Kirkkoherra Ilkka Järvisen virkaanasettaminen ja saarna Hyvinkään kirkossa 8.4.2001

Palmusunnuntain evankeliumi kertoo kylävieraasta. Jeesuksen ratsastuksessa Jerusalemiin on monia samanlaisia piirteitä kuin niissä vierailuissa, joita me odotamme omiin koteihimme. Vierailun rakenne on yksinkertainen, ensin odotus ja toiveet, sitten vieraan saapuminen ja toiveiden täyttyminen. Näin evankeliumikin kertoo, ensin siitä, että ”Jeesus oli tulossa Jerusalemiin” ja sitten siitä, miten ”ihmiset… menivät häntä vastaan”, suurin odotuksin, huudoin ja siunauksin. ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Väkijoukon innostus oli niin suuri, että sitä kuvattiin jopa ylisanoin: ”Näettekö, koko maailma juoksee hänen perässään.”

Toivottuja vieraita odotetaan ja heidän tuloonsa kohdistuu suuria toiveita. Toiveet ovat joko myönteisiä tai pelon sävyttämiä. Tuleeko vieras ja mitä hän tuo tullessaan, iloa vai ristiriitoja? Yksinäinen äiti odottaa lapsiaan pyhäaterialle, vävypoika pelkää, että anoppi tulisi kylään, sairas odottaa vierastuntia, tuleeko kukaan. Miten selviän työtoverin tai esimiehen vierailusta? Tuoko vieras ilon vai pettymyksen?

Hyvinkään seurakuntakin on kutsunut itselleen oman paimenen, miehen kaukaa Pohjanmaalta, tämän Järvisen Ilkan, Kauhajoen rovastin, kokeneen kirkkoherran, vetreän ja innostuneen miehen. Mitä hän tuo tullessaan? Millaiset tuulet alkavat hänen aikanaan puhaltaa Hyvinkään seurakunnassa? Täyttääkö hän ne odotukset, joita vaalin aikana asetettiin?

Mietitäänpä vähän aikaa, millainen vieras Kristus on ja miten hän täyttää ne odotukset, joita kansa häneen asetti.

Palmusunnuntain evankeliumi on Johanneksen evankeliumin 12. luvussa, nouskaamme kuulemaan Jumalan sanaa:

Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen:
– Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
– Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista. Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan. Fariseukset puhuivat keskenään: ”Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään.” Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. Nämä tulivat Filippuksen luo – sen, joka oli Galilean Betsaidasta – ja sanoivat: ”Me haluaisimme tavata Jeesuksen.” Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
Jeesus sanoi heille: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”

Jeesukseen siis kohdistuu suuria odotuksia ja latauksia, hänen vierailunsa innostaa jo etukäteen. Suuret kansanjoukot tarttuvat palmunoksiin, syntyy kuin joukkokiihko, väki syttyy huutamaan: siunattu olkoon tämä mies, meidän kuninkaamme.

Näinhän Jeesuksen kanssa tänäänkin usein käy. Historian merkkihenkilöistä hän on yksi arvostetuimpia, hänen opetuksiaan ja etiikkaansa pitävät kunniassa monet, niin kristityt kuin uskosta etäämpänäkin olevat. Me nykyihmiset emme ehkä riehaannu samalla tavalla kuin Jerusalemin kansa, emme ole yhtä palavia Jeesuksen suhteen kuin muslimit Allahin kanssa. Mutta perusarvostus Jeesuksen suhteen on korkea. Suosittu mies.

Parikymmentä vuotta sitten julkaistiin suomeksi (saksalaisen teologin Horst Georg Pöhlmannin) pieni kirja ”Kuka oli Jeesus Nasaretilainen?” Mukaan tempaavalla tavalla kirjassa kuvataan erilaisia Jeesus-kuvia, juutalaista Jeesus-kuvaa, marxilaista, humanistista, jopa pop-kulttuurin kuvaa Jeesus Nasaretilaisesta. Oliko Jeesus vallankumouksellinen, ihanneihminen vai yhteiskunnan uudistaja? Mitä kirjailijat ja poliitikot sanovat Jeesuksesta? Hyvinkin erilaisten katsomusten edustajat ovat huutaneet hurraata ja hoosianna-tervehdyksiä Jeesukselle.

Mitä sinä odotat Jeesukselta? Jos saisit esittää oman toivelistasi tälle Nasaretilaiselle, millaisia ne olisivat? Syvimmältään tämä kysymys on: mitä sinä odotat Jumalaltasi?

Jerusalemin kansan odotus oli hoosianna-huuto, riemuhuuto kuninkaalle, siis innostunut kannatushuuto arvostetulle henkilölle. Raamatuntutkijat ovat huomanneet, että Jeesus-kuva usein seuraa niitä aatteita ja mieltymyksiä, joita meillä raamatunlukijoilla kulloinkin. Jokainen aika muokkaa Jeesuksesta omien viehtymystensä mukaisen. Kannatushuutoja saa se Jeesus, joka vastaa minun taipumuksiani. Luemme Raamattua omien toiveittemme mukaisesti.

Mutta miten Jeesus vastaa niihin odotuksiin, joita häneen kohdistuu?

