta voi tulla jännittävä retki ja itse juhlasta suuri riemu. Siis: vähän förskottia ja ennakkoa – ei se joulu siitä köyhdy.

Virren enkeli tulee ylhäältä, taivaasta, hän on siis erilainen kuin inhimilliset enkelit, ”enkeli taivaan”. Lutherin mukaan enkeli tulee ”Vom Himmel hoch”, englanninkielisessä virressä ”From heaven above”, ruotsinkielisessä ”Från himmelns höjd”.

Virren mukaan taivaasta tulee pelkkää hyvää. Luther, joka virren alun perin kirjoitti, sanoi, että enkeli tuo hyviä uutisia, paljon hyviä uutisia. Me suomalaiset laulamme, että enkeli tuo suuren ilon.

Mikä on se uutinen ja se ilo, jonka enkeli tuo?

Mitä virsi sanoo? Lauletaanpas säkeistöt 1-3. Kuoronjohtaja Marjukka Riihimäki, johdapa meitä.

Joulun tärkein uutinen on, että Kristus on ilo.

Iloa on montaa sorttia. Iloa saamme lahjoista, ystävällisyydestä, onnistuneista suorituksista, kauniista maisemasta. Mutta oletteko huomanneet, että syvin ilo syntyy toisista ihmisistä. Persoona on enemmän kuin asiat, henkilö on enemmän kuin saavutukset. Koskettavin ilo syntyy kasvoista, silmistä, persoonasta. Ehkä tekin olette sanoneet jollekin: ”sinä olet minun iloni”.

Kristuksellekin voimme sanoa: ”sinä olet minun iloni”. Kristus ei ole ilo sen perusteella, mitä hän opettaa tai mihin hän kehottaa, perimmältään ei edes sen nojalla, miten minä uskon häneen. Kristus on ilo, koska hän on olemassa ja syntynyt meitä varten. Pieni ja vastasyntynyt Jeesus-lapsi ei tee mitään, hän vain on.

Virren toinen ja kolmas säkeistö sanovat painokkaasti, että Kristus syntyy ”teille”. ”Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt”. Merkki seimen lapsesta on annettu ”teille”, siis meille. ”Ja tää on teille merkiksi.”

Vielä väkevämmin puhuu kolmas säkeistö. Seimessä makaava lapsi on ”sun Herras”, ”sun Kristukses”, ”sun Jeesukses”. Suomen kielen omistusliitteellä ilmaistaan, että Kristus on sinua varten, hän kuuluu sinulle, sinä omistat hänet.

Älä siis epäile, että jäisit joulun ilon ja Kristus-ilon ulkopuolelle. Enkeli taivaan -virsi ei aseta yhtään inhimillistä ehtoa eikä edellytystä. Ei ole niin, että sinun pitäisi ensin olla hurskas ja vasta sitten saisit joulun ilon. Ei ole niin, että sinun pitäisi ensin osoittautua moraalisesti kunnolliseksi ja vasta sitten saisit omistaa Kristuksen. Virsi lupaa varauksetta ja ilman yhtään vaatimusta, että Kristus on sinun ilosi.

Millainen on tämä Kristus-ilo? Tai toisin sanoin: Kuka on tämä Kristus, jonka sinä omistat?

Nyt laulamme yhdessä säkeistöt 4-7.

Kristus tuli meidän kaltaiseksemme

Lutherin virren yksinkertainen sanoma on, että Kristus tuli taivaasta alas meidän luoksemme, meidän kaltaiseksemme. Rikas tuli köyhäksi, kaikkivaltias alensi itsensä, taivaan kuningas tuli halpojen heinien keskelle. Kristus luopui kunniastaan, korkeudestaan ja vallastaan – voidakseen tulla meidän kaltaiseksemme.

Jos uuden James Bond -elokuvan nimi on Skyfall, niin Kristuksen ihmiseksi tulemisesta voisimme sanoa, että se on oikea ja armollinen Heavensfall, taivaan putoaminen maan päälle.

Joulun ilo on se Kristus, joka tuli lähelle. Jumala ei ole jäänyt etäälle taivaaseen, vaan hän tullut tänne maan päälle. Vanhan virren sanoin voimme sanoa: ”Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois.” Niin synkkään rotkoon et voi vajota, ettei Kristus olisi siellä. Niin alas et voi masentua, ettei Jumalan Poika olisi sinun rinnallasi.

