Voiko huominen tulla todeksi ilman pelkoa?
Se riippuu meistä!
Pelko ei poistu komentamalla.
Pelko ei poistu kieltämällä tai sitä ivaamalla.
Pelolla on aina viesti.
Pelon voi selättää kiinnostumalla siitä.
Pelon taakse kannattaa kurkistaa; oman ja toisten pelon.
Pelko selättyy, kun luomme tilan toistemme tarinoille:
Villen ja Pian, Tyynen ja Kallen, Ahmedin ja Arunan.
Pelko selättyy, kun sallimme itsellemme sydämellisen uteliaisuuden toisiamme kohtaan.
Pelko selättyy, kun emme halveksi kenenkään pelkoa,
silloinkaan, kun se ottaa valepuvukseen vihan tai katkeran mykkyyden.
Pelko selättyy, kun lakkaamme pelkäämästä pelkoa.
Silloin kirous ja kyräily muuntuu kiitollisuuden kasvusilmuiksi.
Silloin valittaminen muuntuu välittämiseksi
ja torjunta tervetulotoivotukseksi.
Silloin leiman takaa löytyy ihminen,
jolla nimensä, historiansa ja koko tarinansa kerrottavanaan.
Huominen ilman pelkoa – se on tiemme.
Sen olemme velkaa esiäideillemme ja esi-isillemme,
samoin kuin tuleville sukupolville.
Me emme selviä ilman suvaitsevuutta!
Tervetuloa huominen, ilman pelkoa.