Mutta kun viidestä kirjaimesta muodostuu sana joulu, asia alkaakin monimutkaistua. Joulu houkuttaa tai hyökkää päälle. Joulu lähestyy meitä lämpimin avauksin tai kivun makuisin muistoin. Miten nuo viisi kirjainta ottavakin meistä niin suuren vallan: ahdistumme, kaipailemme, iloiten odotamme. Tai sitten vain huokaamme – tästäkin 24.12 päästään taas yli.
Viidestä kirjaimesta rakentuu tunneladattu sana. Ne riisipuurot, kinkut ja vegevalinnat. Mutta myös ne väsymyksen riidat ja sukujen erilaiset tavat. Ne ilot ja ne pelot. Onko joulu jouluinen, jos perinne ei jatku eikä laulu suju?
Voisimmeko sallia itsellemme ja läheisillemme joulurauhan: tänä vuonna tällä tavoin! Joulun tuoksu ei ole pipareista eikä kinkun sinappihunnusta kiinni. Ei edes siitä, ovatko kaikki läsnä ja paikalla.
Helpottaisiko, jos muistamme, että Jumala haluaa piipahtaa jouluumme? Hyvyydessään hipaista. Meitä monenlaisia erilaisin tavoin. Yhtä ja yhtäläistä on vain Hänen armonsa: Jumala ei vaadi jouluetikettiä eikä juhlanormeja. Hänen viestinsä on häkellyttävän yksinkertainen: armahtakaa nyt itseänne ja toinen toisianne. Tämä viesti kukkii kauniisti valmistellussa joulussa, mutta kantaa myös joulussa, jossa itkua nieleskellään ja kaikki jää puolitiehen.
Jos joulun monimutkaisuus pelottaa, oma osuus jouluteatterissa hirvittää tai jos aattoillan ovikelloa kukaan ei soita, voisiko silloin hiljaa ja salaisesti avata sydämensä ikkunan? Siellä ehkä enkelit laulavat jo joululauluaan. Sävelissä kuulet osasi ja paikkasi: olet tervetullut, kaikkinesi ja koko kertomuksesi kanssa. Jouluun mahtuu kaikenlaista, myös Sinä.
Siunaus kanssasi,
Irja Askola
Jouluevankeliumi löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumin luvusta kaksi.