Eero Huovisen pyhäinpäiväkolumni IltaSanomissa
Ensinnäkin paavin ja luterilaisten tapaaminen oli järjestetty yhdessä. Paavi oli yhtä aikaa isäntä ja vieras. Tällaisia tapahtumia ei ole ennen ollut.
Toiseksi paavi tuli paikalle reformaation eli uskonpuhdistuksen päivänä. Lokakuun 31. päivänä vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Katolisessa kirkossa on samaan aikaan kaikkien pyhien juhla, Pyhäinpäivä. Pelkkä päivän valinta on iso sovinnon merkki.
Kolmanneksi tapaaminen oli Lundissa, kaupungissa, jossa Luterilainen maailmanliitto perustettiin vuonna 1947. Paikan valinta kertoo, että luterilaisuus ei ole vain kansallinen asia, vaan globaali juttu. Katolinen kirkko on maailmanlaajuinen ja luterilaisiakin on joka kolkassa. Kristillinen usko on kaikkia varten.
Neljänneksi paavi toimi toisin kuin edeltäjänsä Leo X, joka oli paavina Lutherin aikaan. Hän ei sietänyt Lutherin teesejä, vaan julkaisi bullan, asiakirjan, jolla Luther erotettiin kirkosta ja ajettiin maanpakoon. Ei Lutherkaan säästellyt sanoja; paavi on Anti-Kristus, Jumalan Pojan vastustaja. Tänään äänensävyt ovat toiset. Lundissa Luther ja paavi ojensivat toisilleen kättä. Puolen vuosituhannen riita loppuu. Maailmanhistoriallinen tapahtuma.
Viidenneksi paavin matka kuvaa molempien kirkkojen halua tehdä parannusta vanhoista vihamielisyyksistä. Lundin tuomiokirkossa tunnustettiin, että kirkot ovat kiistoillaan vaikeuttaneet Jumalan armoon uskomista. Reformaatiosta alkanut kirkkojen jakautuminen kuuluu historian synkkiin sivuihin.
Kuudenneksi paavin matka kertoo, että kirkot haluavat päästä lähemmäs toisiaan. Lundin tapaamista valmistelleen asiakirjan nimi on ”From Conflict to Communion”. Se on julkaistu ainakin 15 kielellä, suomeksi nimellä ”Vastakkainasettelusta yhteyteen”. Kun tämän iskulauseen muistaa, silloin tietää, mistä ekumeniassa on kysymys. Ideaa voisi soveltaa monelle muullekin alueelle, esimerkiksi politiikkaan ja työpaikoille.
Paavi Johannes XXIII (1958-1963) sanoitti ekumenian näin: ”On paljon enemmän asioita, jotka yhdistävät meitä, kuin niitä, jotka erottavat meitä.”
Seitsemäs syy paavin matkalle on tärkein. Lundissa iloittiin yhdessä siitä, mikä oli Lutherin sydänasia, nimittäin ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta. Kirkon ja maailman tulevaisuus on sen varassa, mitä Jumala antaa ja lahjoittaa meille. Jumalan armo on enemmän kuin ihmisen parhaatkaan suoritukset.
Pyhäinpäivän aikaankin voi luottaa siihen, että Jumalan armo lohduttaa myös kaikkein vaikeimpien menetysten keskellä. Kristus on kuoleman voittaja.
Hyvää pyhäinpäivää.