Piispa Teemu Laajasalon saarna Vantaankosken seurakunnan kirkkoherra Hans Tuomisen virkaanasettamismessussa Virtakirkossa 23.4.2023
”Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.”
1. Piet. 5:1–4
Rakkaat Vantaankosken seurakuntalaiset, Hyvä kirkkoherra Hans,
tänään meillä on erikoinen messu, kun luemme yhden raamatuntekstin peräti kahteen kertaan. Päivän Uuden testamentin lukukappale Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä kuultiin äsken Sisi Wun lukemana. Hieman myöhemmin tuo sama raamatunpaikka luetaan tuossa alttarilla, kun kirkkoherralta kysytään lupauksia ennen virkaanasettamista.
Täytyy heti onnitella Vantaankosken seurakuntaa tarkkanäköisestä juhlapäivän valinnasta. Erilaisia pyhäpäiviä on kirkkovuodessa kuutisenkymmentä ja te osasitte niistä valita sen kaikkein sopivimman. Hyvän paimenen sunnuntai on erinomainen päivä seurakunnan paimenen virkaanasettamiselle. Tämän päivän raamatuntekstit ovat niitä kohtia, joita luetaan kirkkovuoden ajankohdasta riippumatta pappisvihkimyksissä, piispanvihkimyksissä ja kirkkoherran virkaanasettamisissa.
Tässä päivässä ja seurakunnan johtajavaihdossa on koko hiippakunnan kannalta myös muuta hienoa erityisyyttä. Tämä on seurakunta, jossa työkierto hiippakunnan sisällä toteutuu sekä lähteneen että tulevan kirkkoherran osalta. Pääset Hans jatkamaan kirkkoherra, asessori Hannun pitkää työtä, jota hän itse jatkaa hiippakunnan toisessa seurakunnassa ja vastaavasti itse jätät toisen seurakunnan samasta hiippakunnasta jatkaaksesi työtä täällä Vantaankoskella. Uskon, että tällaiset siirrot voivat olla hiippakunnan kokonaisuuden kannalta eduksi ja hyödyksi.
***
Sinä Hans olet todella kokenut kirkkoherra ja johtaja, tunnet Vantaan ja Vantaankosken, tiedät tilanteet seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä. Seurakunta saa sinussa ison määrän johtajakokemusta, ihmisläheisyyttä, hallinnon tuntemusta, taitavuutta erilaisten vaikeiden tilanteiden hoitamisessa, yhdessä rakentamisen halua ja rohkeutta Kristuksesta kertomiseen kaikissa paikoissa ja kaikissa ajoissa.
***
Päivän Uuden testamentin lukukappaleessa annetaan myös ehtoja sopivalle seurakunnan johtajalle. Nykykäännös puhuu vanhimman asemassa olevista, vanha kirkkoraamattu puhuu rohkeasti vanhoista papeista. Paimenviralle sanat joka tapauksessa on kohdennettu, lauman kaitsijalle. Kaitsijan tehtävä on kaitsemista, sen voisi varmaankin suomentaa päälle katsomiseksi, valvomiseksi ja huolehtimiseksi. Kaitseminen on oikeastaan paimentamista, ihmisten paimentamista.
Jakeissa annetaan neljä ehtoa hyvälle kaitsijalle. Ensinnäkin kaitsijan pitää olla vapaaehtoisesti työssään. Toiseksi hänen pitää kaitsea Jumalan tahdon mukaisesti. Kolmanneksi kaitsija kaitsee sydämen halusta ja neljänneksi on esikuvana. Siis vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaisesti, sydämen halusta ja esikuvallisesti.
