Piispa Teemu Laajasalon saarna helatorstaina 30.5.2019 Helsingin hiippakunnan 60-vuotisjuhlamessussa Senaatintorilla

 

Mark. 16: 14-20 

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

 

Hyvät juhlapäivän viettäjät,

nämä portaat ovat kenties Suomen tunnetuimmat, kuuluisimmat ja kuvatuimmat portaat. Ajatelkaapa, mitä kaikkea näillä portailla on vuosien ja sukupolvien aikana tapahtunut. Kuinka monet kaveriporukat ovat viettäneet näillä portailla kiireettömiä, lämpimiä kesäiltoja. Kuinka monet toisiinsa tutustuvat rakastavaiset ovat istuskelleet näillä portailla vierekkäin ja tähyilleet meren kaukaisuuteen. Kuinka monet perheet ovat kiivenneet näitä portaita juhlamielellä joulun aattohartauteen tai pääsiäisyön messuun. Ja kuinka monet miljoonat turistit ovat vuosikymmenten aikana ihailleet näiltä portailta kaunista Helsinkiä.

Näillä portailla on otettu lukemattomia valokuvia, syöty lukemattomia jäätelöitä, suudeltu lukemattomia suudelmia. Näillä portailla on iloittu ja innostuttu. Näillä portailla elämä on tuntunut höyhenenkeveältä.

***

Nämä portaat ovat myös suosittu kuntoilupaikka. Pormestarin kaupunkilaisia liikkumaan innostava porrashaastekin aloitettiin tänä keväänä juuri näillä portailla. Kymmenisen vuotta sitten pikaluistelija Mika Poutala muuten juoksi nämä portaat aikaan 4,96 sekuntia, eli alhaalta ylös alle viidessä sekunnissa. Meiltä muilta matka portaiden huipulle kestää huomattavasti pidempään. Neljässäkymmenessä kuudessa jyrkässä askelmassa riittää kiipeämistä.

Iloisten yhteisten hetkien portaat muuttuvat raskaiksi, kun niitä käytetään kuntoiluun. Mutta ajatelkaapa, millä muillakin tavoilla näiden portaiden kapuaminen on ollut raskasta jo vuosikymmenten ajan. Kuinka raskailta nämä portaat ovatkaan tuntuneet ihmisestä, joka on kivunnut niitä läheisensä hautajaisiin? Kuinka raskailta nämä portaat ovatkaan tuntuneet ihmisestä, joka on kivunnut jumalanpalvelukseen omatunto arkana, synnin ja syyllisyyden painaessa jaloissa? Kuinka raskailta nämä portaat – nämä neljäkymmentä kuusi jyrkkää askelmaa – ovatkaan tuntuneet ihmisestä, joka on jo valmiiksi väsynyt, joka on jo valmiiksi masentunut ja joka on jo valmiiksi murtunut?

Näillä portailla on jätetty lukemattomia jäähyväisiä, epäilty lukemattomia epäilyksiä, avattu lukemattomia sateenvarjoja. Näillä portailla on surtu ja suututtu. Näillä portailla elämä on tuntunut lyijynraskaalta.

***

Tänään on pääsiäisestä kulunut neljäkymmentä päivää ja me vietämme helatorstaita. Helatorstai on Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Äsken kuulemissamme vähän monimutkaisissa ja hämmentävissäkin raamatunpaikoissa kerrotaan siitä, kuinka Jeesus otetaan opetuslasten luota ylös taivaaseen.

Meidän järkemme hämmästyy, kun puhutaan taivaaseen astumisesta. Mehän tiedämme, että pilvien päällä on avaruus. Jeesus ei kuitenkaan nouse pilvien päälle sillä tavalla, että me voisimme nähdä hänet lentokoneen ikkunasta. Taivaaseen astuminen tarkoittaa sitä, että Jeesus menee Jumalan luo, eivätkä opetuslapset voi enää nähdä, kuulla tai koskettaa häntä kuten ennen.

Puhetta ”taivaaseen astumisesta” ei silti kannata hylätä. Nousemista ja laskeutumista kuvaavat ilmaisut ovat oikein hyviä sanoja havainnollistamaan, mistä kristillisessä uskossa on kyse.

***

Kun Jeesus – Jumalan Poika – syntyy jouluna ihmiseksi, hän laskeutuu taivaan pyhästä kirkkaudesta maan päälle. Hän laskeutuu alas ihmisen osaan: ihmisen iloihin ja ihmisen murheisiin. Sellaisiin arkisiin iloihin ja sellaisiin arkisiin murheisiin, joita nämäkin portaat ovat lukemattomia kertoja todistaneet.

Jeesuksen laskeutuminen yltää ihmisen osan syvimpiin syövereihin asti: hylätyksi tulemiseen, ihmisjoukkojen halveksuntaan, pilkkaan, väkivaltaan, kipuun ja kuolemaan. Kaiken sen Jeesus elää läpi ihmisenä ihmisten joukossa.

