Miksi vastasin kutsuunne myönteisesti. ”Olen mieluusti siellä, missä kysytään, kyseenalaistetaan ja kuunnellaan.”
Demokratia, kaunis sana, vaikea sana. – Vähän niin kuin rakkaus, kaikki kannattavat sitä, kaipaavatkin, mutta harva saa kokea sen täyttä toteutumista. Harva vallankahvan pitäjä voi sanoa, että osaa sitä aidosti toteuttaa ja edistää. Demokratiakykyni testi ei ole oma kokemukseni kyvystäni tasa-arvoiseen toimintaan, vaan toisten kokemus siitä.
Oma ikkunani tähän vaikeaan, kauniiseen sanaan: asuin kesän 1992 Prahassa; vuodet 1991–1999 työskentelin Genevessä, josta käsin olin matkoilla noin 100 päivää vuodessa eri puolilla Keski- ja Itä-Eurooppaa. Yksi tehtäväni oli tukea kirkkoja osallistumaan kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen. Täysin uusi asetelma kirkoille, jotka olivat tottuneet toteuttamaan uskoaan näkymättömästi neljän seinän suojissa.
Noina vuosina opin demokratiasta ainakin tämän:
– – demokratia ei synny, jos emme uskalla vastustaa turhaa hierarkiaa, avata suljettua ovia ja testata ajatustottumustemme mielekkyyttä; muutoksen havainnointi on demokratian alkusilmu
– – demokratia ei säily, jos sitä ei hoida; kuin parisuhde!
– – demokratian toteuttaja suostuu yllätyksiin (käsikirjoitusta TEHDÄÄN yhdessä, siinä ei TOTEUTETA muulla sovittua suunnitelmaa) )
– – demokratian kannattaja kestää keskeneräisyyttä ja neuvottomuutta: juuri siinä voi olla ratkaisun avain
– – demokratian kannattaja kiinnostuu myös muista kuin omanlaistensa ajattelusta ja argumentaatiosta
– – luterilaiselle kristitylle demokratia on luonnollinen valinta:
– uskomme mukaan jokaisella ihmisellä on ehdoton ihmisarvo ja oikeus omaan ääneen, omaan tahtoon ja omaan kokemukseen.
– – demokratian ydin on erilaisuuden arvostus: kokonaisuuteen tarvitaan yhteisön kaikkien ääni
– – demokratia on vaivalloista, mutta kannattavaa.