Enkeli taivaan -virren erikoisuus on, että siinä vain katsellaan ja ihmetellään seimen lasta. Usko on syvimmältään ihmettelemistä, ei ponnistelua eikä suoritusta, vaan yksinkertaisesti Kristuksen katsomista.

Hyvät ystävät. Pankaapa merkille, miten vähän ihminen tässä virressä tekee. Kaikki huomio keskittyy seimen lapseen. Eikä Jeesus-lapsikaan tee mitään. Hän vain on. Vielä Jeesus ei sano mitään, ei tee ihmeitä, ei puhu opetuslapsilleen, ei kerro vertauksia, ei kulje ristiä kohti. Ja silti tässä mitään tekemättömässä lapsessa on koko jumalallinen todellisuus läsnä. Lapsi vain on, mutta hän on jo kaikki.

Uskokin on ensi sijassa olemista, ei suoritusta, ei edes kilvoittelua. Usko on ensi sijassa ihmettelemistä, ei erittelyä eikä järkeilyä.

Kristus tuo ilon sydämeen

Mitä joulun ilo saa aikaan? Mitä Kristus vaikuttaa meissä?

Adventtivirret ja Enkeli taivaan -virsi toistavat toistamistaan vanhaa rukousta: ”Tee asunnokses sydämein”, ”tee sydämeeni majasi” (VK 2:5), ”saavu, asu minussa” (VK 9:4).

Voiko sen läheisempää ja iloisempaa kuvausta Jumalan ja ihmisen suhteesta olla kuin se, että Kristus tulee asumaan minun sydämeeni. Luther osasi alun perin lapsille kirjoittamassaan virressä sanoa tämän vielä kauniimmin ja havainnollisemmin:

”Ah, sydämelleni rakas Jeesuiseni. Tee itsellesi puhdas ja pehmeä pikku vuode levätäksesi minun sydämeni kammiossa, niin etten milloinkaan unohtaisi sinua.”

Kun Kristus tulee asumaan sinun sydämeesi, silloin masennus menettää valtaansa, alakulo alkaa väistyä ja synkkyyden pilvet karkaavat pois. Ilo alkaa vahvistua ja vaikkeivät kaikki vaikeudet poistukaan, niin rinnalle ja sijaan tulee Kristus itse. Pahimmankin tuskan keskellä voin luottaa siihen, ettei Kristus hylkää ja että hän vahvistaa minua.

***

Enkeli taivaan -virsi oli alun perin Lutherin kirjoittama lasten laulu omalle perheelleen. Sen pohjana hän käytti maallista keskiaikaista piirileikkiä, jonka sanat hän muunsi hengelliseksi. Tyttöjen ja poikien tanssilaulusta tuli Lastenlaulu Jeesuksen syntymästä.

Vuonna 1942, siis 70 vuotta sitten, kun Suomen kansaa piti rohkaista, kuplettimestarit Matti Jurva ja Tatu Pekkarinen sävelsivät ja sanoittivat renkutuksen, jonka sanat me voisimme tulkita joulun hengessä. Nämä kaksi veijaria veisasivat: ”Älä sinä ihminen hermostu, ihmettele vaan. Ota sinä vastaan kiitellen, mitä ylhäältä annetaan!”

Me voisimme tänä jouluna sanoa toisillemme: Älä, sinä rakas ystävä, hermostu äläkä masennu, älä vaivu epätoivoon, ihmettele vain, ihmettele seimen salaisuutta, sitä että Jumalan Poika on tullut meidän kaltaiseksemme. Ota kiitoksin vastaan kaikki se armo ja hyvyys, mitä Jumala meille ylhäältä antaa.

***

Tänä jouluna voit siis, rakas ystäväiseni, olla levollisella, iloisella ja hyvällä mielellä. Vaikka mihin myrskyyn ikinä joutuisit, vaikka pohja jalkojesi alla kuinka vajoaisi, vaikka olisit kaikkein pelottavimman vihollisen kanssa kasvokkain, vaikka tuntisit olevasi missä helvetissä tahansa, muista että Kristus on syntynyt sinua varten, että hän on läsnä sinun elämässäsi, että hän on tullut sinun sydämeesi asumaan. Kristus on sinun ilosi, tänään, huomenna ja iankaikkisesti.

VK 21: 8-10
Uskontunnustus
2021-03-12T15:20:01+00:00joulukuu 2nd, 2012|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|