***
Vapaaehtoisuus on ensimmäinen ehto. Pitää siis olla oma kutsumus. Tiedän hyvä Hans, että sinä mietit tosissasi, tarkasti ja pitkään, ennen kuin laitoit hakupaperit tähän virkaan. Punnitseminen ja pohtiminen on osoitus paitsi viisaudesta myös vapaaehtoisuudesta. Sinun ei ollut pakko tulla tänne. Oli varmastikin monta hyvää syytä pysyä myös Hakunilassa. Teit vapaaehtoisen ratkaisun ja päädyit tämän seurakunnan kaitsijaksi. Oman vapaaehtoisuuden ymmärtäminen sisältää myös muiden ihmisten vapaaehtoisuuden ymmärtämisen. Lauma syntyy niistä, jotka haluavat olla yhdessä. Ei ole olemassa pysyvää laumaa, joka tulee ja säilyy annettuna. Kaitsijan tehtävä seurakunnassa on ensisijaisesti huolehtia, että seurakunta on olemassa – että on ihmisiä, jotka haluavat viettää toistensa kanssa aikaa, tuntea toisensa nimeltä ja kuulua yhteen. Vapaaehtoisuuden korostamisen yhteydessä Raamattu puhuu laumasta, jonka ”Jumala on teille uskonut.”
***
Tähän sopii, että kaitsijan pitää kaitsea laumaa paitsi vapaaehtoisesti myös Jumalan tahdon mukaisesti. Jumala siis itse haluaa, että on olemassa lauma. Lauman oleminen, pysyminen ja hyvinvointi on Jumalan itsensä tahtomaa. Mutta mitä muuta Jumala tahtoo? Mikä muu on osa Hänen tahtoansa? Se selviää Hyvän Paimenen sunnuntain eri raamatunkohdista. Jumala tahtoo lampailleen hyvää, heitä pitää ruokkia, ruumiin, hengen ja sielun ravinnolla. Jumala tahtoo, että lampaita kutsutaan äänellä, jonka he tunnistavat. Niistä pitää pitää huolta niin, että ne eivät Jeremian kirjan sanoin ”pelkää eivätkä säiky”. Eksyneet pitää etsiä ja löytää, heitä pitää Hesekielin sanoin turvata ja hoivata, vahvat pitää kurissa niin, että heikoille jää riittävästi tilaa. Kaitsijan täytyy ohjata, johdattaa ja suojella laumaansa – ja ympäröidä hyvyyteen ja rakkauteen.
***
Kaitsemisen pitää siis tapahtua ensiksikin vapaaehtoisesti ja toiseksi Jumalan tahdon mukaan. Kolmantena hyvän kaitsijan ehtona on sydämen halu. Sydämen halun vastakohtana on epistolan mukaan alhainen voitonhimo, vanhemmat käännökset puhuvat häpeällisestä tai turhasta voitosta. Alhainen voitonhimo, häpeällinen tai turha voitto. Kaitsijalla olisi hyvä olla karismaa, mutta sen karisman pitäisi olla toisten palveluksessa, ei itseä varten. Kaitsijalla olisi syytä olla voimaa tavoitteisiin, tekemiseen ja tuloksiin, mutta tämä voima pitäisi kohdentaa seurakunnan saavutuksiksi eikä omiksi.
***
Neljäntenä hyvän kaitsijan ehtona todetaan esikuvana oleminen. Tämä on se kysymys, jota kysytään kaikissa vihkimysviran vihkimyksissä ja kirkkoherran virkaanasettamisissa. Se helposti typistyy käytösohjeeksi, jota se tietenkin myös joltain osin on. Hyväksi olisi, että emme kovasti virassamme tai elämässämme töpeksisi. Ohje Raamatussa taitaa olla kuitenkin paljon isompi ja monipuolisempi. Esikuvallisuuden vaatimus on ohje nöyryyteen ja eturivissä olemiseen etulinjamielessä. Ei ehkäpä vain kunniapaikalla, vaan ensimmäisenä itse tekemässä, ottamassa iskuja vastaan itse muiden puolesta eikä pelkästään herrana päälle katsomassa muiden ottamia iskuja. Esikuvallisuus on myös seurakunnan elämän todesta ottamista. On hankala kutsua ihmisiä messuun, jos ei itse ole messussa. On vaikeaa väittää rukousta tärkeäksi, jos ei itse rukoile. On mahdotonta pyytää ihmisiä heittämään murheensa Jumalan kannettavaksi, jos ei itse lainkaan niin tee. Mutta olisiko esikuvallisuus vielä jotain tätä kaikkeakin suurempaa? Voisiko esikuvallisuus olla sen ääneen sanomista ja todeksi elämistä, että on itsekin armon varassa? Jumalasta riippuva ja riippuvainen – siis Hänen voimiensa eikä omien voimien turvassa?
***
Kun pysähtyy miettimään kaitsijan ohjetta oikein huolellisesti alkaa mieli epäröidä.
Meidän kaitsemisemme on aina keskinkertaista. Meidän paimentamisemme jää aina puolitiehen. Silloinkin, kun luulemme olevamme vapaaehtoisia, kannamme myös monenlaisia pakkoja. Silloinkin, kun tunnemme toimivamme Jumalan tahdon mukaisesti, teemme erityisen varmasti jotain sitä vastaan. Silloinkin, kun omasta mielestämme kaitsemme sydämen halusta, alhainen voitontavoittelu on puettu jalouden kaapuun. Silloinkin, kun kuvittelemme olevamme kovin esikuvallisia, nöyryyden ja suurisieluisuuden hedelmät kätkevät taakseen ylpeyden ja piensieluisuuden oksat.
Siksi olennaista ei ole, mitä me yritämme Jumalalle luvata, vaan se, mitä Jumala lupaa meille. Neljän kaitsijavaatimuksen jälkeen Raamatussa kerrotaan, että ylin paimen, siis Kristus itse, vielä kerran ilmestyy ja silloin saamme kirkkauden seppeleen, katoamattoman kruunun. Kirkon herra ei sittenkään ole kirkkoherra, vaan Kristus itse. Virkamme ei ole meidän virkamme. Se on kirkon virka.
Viime kädessä kaitseminen on lainavaatteissa toimimista. Jumalan apulaisena työntekemistä, Hänen renkinänsä ja piikanansa uurastamista, Hänen oppilaanansa opettelemista, Mestarilta matkimista ja Sielujenpelastajan seuraamista. Se on vieraan vanhurskauden julistamista, mutta myös sen voimassa itse toimimista ja sen varaan heittäytymistä.
***
Jumala on antanut sinulle Hans paitsi tämän tehtävän ja tämän lauman myös aivan erityisen hienon luonteenpiirteen ja kyvyn pitää laumaa kasassa; sinä voit saada ihmiset sietämään toisiaan, sinä osaat ottaa ihmisiä mukaan rakentamaan ja omistamaan seurakuntaa ja sinä osaat tehdä keskinäisestä erilaisuudesta ja erimielisyydestäkin seurakunnan ominaisuuden eikä virheen, jalostamalla moninaisuuden rikkaudeksi eikä rikaksi.
Hyvä Jumala siunatkoon sinua tällä uudella matkallasi. Hän olkoon sinun ja perheesi kanssa kaikkina päivinä. Hyvä Jumala siunatkoon tätä Vantaankosken seurakuntaa, sen kaikkia hankkeita, sen kaikkia vanhoja ja uusia, nykyisiä ja tulevia jäseniä, luottamushenkilöitä ja työntekijöitä – Hän siunatkoon sitä kaikkea hyvää, joka seurakunnalla on edessä ja rohkaiskoot niinä päivinä, jolloin usko omaan tekemiseen ja sen taivaalliseen tukeen meinaa horjua.
Kristus itse Kaitsijoiden Kaitsijana olkoon tämän seurakunnan mukana kaikkina päivinä ja antakoon Hän vielä kerran seurakunnan päähän kruunun, joka ei milloinkaan katoa ja seppeleen, joka ei koskaan kuihdu.
Aamen.