Luuk. 24: 1-12
Jumala juhlii meissä
Niin paljon liikettä, tapahtumista ja tunteiden ruuhkaa. Pääsiäisen suuren kertomuksen käänteisiin tiivistyy elämä ja kuolema, valo ja pimeys, katoaminen ja löytyminen.
Niin paljon liikettä, tapahtumista ja tunteiden ruuhkaa. Pääsiäisen suuren kertomuksen käänteissä pilkahtavat esille ihmisen perustunnot: pettäjä ja petetyksi tullut, itkuun purskahtanut ja lohdutuksen löytänyt, pakopaikassa piileskelevä ja julkisuuteen astuva, kaikkensa menettänyt ja kaikkensa löytänyt.
Miksi tämä kertomus inspiroi taiteilijoita, kiehtoo lapsia, innostaa eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia ja miehiä? Miksi tänä yönä ja huomisaamuna kirkot täyttyvät Helsingissä, Tallinnassa, Tukholmassa, Roomassa, Kapkaupungissa ja Washingtonissa? Miksi me yhä uudelleen, eri kielillä ja monenlaisin sävelin, haluamme kuulla kertomuksen pääsiäisestä?
Siksikö, että pääsiäinen on kaikenlaisten ihmisten juhla? Erityisesti meidän tarvitsevien ihmisten juhla. Pääsiäisen viesti mahtuu kaikenlaisille kaduille ja kaikenlaisiin kaupunkeihin. Se kuuluu kaikenlaisiin koteihin ja kodittomuuden tuntoihin. Se ei ole sisäpiiritietoa, vaan kaikille kansalaisille suunnattu.
Siksikö me tarvitsemme pääsiäistä, että saisimme kuulla sen, että vaikka pimeys on totta, valokin on olemassa? Vaikka epätoivoa on, myös toivo kajastaa. Vaikka pelko on todellista, myös sen voittaminen toteutuu. Vaikka elämän särkyvyys ja kuoleman todellisuus luovat synkkiä värejä, iankaikkinen elämä tuo lohdutuksen tuoksua.
Vai siksikö me tarvitsemme pääsiäistä, että muistaisimme vapautemme? Meidät on vapahdettu. Meidät on armahdettu. Meidät on mukaan kutsuttu ja tervetulleeksi toivotettu. Pääsiäisenä juhlimme, koska Jumalan mielestä ihmisen vapahtaminen on juhlimisen arvoista.
Pääsiäisenä pimeyttä ei kielletä, mutta sen keskelle tuodaan valo. Pääsiäisenä kärsimystä ei torjuta, mutta sen rinnalle tuodaan myötätunto ja lohdutus. Pääsiäisenä näköalattomuuden keskelle avautuu horisontti huomiseen.
Pääsiäinen on vapautta kaipaavien ja vapahtamista tarvitsevien juhla.
Pääsiäisenä pelkonsa lannistama saa kuulla: älä pelkää, luota ainoastaan. Pääsiäisenä uupuneelle ja tosiasioihin tympääntyneelle kerrotaan: armahda itseäsi ja armahda ympärilläsi olevia – katso ja näe. Katkeruuden kangistama kuulee anteeksiannosta ja uskaltaa päästää irti.
Tänä viikonloppuna Getsemanen öiset kauhut, Golgatalle kokoontuneiden vuorosanat, ylösnousemuspuutarhan arasti avautuva ilo koetaan uudelleen tässä kaupungissa ja monissa muissa kaupungeissa. Meille erilaisten kaupunkien erilaisille kansalaisille avautuu mahdollisuus iloon, toivoon ja vapahdukseen. Jumala juhlii meissä, Hän juhlii meidän vapahtamistamme.
Siksi katkeruudesta ja koston ajatuksista saa luopua: olet armahdettu, armahda toisia. Siksi häpeän ja riittämättömyyden syytöksistä voi vapautua: sinä kelpaat Jumalalle, kelpaa siis itsellesikin. Siksi itsensä uhraamisen ja suoritusvaateiden piiskattavaksi ei tarvitse jäädä: uhri on jo annettu, anteeksianto on ehdoton ja tosi. Siksi toivottomuuden tuskasta saa päästää irti: Jumala lupaa meille tulevaisuuden – elämäämme, kuolemaamme ja elämäämme kuoleman jälkeen.
Pääsiäisen suuri viesti on viesti raja-aitojen kaatumisesta, lukkojen avautumisesta ja elämän kokonaisuuden löytymisestä. Pääsiäisenä jokaiselle on itsensä ja elämäntilanteensa kokoinen tila kuulla tervetulotoivotus: olet osa meitä, kuulut armahdettujen joukkoon. Pääsiäisenä jokaiselle kuuluu tervehdys: mikään ei pimennä osaltasi armon aurinkoa – suunnitelmat saattavat sortua ja parhainkin tahto voi takkuuntua arjen ristipaineissa, mutta silti, tai juuri siksi, armon auringon lämmin säde on läsnä ja totta.
Pääsiäisenä raja-aidat ovat sortuneet: tuonpuoleisuus suutelee tämänpuoleista ja armo halaa ansiotonta. Siksi pääsiäistä kannattaa juhlia.