24.4.2014 Yle Radio 1
…. Jeesus Kristus on juhlariemu…..
Pääsiäisen aikoihin viihdyn Emmauksen tiellä.
Liityn vaivihkaa kahden opetuslapsen seuraan heidän
parituntiselle kävelymatkalleen.
Läheiset ystävät purkavat toisilleen mielensä kuormaa;
puhellessa saa paremmin kiinni siitä,
mikä kaikki mielessä kaikertaa.
Seuraansa liittyy eräs toinenkin.
Niin he olivat oman murheensa ja hämmennyksensä vallassa,
että tuttu hahmo jäi tunnistamatta.
Jeesushan se siinä oli –
hienovaraisesti asettui matkakumppaniksi.
Teki tilaa miesten huolille; antoi heidän purkaa mieltään ja
kertoa pitkänperjantain tapahtumista ja kaikesta siitä
pettymyksestä ja epävarmuudesta, jonka keskellä he nyt elivät.
Ilo ja innostus oli kaikonnut. Harmaus ja ankeus hallitsi.
Lupaukset olivat unohtuneet ja luottamus mennyt.
… Jeesus Kristus on juhlariemu….
Niin hyvää mielen kuorman purkaminen tuntemattomalle oli tehnyt,
että kun matkakumppani aikoi erota seurasta,
nuo kaksi pyysivät häntä kanssaan iltapalalle.
Silloin se tapahtui;
ankeus väistyi. Pelko vaihtuu levolliseen luottamukseen.
Palaset asettuivat kohdalleen.
Tuntematon paljastui tutuksi,
Häneksi, jonka he olivat luulleet menettäneensä ikiajoiksi.
Jaetussa leivässä, yhteisen ruokapöydän äärellä,
syntyi oivallus, muisti palasi ja
Ylösnousseen läsnäolo täytti arkisen huoneen ja
murtuneen mielen.
… Jeesus Kristus on juhlariemu….
Jeesuksen seuraajana mietin omia matkareittejäni.
Olenko valmis hienovaraisesti liittymään heidän seuraansa,
joiden mieli nyt hämmennyksissä ja tulevaisuuden suunnitelmat
romahtaneet?
Olenko valmis tekemään tilan, jotta he saavat purkaa mielensä
kuormaa?
Olenko valmis menemään sinne, jossa he raahustavat eteenpäin,
sen sijaan että kutsuin heitä omaan konttoriini?
Olenko valmis oivaltamaan,
että juhlariemu voi laskeutua vasta sitten,
kun mielenkuorman on saanut purkaa jollekin?
… Jeesus Kristus on juhlariemu…
Jeesuksen seuraajana mietin myös kahden opetuslapsen rohkeutta.
He kutsuivat tuntemattoman seuralaisen kanssaan syömään.
Tällä rohkeudella ja avoimella asenteella muutokselle tuli mahdollisuus:
tuntematon sai tutun kasvot.
Pyhän läsnäolo valaisi kasvot ja vapautti mielet.
Mietin vieraanvaraisuuden voimaa.
Mietin tehtävääni kristittynä:
entä jos Jumala avaa silmäni jollekin oleelliselle,
jos minä avaan kotini oven vieraalle, oudolle ihmiselle.
Entä jos Jumala tuo siunausta elämääni
hänen kauttaan, jolle katan ruokalautasen ja jonka kanssa
haluan yhdessä syödä?
Entä jos Jumala odottaa toisen ihmisen hahmossa,
kertoakseen jotakin uskon salaisuudesta,
entä jos uskoni syveneminen tarvitseekin
avoimen asenteen ja avoimet ovet?
…. Jeesus Kristus on juhlariemu…
Vieraan jatkettua matkaa,
ehkä toisia hämmentyneitä ja murtuneita kohdatakseen,
opetuslapset kertasivat kävelymatkansa käänteitä.
Yksi kantaan he totesivat,
”eikö sydämemme hehkunut innosta,
kun Ylösnoussut Kristus liittyi seuraamme ja jäi kanssamme
yhteiselle aterialle?”
Jään kuulostelemaan omaa mielialaani?
Hehkuuko minun sydämeni innosta siksi,
että olen Jeesuksen seuraaja?
Saanko arkeeni inspiraatiota ja hyvää mieltä siitä,
että Ylösnoussut lupaa olla kanssani kaikki elämäni päivät?
Onko oloni keveä ja helpottunut,
koska tiedän,
että kuuluun joukkoon,
jossa toivo ja tulevaisuus,
armo ja anteeksianto,
lupaus ja lohdutus
ovat tarjolla jokaiselle.
Tässä elämässä ja yli kuoleman rajan.
Sydämelläni on syytä hehkua!
… Jeesus Kristus on juhlariemu…