Jos kotona katsotte omaa Raamattuanne, tätä uutta käännöstä, te löydätte jokaiseen raamatunjaksoon oman väliotsikon, suomalaisten kääntäjien kirjoittamat sanat, joilla tiivistetysti ilmaistaan, mistä Raamattu nyt puhuu. Tämän päivän evankeliumiin sisältyy kaksi otsikkoa, ensin ”Jeesus ratsastaa Jerusalemiin”, mutta sitten hoosianna-kohtauksen jälkeen on otsikko ”Jeesus puhuu kuolemastaan”.

On oikeastaan aika kummallista, että kansan innostuneiden hurraa-huutojen jälkeen Jeesus alkaakin puhua synkkiä asioita.

”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.”

Jeesuksen sanat ovat sanoja hänestä itsestään. Jos vehnänjyvä ei kuole, siis jos minä en kuole, minä jään vain yhdeksi jyväksi, yhdeksi aatteeksi muiden joukossa. Mutta jos minä kuolen, niin minä tuotan teille runsaan sadon, nimittäin anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän.

Jeesuksen voima ei ole hänen kannatuksessaan eikä suosiossaan. Poliitikon täytyy saada kannatusta pärjätäkseen vaaleissa, ja kirkkoherrankin tulee saada seurakuntalaisten kannatus päästäkseen paimeneksi. Mutta syvimmältään kristinusko on aivan muuta kuin meidän odotustemme ja toiveittemme täyttymistä.

Jeesus kyllä tietää meidän odotuksemme. Mutta perimmältään hän on outo vieras. Kristus ei tule meidän luoksemme ollakseen inhimillisten toivetynnyreiden täyttäjä. Kristus ei aina vie meitä helppoon eikä kivuttomaan elämään. Pikemminkin käy niin, että Jeesuksen vierailu voi tehdä meidän elämämme vaikeammaksi. Ilon sijasta Kristus alkaa puhua kuolemasta. Riemun sijasta edessä on kärsimystä.

Jumalan rakkauden tie on uhritie, tai kuten tämän palmusunnuntain otsikko sanoo: ”Kunnian kuninkaan alennustie”. Jumalan rakkaus on toisenlaista kuin ihmisen toiveet ja odotukset. Meidän toiveemme ovat suuria ja korkeita, mutta Kristus kulkee alhaalla ja heikkojen keskellä. Me pyrimme itseämme parempaan seuraan, mutta Kristus etsiytyy niiden luokse, jotka ovat työn masentamia ja elämän kuormien uuvuttamia.

”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:5-8)

Vaikka Kristuksen alennustie on synkkä, siinä on jotain syvästi lohduttavaa. Muistathan, että hoosianna-huuto ei ole vain riemuhuuto kuninkaalle, vaan se on myös rukoushuuto, sanatarkasti: auta, pelasta, armahda.

Tämä on Kristus-vieraan syvin tuliainen: auttaa, pelastaa, armahtaa. Kristus kulkee hurraa-huutojen ohi ja menee niiden luokse, joiden elämä on raskasta, syntistä ja synkkää. Kristus ohittaa juhlakulkueet ja etsiytyy ahdistusten ja vaivojen rasittamien ihmisten luokse.

Rakas veli Ilkka. Pappi ja kirkkoherra ei syvimmältään ole ihmisten toiveiden peili, ei mikään jees-mies, joka kaikkeen vastaa kyllä. Sielunhoitaja toki kuuntelee ihmistä avoimin korvin ja hitain suin, maltilla, viipyen, korvaansa kallistaen, niin kuin psalmi osuvasti kuvaa. Mutta perimmältään pappi on Kristuksen ja hänen alennustiensä asialla.

Sinun tehtäväsi, hyvä Ilkka, on olla yhtä aikaa ihmisten palvelija ja Jumalan palvelija. Yhtäältä olet kansankirkon mies, pappi kaikkia hyvinkääläisiä varten, ketään erottelematta, ketään korottamatta. Mutta samalla sinä olet paimen, joka on sidottu Kristukseen, hänen sanaansa, hänen tiehensä, viime kädessä myös hänen kuolemaansa. Et ole olemassa ihmisten kaikkien toiveiden täyttämistä varten, vaan sitä varten, että Kristus voisi auttaa hyvinkääläisiä.

Kuuntele siis tarkkaan, millaisia hoosianna-huutoja ympärilläsi kuulet. Erityisen herkästi kuule niitä huutoja, joissa ihmiset pyytävät Jumalalta apua elämäänsä, hoosianna-sanoja, joiden sisältö on tämä: auta, pelasta, armahda. Usein nämä rukoushuudot ovat kätkettyjä, niistä ei ehkä kuulu ulospäin mitään ääntä, ne ovat tukahtuneita ja vaimeita, mutta silti ne ovat huutoja Jumalan puoleen. Kuule niitä. Ja sitten osoita tietä Kristuksen luo, kärsineen ja kaikkien puolesta kuolleen Kristuksen luo. Tämä Kristus auttaa myös sinua, kun joudut huutamaan apua.

Eero Huovinen