Piispa Teemu Laajasalo: Tässä ajassa pitää erityisesti yrittää asettua toisen asemaan

Piispa Teemu Laajasalo: Tässä ajassa pitää erityisesti yrittää asettua toisen asemaan

Tartuntatautitilanteen muuttuessa jälleen huonommaksi Uudenmaan alueella ja uusien rajoitusten astuessa voimaan haluaa piispa Laajasalo nostaa keskusteluun vahvemmin ihmisten jaksamisen jo vuoden mittaiseksi pitkittyneessä kriisissä: – Vuoden aikana ihmiset ovat joutuneet monin eri tavoin ahtaalle. Seurakuntien työntekijöiden välittämät viestit sisältävät kokemusta ihmisten turhautumisesta, kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta ja jopa epätoivoa, piispa Laajasalo toteaa.

Viime keväänä tiukkojen rajoitustoimien aikaa leimasi kokemus yhtenäisyydestä, tunne siitä, että olemme samalla puolella. Pitkittyneen poikkeusajan vuoksi samanlaisen yhtenäisyyden saavuttaminen vaatii nyt enemmän töitä. – Kun ihmisten jaksaminen vähenee, myös ymmärrys toisia kohtaan on koetuksella. Tämä ilmenee erilaisten eturyhmien vertailuna sekä kokemuksena rajoitusten epäoikeudenmukaisuudesta. Emme olekaan tässä enää yhdessä, vaan erilaisia jakolinjoja nousee esiin. Jakolinjojen ylittämiseksi vaaditaan nyt entistä enemmän toisen asemaan asettumista, piispa Laajasalo sanoo.

Poikkeustila näyttää erilaiselta katsojasta riippuen. – Lapset, nuoret, sairaat, omaiset, vanhukset, hoitohenkilökunta, yrittäjät, taiteilijat ja eri tavoin yksinäiset katsovat tiedotustilaisuuksia kovin erilaisilla silmillä, piispa Laajasalo huomauttaa. – Kriisin keskellä tekee mieli katsoa selviytymistä omasta näkökulmasta. Jaloutta ja oikeamielisyyttä olisi yrittää juuri tässä ajassa asettautua toisen asemaan; kysyä, miltä tämä ja tuleva päivä näyttää toisen näkökulmasta, sellaisen näkökulmasta, jonka elinympäristö on sama, mutta elämän olosuhteet eri, piispa toteaa.

Suhtautumisemme tartuntatautitilanteesta käytävään keskusteluun vaihtelee. – Yksi pitää lohdutuksia ja rohkaisupuheenvuoroja turhana voivotteluna ja vaatii kestävyyden henkeä ja mittasuhteita keskusteluun. Toinen liikuttuu pienimmästäkin tuen osoituksesta ja tarvitsee taakkojen kantamista ja osanottoa, piispa Laajasalo muistuttaa. – Heikko-osaisimmat ovat usein heikkoäänisimpiä. Lähimmäisen tehtävänä on yrittää kuunnella niitä, joita poikkeustila kurittaa poikkeuksellisemmin, niitä, joiden ääni mykistyy.

Kirkon toimet ja mukautuminen poikkeusaikaan noudattavat viranomaisten määräyksiä ja suosituksia. Piispa Laajasalon mukaan määräysten ja suositusten keskellä ihmisten jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää: – Olen pyytänyt hiippakunnan seurakuntia erityisesti olemaan yhteydessä ikäihmisiin, lapsiin ja nuoriin. Tavoitteena on, että useissa seurakunnissa pystytään johdonmukaisesti olemaan yhteydessä mahdollisimman moneen ihmiseen ja varmistamaan, että kukaan ei jäisi yksin.

2021-02-25T13:56:04+00:00helmikuu 25th, 2021|Piispan tiedotteet|