Siunaus vai kirous?
Vihata vai välittää?
Sulkea vai avata?
Siunaus on yksi kauneimpia käsitteitä elämäni sanakirjassa.
Olen saanut maistaa siunauksen voimaa; ilon ja armollisuuden vitamiini!
Toki tiedän, että moni saanut haavoja ja tuntemattomien tikariniskuja silloin,
kun siunaus on haluttu rajata, määritellä ja tukahduttaa toimenpiteiksi.
Minulle on tärkeää, että Jumala ei ole poliisi.
Hän on kaiken elämisemme pohja, horisontti ja lupaus.
Siunauksen latinankielinen sana kiehtoo minua: bene dicere.
Puhua hyvää!
Sitähän siunaus on ja sitä siunauksessa tapahtuu.
Jumala puhuu meistä hyvää: ” Ja ihmisillä hyvä tahto”; sen kertoo jouluevankeliumin enkelien viesti.
Siinä viestissä on luottamusta ja navigaattoria. Suuntaviitoitusta erilaisten ihmisten kohtaamiseen.
Kun jokainen meistä saa kuulla Jumalan puhuvan ja ajattelevan meistä hyvää,
siunaus toteutuu arjessa.
Siunauksen voima on hiljaisesti vaikuttava.
Huomaa ehkä sen, että kirous sulaa anteeksiannoksi.
Vihan keskelle ilmestyykin vieraanvaraisuus.
Valittaminen vaihtuu välittämiseen.
Jumalan siunaus on salaisuus.
Jokamiehelle ja jokanaiselle lahja; Luojamme meille antama.
Sen siunauksen saa säilyttää salaisuutenaan
tai siitä voi kertoa eteenpäin.
Siunaus on!
… Varjelkoon minua
Pyydän, ettei pahuus suistaisi minua raiteiltani eikä katkeruus sumentaisi minulta elämäni
mahdollisuuksia. Pyydän varjelusta, jottei pelko lamaannuttaisi minua eivätkä vaikeudet tuhoaisi luottamustani Jumalaan.
… Herra kirkastakoon kasvonsa
Pyydän, että elämäni syövereissä näkisin edes heijastuksen Jumalan lempeistä kasvoista.
Hänen, joka on salatulla tavalla läsnä pimeimmissäkään hetkissäni. Hänen kasvonsa
valaisevat senkin, mitä itseni on vaikea katsoa. Hänen valonsa ei ole tiukka ja läpitunkeva,
vaan anteeksiantoa tuikkiva. Hän ei pakene, vaan odottaa, kunnes jaksamme seuraavaan
askeleeseen.
… Herra olkoon minulle armollinen
Pyydän, että luottaisin siihen, ettei mikään epäonnistuminen, virhe tai vaje vie minulta
pääsyä Jumalan armon todellisuuten. Ihmiset saattavat pystyttää esteitä ja asetella ehtoja.
Jumalan sana on sen sijaan ”tervetuloa”. Olet armahdettu, armahda Sinä siis itsekin itseäsi.
… Herra kääntäköön kasvonsa
Pyydän, että en itse kääntäisi selkääni enkä sulkisi silmiäni, kun Jumala katsoo minuun. Hän
katsoo luomaansa, ainutlaatuista, jonka Hän on kutsunut elämään. Hänen katseensa alla
uskallan olla totta koko elämäntarinani kanssa. Hänen katsomanaan rohkenen katsella
toisia ihmisiä ja löytää paikkani ja kutsumukseni, sen joka minulle on mahdollinen.
… Ja antakoon rauhan
Pyydän, että meluavassa maailmassa, uhkakuvien ympäröidessä ja vaatimusten
kuormittaessa, hengittäisin sisääni Jumalan rauhaa, joka on ”kaikkea ymmärrystä ylempi”.
Muistaisin Jeesuksen lupauksen: ”Minun rauhani minä annan teille”. Sen saa ottaa vastaan.
Siunatkoon Jumala
haavasi ja haaveesi.
Siunatkoon Jumala
vastauksesi ja kysymyksesi.
Siunatkoon Jumala
sinut,
koko elämänkertomuksesi kanssa.