Puhe Haapajärven herättäjäjuhlilla

Puhe Haapajärven herättäjäjuhlilla

 Päiväseurat 6.7.2013 klo 13

Rakas seuraväki

Haapajärven herättäjäjuhlien järjestäjillä on ollut rohkeutta, kun ovat pyytäneet evankelisen papin körttijuhlille puhumaan. Vanhastaan on näet arveltu, että Jumalan sana, näiden juhlien pääaihe, kuuluu enemmän evankelisten kuin heränneiden leipälajeihin. Körttiylioppilaat tapasivat Helsingissä rehvastella: se Raamattu, se on niiden hedbergiläisten kirja.

Haapajärvellä olen vasta toista kertaa elämässäni. Ensi kerran olin täällä 60 vuotta sitten, kun äitini, evankelisen maallikkosaarnaajan tytär, teki Helsingissä kuolemaa ja perheen poikaviikarit sijoitettiin tänne sukulaisten hoitoon. Keskipohjanmaa oli kotona tuttu senkin vuoksi, että isäni, evankelinen matkapappi, usein piti raamattupäiviä Haapajärven lähipitäjissä, Kälviällä, Kannuksessa, Halsualla, Toholammilla, Kaustisilla, Vetelissä, Lohtajalla.

Isäni oli sydämeltään Jumalan sanan saarnaaja, välillä niin innokas, ettei tahtonut saarnapöntössä pysyä. Niin kuin papeilla tuohon aikaan, niin isälläkin oli oma saarnavirsi, jonka saattelemana hän nousi saarnatuoliin. Jylhästä virrestä ”Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan” isä veisautti kolme säkeistöä lopusta.

Monasti olen mietiskellyt virren kuudetta säkeistöä, niin nytkin näillä Jumalan sanan juhlilla. Vanhojen sanojen mukaan virressä pyydettiin: ”Suo, etten koskaan sanaas, Herra kiellä, Se yksin turvan tuopi tuskan tiellä, Se ompi ainut lohtu vaivahan, Sen valo johtaa tielle taivahan.”

Jos en mitään muuta Jumalan sanasta muista tai opi, niin eikö tämä virrenvärssy riitä. Jumalan sana on turva, lohtu ja valo, turva tuskan tiellä, lohtu vaivassa ja valo tiellä taivaaseen.

Virren kirjoittaja tuntee ihmisen osan. Hän on herkkä aistimaan, millaista meidän menomme on: tuskaa, vaivaa ja tieltä eksymistä. Virsi ei mene yksityiskohtiin, vaan se säilyttää kohteliaisuutensa arkaa ja häpeänalaista ihmistä kohtaan. Tuskan luonnetta ei paljasteta eikä vaivojen syitä udella. Virsi luottaa siihen, että jokainen aavistaa omat kipunsa ja puutteensa. Tieltä lankeemuksia ei kerrota muille. Riittää se nolous, jota itse kukin sisimmässään tuntee.

Virsi siis tietää, millaisille ihmisille Jumalan sana on tarkoitettu. Luulen, että isänikin veisasi tätä virttä sen vuoksi, että hän sydämessään tunsi omat tuskansa ja heikkoutensa, vaikkei niitä muille näyttänytkään. Työssä ja toimessa veri ei saanut vapista, olihan isä Vaasasta syntyisin. Mutta sielu tiesi vaivansa. Turvan ja lohdun jano oli suuri.

Tuskaisille, vaivaisille ja eksyville Jumalan sana on turva, lohtu ja valo. Turva antaa rauhan hänelle, joka on pelokas, uhattu ja saarrettu. Lohtu tuo levon hänelle, joka on sairas, epävarma ja kipujen vallassa. Valo avaa tulevaisuuden hänelle, joka on sokea ja epätoivoinen.

Kaiken tämän hyvän antaa Jumalan sana. Isäni aikainen virsikirja puhui henkilökohtaisesti; kyse on sinun sanastasi, Jumala. ”Suo, etten koskaan sanaas, Herra, kiellä.” Nykyvirressä Jumalan sana on vähän etäisempi; ”suo, etten koskaan pyhää sanaa kiellä”. Toki Jumalan sana on pyhäkin, mutta ennen kaikkea Jumalan sana on Jumalan sana, sun sanas, rakas Herra.

Juuri tähän, että Jumalan sana on Jumalan sana, perustuu sen voima. Jumalan sana on Jumala itse. Tämä oppi on merkillinen. Jumalan sana ei ole vain kertomuksia ja opetuksia, vaan Jumalan sana on Jumala itse. Joka kerran, kun kuulemme Jumalan sanaa, silloin Jumala itse on meidän luonamme.  Jumala itse on meidän turvamme, lohtumme ja valomme.

Virren viesti on vahvistettu kahteen kertaan. Ensin veisaaja rohkaisee itseään, että hän ei koskaan kieltäisi eli unohtaisi sitä, että Jumalan sana on turva, lohtu ja valo. ”Suo, etten koskaan sanaas, Herra, kiellä.” Sitten hän vahvistaa uskoaan: Vain Jumalan sana antaa oikean turvan.  ”Se yksin turvan tuopi tuskan tiellä.”

Olet sitten körtti tai evankelinen tai mitä ihmeen muuta sorttia tahansa, olet sitten miten tuskainen, vaivainen tai eksynyt tahansa, älä kiellä, älä unohda sitä, että Jumala yksin on sinun turvasi ja hän on sinun ainoa lohtusi. Tähän sanaan ja tällaiseen Jumalaan perustuu se, että tulet johdetuksi taivaaseen asti. ”Sen valo johtaa tielle taivahan.”

2021-03-04T14:02:53+00:00heinäkuu 6th, 2013|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|