Pääsiäinen putkahti tänä vuonna kuin ennenaikaisesti syntynyt lapsi. Maaliskuun puolella.
Onko Jumalan viestillä juuri tänä vuonna kiire? Luottamusvajeeseemme pikaviesti turvallisuudesta, suhteellisuudentajusta ja vieraanvaraisuuden voimasta.
Vaiko vain siitä, että elämä on kummallista, yllätyksellistä ja kaikessa tässä Jumalan läsnäolon suojaamaa.
Pääsiäisen tiellä kohtaamme itsemme ja toisemme kuin peilistä.
Suuressa Kertomuksessa katselemme Jeesuksen lähipiiriä. Valkoisia valheita, äkkipikaisuutta, pelkuruutta.
Myös yllättävää hellyyttä ja oivaltavaa huolenpitoa.
Tällaisessa todellisuudessa kristinuskon keskeinen tapahtuma toteutui.
Tällä tiellä on tila jokaiselle. Meille kaikenlaisille.
Pääsiäispolku on realismin ja ihmeen yhteinen ympyrä. Pääsiäinen selättää ennakkoluulot ja pelot. Kuolemakin vain puolipiste.
Pääsiäispolulla kutsu, kutsu elää.