Ensin Jeesus siis laskeutuu alas. Mutta sen jälkeen Jeesus korotetaan ylös, kaikkea muuta korkeammalle. Helatorstai, taivaaseenastumisen päivä, on jatkoa pääsiäisaamun ylösnousemuksesta alkaneelle noususuhdanteelle. Pääsiäisaamuna Jeesus nousee kuolleista, helatorstaina Jeesus nousee taivaaseen.

***

Hyvät ystävät, montako porrasta on taivaaseen?

Ajatelkaapa, kuinka raskasta on kiivetä edes näitä portaita useampaan kertaan. Jopa Mika Poutala, joka sentään harppoo nämä portaat alle viidessä sekunnissa, väsyy väistämättä jossakin välissä. Kukaan ei jaksa kiivetä portaita loputtomasti.

Kuinka raskasta olisikaan, jos pitäisi kiivetä taivaaseen. Kuinka raskasta olisikaan, jos pitäisi omin voimin yrittää kivuta Jumalan luo. Ja vaikka saisimme rakennettua jämäkät portaat, jotka yltävät pilvien päälle asti, ei siellä odottaisi kultakaupunki vaan avaruus. Nousu Jumalan pyhään kirkkauteen on ihmiselle mahdoton.

On enemmän kuin osuvaa, että me vietämme helatorstaita juuri portailla. Portaiden luonteeseen kuuluu, että ne yhdistävät sen, mikä on alhaalla ja sen, mikä on ylhäällä.

Elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus on tehnyt juuri niin. Hän on yhdistänyt sen, mikä on alhaalla ja sen, mikä on ylhäällä. Hän on yhdistänyt taivaan ja maan. Hän on avannut tien Jumalan yhteyteen.

***

Portaiden luonteeseen kuuluu myös, että niitä voi mennä sekä alaspäin että ylöspäin. Portaiden laskeutuminen on usein kevyttä, mutta portaiden nouseminen on raskasta. Jeesuksen tapauksessa asia on pikemminkin päinvastoin. Jeesukselle taivaaseen nouseminen ei ole raskasta. Päivän raamatunpaikoissa kerrotaan, että Hänet ”otettiin” taivaaseen.

Jeesukselle raskasta on ollut pikemminkin laskeutuminen: laskeutuminen siihen kipuun ja kärsimykseen, joka on ihmisen osa. Apostoli Paavalin sanoin: ”Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” Tämän raskaan laskeutumisen ristintielle on Jeesus tehnyt meidän tähtemme. Suuresta rakkaudesta ihan jokaista – sinua ja minua, koko maailmaa – kohtaan.

Jeesus on laskeutunut portaat alas asti, jotta meidän ei tarvitse uupua portaita kiivetessämme. Jeesus on laskeutunut portaat alas asti, jotta hän voi ottaa meidät mukaansa ylös. Meidät, joiden usko loppuu usein jo ala-askelmilla. Meidät, joiden jalat eivät tahdo kantaa. Meidät, jotka lyyhistymme lopulta voimattomina.

Kristuksen taivaaseenastuminen ei tarkoita sitä, että hän olisi nyt kauempana. Se tarkoittaa sitä, että Hän on lähempänä. Taivaaseen astunut Kristus täyttää läsnäolollaan taivaat ja maan. Hän on lähellä meitä jokaista silloinkin, kun kaikki muut hylkäävät.

***

Hyvät ystävät, nämä portaat vievät torilta kirkkoon. Siinä tiivistyy myös meidän tehtävämme, siinä tiivistyy 60-vuotiaan Helsingin hiippakunnan tehtävä.

Kristityn tehtävä on olla lähimmäiselleen porrasaskelma silloin, kun maailma nostaa riman kohtuuttoman korkealle, silloin, kun omat voimat eivät riitä sen ylittämiseen.

Kristityn tehtävä on tarjota lähimmäiselleen porrastasanne, jolta käsin voi rohkeasti kaivata ja lähestyä Jumalaa.

Kristityn tehtävä on muistuttaa jokaista portaissa epäröivää siitä, ettei perille tarvitse jaksaa yksin.

Rakas hiippakunta,

Kristus itse on yhdistänyt sen, mikä on alhaalla, ja sen, mikä on ylhäällä.

Kristus itse on laskeutunut alimmasta alimpaan kantaakseen meidät korkeimmasta korkeimpaan.

Kristus itse on tullut tähän hiippakuntaan, tähän kaupunkiin ja tälle torille, jotta Hän voisi meitä rohkaista, vapauttaa, armahtaa ja nostaa – nostaa tänään tämän maailman kaatumisissa ja portaissa, mutta myös nostaa viimeisenä päivänä perässään tästä maailmasta aina taivaan kotiin saakka.

Aamen.

 

 

Voit katsoa 60-vuotisjuhlamessun tallenteen seuraavasta linkistä: