Eero Huovinen (Helsingin piispa)
Arvio Karjaan suomalaisesta seurakunnasta
Karjaan kirkko 14.10.2001

Arvio Karjaan suomalaisesta seurakunnasta.
Olen toimittanut piispantarkastuksen Karjaan suomalaisessa seurakunnassa asessori Helena Haatajan, lääninrovasti Kaiku Mäenpään ja notaari Olli Nuosmaan kanssa. Tarkastuksessa on kirkkoherran ja työntekijöiden lisäksi ollut mukana kirkkovaltuuston puheenjohtaja Mikko Luukkonen. Asessori ja lääninrovasti ovat pitäneet – talouden ja hallinnon tarkastuksen; siitä on erillinen pöytäkirja, jonka näkökohdat otettaneen seurakunnassa huomioon. Hiippakuntasihteerit Kirsti Poutiainen ja Raine Haikarainen ovat – osallistuneet tarkastuksen valmisteluihin.

Karjaan suomalainen seurakunta on Helsingin hiippakunnan nuorin seurakunta. Hengellisellä elämällä on toki pitkät juuret kaksikielisessä seurakunnassa, joka muutama vuosi sitten jaettiin kielellisellä perusteella. Uusi seurakunta on käytännön alkuhankaluuksista huolimatta aloittanut virkeästi, mistä kuuluu kiitos sekä luottamushenkilöille että työntekijöille.

Olen saanut myönteisen perusvaikutelman yhteistyöstä suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan välillä. Tällaista yhteyttä kannattaa vaalia. On tärkeää, että seurakuntalaiset voivat lähestyä Jumalaa omalla äidinkielellään. Kielellisistä eroista huolimatta olemme saman Jumalan lapsia ja siis keskenämme veljiä ja sisaria. Enemmistön ja vähemmistön välillä on luonnostaan jännitteitä, mutta keskinäisellä kunnioituksella niitä voidaan vähentää.

Sisarseurakuntien suhteisiin liittyy Karjaalla osittaisen yhteistalouden mukanaan tuoma raskas hallinto. Kaikki käytännön toimet, joilla hallintoa voitaisiin keventää, ovat tervetulleita. Asianmukaiset ATK-laitteet myös suomalaisen seurakunnan työntekijöille helpottaisivat työtä. Tästä puhuimme luottamushenkilöiden kanssa. On myös syytä toivoa, että kirkolliskokouksessa voidaan tehdä ratkaisuja, jotka selkiyttävät seurakuntayhtymien hallintoa.

Karjaan suomalaisen seurakunnan talous on tiukalla. Toimintaan ei tahdo riittää varoja, henkilöstökulujen osuus verotuloista on suuri. Yhtymän taloutta rasittavat monet ja suuret investoinnit. Ruotsalaisen seurakunnan talous on paremmalla tolalla. Karjaan kirkollisveroprosentti on 1,25 eli selvästi vastaavia seurakuntia alhaisempi. Pohjassa luku on 1,75. Ymmärrän, että Karjaan kaupunginkin talous on ahtaalla. Kysyn silti, onko veroäyrin maltillinen nostaminen mahdollista? Mikä on verotulojen kohtuullinen jakosuhde yhtymän ja seurakuntien välillä? Seurakunnallinen toiminta on mielestäni tavalla tai toisella turvattava. Toivon, että Karjaalla löytyy yhteishenkeä oikeudenmukaisiin talousratkaisuihin.

Kiitän luottamushenkilöitä hyvästä keskustelusta. Tapasin seurakunnan elämästä monin tavoin vastuuta kantavia naisia ja miehiä. Yhteyttä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken voisi kehittää. Niin kuin pieneen seurakuntaan hyvin sopii, työntekijät ovat valmiita monenlaisiin tehtäviin, yli omien vastuualueiden. Osa heistä on yhteisiä Pohjan seurakunnan kanssa. Tämä asettaa lisähaasteita. Energiaa, intoa ja iloisuutta kuitenkin löytyy. Yhteishenki on mainio. Yhtymän työntekijät tekevät huolellista työtä, joka koituuu myös seurakuntien toiminnan hyväksi.

Seurakunnan toiminnasta haluan nostaa esiin lapsi- ja nuorisotyön. Tätä luottamushenkilötkin pitivät ykkösasiana. Työala on taitavasti ja innostuneesti hoidettu. Nuorisotyönohjaaja ja lastenohjaaja näkevät paljon vaivaa lasten ja nuorten, ja sitä kautta myös perheiden hyväksi. Rippikoulutyö on hyvin hoidettu. Kesäisin järjestetään yhdessä Pohjan seurakunnan kanssa kolme rippileiriä, joita seuraa isoiskoulutus. Työntekijät ovat viisaita ja kekseliäitä naisia; miesten malleja kaivataan. Kanttorin osallistuminen on pantu ilolla merkille.

Yhteydet kouluihin on hoidettu hyvin. Vierailimme perjantaina Karjaan yhteiskoulussa ja lukiossa, jossa tapasin sivistyneitä oppilaita ja kokeneita opettajia. Kirkko arvostaa opettajien työn korkealle. Haasteet ovat vuosien kuluessa tulleet vaikeammiksi. Opettajat ansaitsevat meidän kaikkien tuen.

Diakoniatyöllä on Karjaalla paljon haasteita. Työttömyys oli välillä yli 30 % ja on vieläkin 10 % tuntumassa. Sijaisena toimivalla diakonilla on silmää ja sydäntä kysyä, miten sivuun joutuneet karjaalaiset voivat. Yhteistyö kaupungin kanssa on tärkeää. Löytyykö vapaaehtoisia tukemaan työtä vanhusten ja muiden diakonia tukea tarvitsevien luona? Kappalainen näkee paljon vaivaa vieraillessaan työpaikoilla, sairaalassa ja seurakuntalaisten luona. Yhteiskunnallisella työllä on Karjaalla pitkät perinteet.

Meltolan sairaalassa tutustuimme terveydenhuollon haasteisiin. Folkhälsanin ja kaupungin välinen sopimus vaatii jatkuvia keskusteluja, jotka eivät ole helppoja. Kaupungin johto kyseli leikillisesti jo piispaakin mahdolliseksi sovittelijaksi. Pätevät eväät löytyvät kuitenkin paikallisista asiantuntevista piireistä. Kaupungin ja seurakunnan yhteistyö tuntuu toimivan hyvin.

Erityisen kiitoksen ansaitsee musiikkityö. Karjaan suomalaisella seurakunnalla on ollut ilo pitää palveluksessa korkeasti oppinutta musiikin tohtoria, miestä joka alttiisti palvelee koko seurakuntaa. Kuorotoiminta ansaitsee erityismaininnan; hyvää yhteistoimintaa on niin Mustion ala-asteen, kansalaisopiston kuin Pohjan suomalaisen seurakunnan kanssa. Musiikki-illat, eläkeläiskuoro ja yhteistyö koulujen kanssa on syytä myös mainita.

Muutamia toivomuksia minulla on. Miten voisimme ottaa vastaan uudet, tänne muuttavat seurakuntalaiset? Miten yhä useampi löytäisi tiensä tähän Karjaan kauniiseen ja historiallisesti arvokkaaseen kirkkoon? Jumalanpalveluksiin osallistuminen ei suomalaiseen tapaan ole ahkeraa, ja se keskittyy juhlapyhiin ja erityisjumalanpalveluksiin. Miten kutsujumalanpalveluksia voitaisiin kehittää? Mustiolla toimivan raamattupiirin naisia tapasin perjantai-iltana. Tällainen lähipiirien työ on tärkeää. Voidaanko sellaista tukea ja edistää muuallakin?

Tämä piispantarkastus on viimeinen, jonka saan pitää yhdessä asessori Helena Haatajan kanssa. Olen vuosien varrella monesti iloinnut hänen lämpimästä suhtautumistavastaan, huolellisesta paneutumisesta asioihin ja erityisesti hänen hengellisistä viesteistään.

Lopuksi haluan kiittää kirkkoherraa, sinua rakas veli Esa. Olet joutunut kohtuuttoman raskaaseen paineeseen, kun uutena paimenena eteesi on heti tullut myös piispantarkastus. Ja vajaan vuoden kuluttua tulen Pohjan suomalaisen seurakunnan tarkastuksen aikana taas kylään. Sinä olet rauhallinen ja hötkyilemätön mies. Karjaan ja Pohjan seurakunnat saavat olla iloisia, kun ovat saaneet sinut kirkkoherrakseen. Hyvä Jumala antakoon sinulle voimia ja iloa työhösi.

Hiippakunnallisen tavan mukaan lääninrovasti toimittaa vuoden kuluttua jälkitarkastuksen. Silloin minäkin kuulen, mitä Karjaan suomalaiseen seurakuntaan kuuluu. Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon kaikkia karjaalaisia ja kaikkia Pohjan asukkaita.

Eero Huovinen