Luuk. 24:35-49
Tämä viesti kaikuu nyt kaikkialla;
maasta maahan, sukupolvelta toiselle,
monella kielellä ja monella mantereella.
Parin viikon takainen pääsiäinen kaikuu
ja sävyttää yhä arkeamme.
Tuolla viestillä on taito tarttua…
sitä saa hyräillä, siihen saa jäädä kiinni.
Sen saa antaa kuljettaa mieltä sinne,
missä valo, vapaus ja tulevaisuuden toivo
viriävät.
Tässä uhkakuvien maailmassa
Kristus astuu arkeemme ja katsoo
meitä hellästi: ”Rauha teille!”.
Kun tämä lupaus hipaisee,
käykö silloin niin,
että vaivihkaa
ilo hiipii taloon?
Luottamus laskeutuu.
Säpsähtää sitä,
että enää ei pelotakaan?
Ujosti alkaa aavistella,
että loppuja seuraavat
uudet alut.
Tässä uhkakuvien maailmassa
Kristus astuu arkeemme ja katsoo
meitä hellästi: ”Rauha teille!
Pääsiäiskertomus on hurja draama;
Ihmiset eivät siinä ole sankareita,
ei heistä oikein ole esikuviksikaan.
Opetuslapset päästivät suustaan
valkoisia valheita.
Pettivät lupauksiaan ja
luikkivat piiloon juuri silloin,
kun selkärankaisuutta olisi tarvittu.
Mutta heitä Ylösnoussut ei hylännyt eikä
edes halveksinut.
Tässä uhkakuvien maailmassa
Kristus astuu arkeemme ja katsoo
meitä hellästi: ”Rauha teille”.
Tuo lupaus voi hämmentää.
Nuo raukkamaiset
pelokkaat
ahdistuneet
huomasivat yllättäen
muutoksen itsessään ja toisissaan.
Kivun kylmentämässä mielessä
alkoi lämmittää armon aurinko.
Pelon jäykistämä
alkoi ottaa askeleita toisen ihmisten luo.
Epävarmuuden mykistämät
alkoivat löytää sanoja, jotka
loivat sillan menneen ja tulevan välille.
Vaikka kaikki olikin epävarmaa,
kaikkea alkoi katsella rohkaistuneena,
luottavaisesti.
Kristus astuu arkeemme ja katsoo meitä hellästi:
”Rauha teille!”
Mutta,
tuoko tämän rauhan vastaanottaminen
mukanaan myös rauhattomuuden?
Tämä lupaus ei olekaan vain minua ja kavereitani varten.
Se on lupaus kaikille ja kaikenlaisille.
Tämä lupaus kuuluu hänelle,
joka ei yltänyt tulostavoitteeseen
tai parisuhteensa pysyvyyteen.
Hänelle, joka uupuu ja
hänelle, jota kukaan ei kaipaa.
Hänelle, jota perheväkivalta viiltää tai
kosto ja katkeruus vangitsee.
Ja heillekin, jotka ovat rantautuneet tuntemattomille rajoille
ja joita vihataan siksi, että he ovat erilaisia.
Sallimmeko me myös heidän kuulla lupauksen
”Rauha teille!”
Yhteinen rauha meille ja heille.
Rauha on jakamaton,
lahjaksi tarjottu.
Tätä lahjaa me viemme eteenpäin.
Se on kutsumuksemme viesti ja
yhteisen tiemme tunnussävel.