Puhe Kajaanin Runoviikoilla

Puhe Kajaanin Runoviikoilla

Veikko Sinisalon stipendirahaston kirkkoilta Kajaanin kirkossa

On ikiaikaisia viisauksia ja katoamattomia voimavaroja. Liityimme äsken yhteen niistä. Veisatessamme virttä 431 liitymme kansallisrunoilijamme Juhan Ludwig Runebergin oivallukseen siitä, mikä on ihmisyyden syvintä viisautta. Hän kirjoiti tekstinsä veisaamamme virren vuonna 1857, siis 60 vuotta ennen kuin maamme sai itsenäisyytensä. Ikiaikojen oivallus yhteiskunnallisten ristiriitapaineitten keskellä oli oivallus yhteisöjen keskinäisen kanssakäymisen voimasta. Turvallisuus yhteisöille, kotikonnuille niin lasten takapihoille kuin porvariston pöytiin.

Luovuus, oivallukset ja innovaatiot syntyvät, kun erilaiset ihmiset uskaltavat kiinnostua toisistaan. Tätä elämisen asennetta tunnistan, kun luen Raamatusta Jeesuksen toimintatavasta. Sieltä opin, että raja-aitoja ei kannata pystyttää; silloin menettää paljon. Kyräily ja epäluottamuspuhe tuhoaa ja pilaa sen, mikä voisi olla mahdollista ja kukoistaa. Koen, että liitymme tässä illassa myös Veikko Sinisalon testamenttiin.

Kulttuuri ja kirkko tarvitsevat toisiaan silloin, kun on kyse ihmisen vaiennetusta äänestä, vihanlietsonnan selättämisestä, luovuuden löytämisestä oikeudenmukaisuuden tiellä. Oivallamme kulkevamme yhdessä emmekä erillämme. Sanat ovat yhteiset. Teot sitäkin enemmän, ne ratkaisevat. Kansalaiset ovat osa kulttuuria ja osa kirkkoa; samat ihmiset tuomassa historiansa ja elämänkokemuksensa yhteiseen jakoon. Kumpaakaan ei olisi ilman ihmisiä, ei ilman lapsia, naisia, miehiä. Toisissamme meille tarjotaan aavistusta ja oivallusta siitä, mitä kukin voi tehdä turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Ja toisemme tunnistaessamme tunnistamme myös raja-aitojen kaatuneen. Raja-aidoilla ei ole merkitystä; vain sillä, miten me ihmiset pidämme huolta toinen toisistamme, arvostamme toisiamme ja autamme toisiamme havahtumaan hiljaisiin merkkeihin ympäristössämme.

Ikiaikaisen viisauden oivallus on elinvoimaisten yhteisöjen perusta. Se ei synny vihasta, ei liioin kyräilystä. Epäluottamuspuhe pilaa kasvun mahdollisuuksia ja tuhoaa jotakin myös lietsojan ihmisyydestä. Mitä meistä omaksuvat lapsemme ja lastenlapsemme, jos vain uhkakuvat vallitsevat ja vieraat vaikutteet ovat pelkästään karsastettavia? Retoriikkamme, siis sanavalintamme ja hienovireiset asenteemme, voivat auttaa meidän jälkeen tulevan sukupolven elämään niiden ongelmien ratkaisuissa, jotka me itse asiassa olemme luoneet. Suvaitsevuus ei synny budjettiriveillä, vaan tänään tässä kirkossa istuvien sanoin, rukouksin, arjen pienin, muutoksin. Ja toki koko tämän Runoviikon ajan kaikissa kohtaamisissa, joissa puhutaan totta ja silloin ehkä juuri Pyhä saattaa hipaista. Niittyleinikki, aallon soljuvuus tai ihmisen katse voi avata jotakin unohtunutta.

Suvaitsevuuden kasvualusta on myötätunto.
Näin sen runossani kerran määrittelin:

Myötätunto on suvaitsevuuden serkkutyttö
Lähimmäisenrakkaus pikkuserkkunsa
Näihin serkuksiin kannattaa tutustua
Kuljettavat ehkä sinne,
mistä löydämme etsimämme.

Tarvitsemme myötätuntoa, sillä se synnyttää aitoa suvaitsevuutta.
Ei yliolkaista erilaisuuden sietämistä, vaan sydämellistä kiinnostusta toiseen ja erilaisuuteen.
Aito suvaitsevuus on taitolaji. Usein suvaitsevuutta opetellessaan, elämäntilanteiden pakosta tai omasta halustaan, oppii itsestään vähintäänkin yhtä paljon kuin siitä ns. erilaisesta.

Mitä myötätunto on, siis se suvaitsevuuden kasvualusta?
myötätunto on rauhoittumista; ei tarvitse ratkaista mitään, ennen kuin on kuunnellut ja pysähtynyt
myötätunto on enemminkin kysymistä kuin vastaamista
myötätunto vie yllätyksiin; siihenkin kannattaa varautua, että omat ajatukset saavat uuden horisontin
Myötä​tunnon ja suvaitsevuuden tuoli tarvitsee vielä kolmannen jalkansa pysyäkseen pystyssä. Se sana on solidaarisuus, jonka monet ovat jo sijoittaneet museon vitriinikaappiin. Mutta sitä sanaa me yhä tarvitsemme. Jo muinaiset roomalaiset määrittelevät tämän sanan alkujuureksi ” kokonaisuuden puolesta”.

Mutta tuoli keikkuu kolmen jalan varassa – se neljäs on meidän jokaisen rakennettava omassa arjessamme!

Luojamme,
anna meille rohkeutta.
Luo lähellemme
levollisuutta ja luottamusta.
Vapauta syyllisyydestä
ja avaa portti iloon.

2021-03-04T14:35:28+00:00heinäkuu 4th, 2019|Irja Askolan saarnat ja puheenvuorot|