Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa 24.12.2023 klo 15.30 Helsingin tuomiokirkossa

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Luuk. 2:1–14 

Rakkaat jouluaaton viettäjät,

onpa hienoa nähdä jälleen aattohartaudessa kirkko täynnä väkeä. Hyvää joulua teille jokaiselle! Minulla tuli lokakuussa 20 vuotta avioliittoa täyteen. Aikoinaan tuossa naapurissa, Aleksanterinkadun Tillanderilla annoin sormuskauppiaalle ohjeita kaiverruksesta kihlasormukseen. Olimme valinneet raamatunlauseen, jonka sitten kirjoitin ohjeeksi paperille: 1. Joh. 4:18. Tuossa Ensimmäisen Johanneksen kirjeen jakeessa lukee ”täydellinen rakkaus karkottaa pelon”. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Pyysin, että kultaseppä kiinnittää erityistä huomiota, että jae menee oikein. 1. Joh. 4:18. Olin nimittäin erityisesti huolissani, että Johanneksen kirje ja Johanneksen evankeliumi eivät vahingossa menisi sekaisin. Jos tuosta tilaamastani kaiverruksesta jättää ensimmäisen ykkösen vahingossa pois ja kirjoittaa Joh. 4:18, se ei viittaa Johanneksen kirjeeseen vaan Johanneksen evankeliumiin.

Se kohta olisi ollut erikoisempi valinta kihlasormukseen: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.” Onneksi Tillanderilla oli tarkka kaivertaja ja teksti tuli oikein.

Se, että yhteistä elämää aloitteleva pari haluaa kirjata sormukseen raamatunlauseen pelon karkottamisesta, taitaa kertoa jotain olennaista ihmisen elämästä. Me toivomme, että pelottavia asioita ei elämässämme tapahtuisi. Ja ehkä vielä enemmän toivomme, että kun pelottavia asioita kuitenkin tapahtuu, voisimme niistä selvitä – vaikkapa sitten pelon voittavan rakkauden avulla. Tuossa raamatunkohdassa kyllä puhutaan ensisijaisesti Jumalan rakkaudesta, mutta ehkä avioliittoon aikovat voivat toissijaisesti viitata kauniilla lauseella vähän toisiinsakin.

***

Raamatussa puhutaan pelosta paljon. Usein lohduttavaan ja rohkaisevaan sävyyn. Tänään kuulimme pormestarin lukemana jouluevankeliumin. Tuossa jouluevankeliumissa enkelin ensimmäiset sanat ovat: ”Älkää pelätkö.” Tuo yksi lause avaa koko taivaallisen yhteydenpidon ihmisiin. ”Älkää pelätkö.”

Samalla tavalla enkelit toimivat monessa muussakin kohtaamisessa Raamatussa; sanomalla aivan aluksi: ”Älä pelkää”. Enkeli sanoi nuo sanat Sakariaalle Johannes Kastajan syntymästä ilmoittaessaan ja Joosefille Jeesuksen syntymästä ilmoittaessaan.

Myös Jeesus itse rohkaisee usein oman julkisen toimintansa aikana ihmisiä olemaan pelkäämättä. Jeesus tekee niin rohkaistessaan pulassa olevia opetuslapsiaan tai kohdatessaan hämmästyneitä ja pelästyneitä. Ne olivat myös Jeesuksen viimeiset sanat opetuslapsille Kristuksen kirkastumisen yhteydessä.

***

Rakas joulukirkkoväki,

miksihän Jumala haluaa aloittaa yhteydenpidon ihmiseen puhumalla pelosta? Me taidamme kyllä yhdessä tietää tähän vastauksen. Pelko kuuluu ihmisen elämään. Sen takia ihmiset nousevat toisiaan vastaan ja taistelevat, mutta juuri siksi myös pelko yhdistää erilaisia ihmisiä. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu pelkoa, se on osa ihmisenä olemista. Pelkoa on lapsen ja aikuisen arjessa, sitä on niin köyhän kuin rikkaankin elämässä. Pelon kohde voi olla koulussa tai kaveripiirissä, omassa kodissa tai kaukana maailmalla. Pelolle on tilaa pörssisaleissa ja pelolle on tilaa ruokajonoissa. Pelko pakottaa laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, se näyttää ihmisen oman pienuuden – riippuvaisuuden erilaisista asioista ja huolen tuon riippuvaisuuden häiriintymisestä.

Pelkoon liittyy huoli menettämisestä, jonkin hyvän poisjäämisestä. Terve pelkää sairautta, sairas pelkää kuolemaa. Yksi pelkää työnsä tai varallisuutensa menettämistä, toinen pelkää riittävän ruuan, kodin ja suojan puolesta, kolmas pelkää sotia, kulkutauteja ja ilmastonmuutosta ja neljäs ihmisten tai ilmiöiden kohtaamista. Pelko yhdistää ihmisiä siksi, että me tunnistamme, miltä se tuntuu, vaikka toisen ihmisen kokeman pelon syy tai kohde olisi meille täysin vieras tai väärä.

Pelko ei katso koulutustasoa, varallisuutta tai elämäntilannetta. Lähes jokaiselle ihmiselle on muutamassa hetkessä löydettävissä joku oma pelko. Ihmisen pelko kertoo ihmisen rajallisuudesta. Ihmisen elämän rajallisuudesta, voimien rajallisuudesta ja ajan rajallisuudesta.

***

Jouluevankeliumissa on juuri ennen enkelin sanoja yksi pieni kohta, johon on syytä pysähtyä. Raamattu kertoo, kuinka ”pelko valtasi paimenet”. Vanhemmissa käännöksissä puhutaan suuresta pelästymisestä, monilla eri kielillä ilmaisu viittaa suureen pelkoon.

Alkukielestäkin voi helposti tunnistaa tutut kantasanat φοβος (phobos) ja μεγας (megas), kyseessä oli siis jonkinlainen megafobia. Meillä käytössä olevassa Raamatussa käytetään kuitenkin monivivahteisempaa ilmausta ”pelko valtasi”.

Se on hyvä ilmaus, koska sillä on kaksi merkitystä. Se yhtäältä kertoo siitä, kuinka pelko saa vallan ihmisestä – pelko johtaa silloin ihmisen käytöstä ja alistaa ihmisen pieneksi ja heikoksi. Toisaalta ”pelko valtasi” kuvaa myös sitä, kuinka pelko leviää; valtaa vähitellen alaa, siis ottaa tilaa, tunkeutuu, laajenee ja sitä kautta kaventaa ihmisen elämää ja vapautta.

Joskus sanotaan oikein ääneen, että pelolle ei saa antaa valtaa. Tämä lause saattaa kuulua vaikkapa sodan uhan tai terroritekojen uutisoinnin yhteydessä, yhtäältä ilmauksena omasta päättäväisyydestä ja toisaalta rohkaisuna kriisinkestävyydelle. Voi kuitenkin olla, että ikävien uutisten jälkeinen yksityinen tai kansallinen rohkaisuyritys jää tyhjäksi. Pelko on niin kova tai tilanne on niin vakava, että pelolle valtaa antamattomuuden julistus tuntuu tyhjältä. Kauhun ja kriisin keskellä omia sekä muiden rohkaisuja alkaa epäillä. Ihmisen rohkaisu on aina tosiasioista kiinni – jos maailma näyttää palavan ja kuolema uhkaavan, muuttuvat suuretkin sanat pian pieniksi.

Olisiko hyvä joulukirkkoväki niin, että ihmisen sana ei paljoa kovan pelon edellä tai keskellä auta. Jos pelkää epäonnistumista tai uutta onnettomuutta, ei toisen ihmisen kehotussanat ”älä pelkää” kovin paljoa tehoa. Jos itse itselleen pitää tsemppipuheita ja sanoo, että hyvin tässä käy, voi hyvin olla, että pelko ei sillä vähene.

Ihmisen sana ei auta, mutta Jumalan sana auttaa. Siinä sanassa on kaikki voima. Sana, jolla on luotu koko maailma. Sana, joka nyt on tullut lihaksi ihmisten Vapahtajaksi. Sana, joka uutena Aatamina poistaa alkuperäisen pelon syyn. Voima ei ole ihmisen pelottomuudessa vaan Jumalan pelastajuudessa.

Joulun sanoma lupaa, että pelottomuus ei ole ihmisen tehtävä tai vaatimus, vaan Jumalan lupaus ja lahja. Meidän tehtävämme ei ole yrittää ansaita Jumalan rakkautta, vastata vaatimuksiin, ponnistella pelottomuuteen tai kurkottaa korkeuksiin. Jumala lahjoittaa kaiken, Jumala ottaa vaatimukset puolestamme vastattavakseen ja laskeutuu alas ihmisen rinnalle – kantamaan ja kulkemaan.

***

Koko ensimmäisen joulun tapahtumasarja on kuvausta lähelle tulevasta Jumalasta. Taivaan pyhä saapuu maalliseen arkeen, mutta tekee sen syntymällä ihmiskasvoiseksi vauvaksi, mahdollisimman pieneksi ja mahdollisimman vähän pelottavaksi – sellaiseksi, jonka ääreen pitää kumartua – ei kunnioituksesta, vaan siksi, että Hän on niin pieni.

Jouluevankeliumilla on yksinkertainen viesti. Älä pelkää, koska Kristus syntyy. Älä pelkää, koska Jumala on kanssasi. Jumala ei halua, että olet peloissasi. Hän haluaa nimensä mukaisesti vapauttaa sinut peloistasi ja pelastaa. Vaikka maailma antaisi syyn pelkoon, turvattomuuteen ja toivottomuuteen, antaa taivaan Jumala syyn rohkeuteen, turvaan ja toivoon. Jouluyönä annettu lupaus ”älä pelkää”, ei ole todennäköisyyslaskentaa. Se ei ole riippuvaista ihmisen kyvystä ja kestävyydestä, maailmantilasta tai mahdollisuuksista, vaan se on lahja taivaasta.

Pelko siis älköön meitä vallatko. Tyyneys vallatkoon. Mielenrauha vallatkoon. Levollisuus vallatkoon. Kristitylle ei ole luvattu ongelmatonta tai kaikista peloista puhdistettua elämää. Mutta kristityllä on lupa katsoa luottavaisesti tulevaan. Kaikki päättyy vielä hyvin, edessä on parempi aika. Kristus lahjoittaa elämän, jossa kaikkein syvin pelko on pois. Elämän, jossa tiedämme, että elämällämme on merkitys. Elämän, jossa tiedämme, että Hyvä Jumala kantaa ja ohjaa. Elämän, jossa tiedämme, että Hyvä Jumala iloitsee ja itkee kanssamme. Elämän, jossa tiedämme, että Hyvä Jumala vielä kerran johdattaa meidät ikuiseen iloon – itsensä ja kaikkien rakkaidemme luokse taivaaseen.

Rakas kirkkoväki, enkelin sanoin: älkää pelätkö, vaan viettäkää iloista, vapaata ja täynnä toivoa olevaa joulujuhlaa!

Aamen.