Piispa Teemu Laajasalon saarna Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöiden siunaustilaisuudessa 13.9.2023 Helsingin tuomiokirkon kryptassa

Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu:
– Hän jakelee, hän antaa köyhille,
hänen hyvyytensä kestää ikuisesti.
Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!

2. Kor. 9:6–15 

 

Hyvät Lähetysseuran väki ja sanankuulijat, rakkaat lähetystyöhön siunattavat Tarmo, Sinikka, Linda ja Risto,

155 vuotta ja 91 päivää sitten juuri tämän kirkon alttarilla vihittiin ensimmäiset Suomen lähetysseuran lähetystyöntekijät. He lähtivät Ambomaalle kesällä 1868 näiden samojen kirkon seinien suojasta, tältä paikalta. Tuona kesäisenä päivänä vihittävien joukossa seisoi mukana Martti Rautanen, jonka työn seurauksia Suomelle, Afrikalle ja Kristuksen kirkolle me yhä kertaamme ja kerromme.

Mitähän heidän päässään pyöri silloin, kun he kuuntelivat piispa Schaumannin puhetta, jossa piispa totesi vihkivänsä heidät ”kalliiseen saarnavirkaan pakanain seassa”.

Ajat ovat muuttuneet, lähtijät ovat erilaisia, 13 piispaakin on ehtinyt olla minun ja Schaumannin välissä tätä kaupunkia kaitsemassa, mutta mikä on säilynyt?

Tuore Lähetysseuran toiminnanjohtaja ja Helsingin hiippakunnan pappi Pauliina Parhiala aloitti kesän vuosikokouksessa puheensa kysymyksellä:

”Onko Lähetysseura lähetysjärjestö vai onko se maallistunut ja unohtanut lähetystehtävänsä?” Toiminnanjohtaja vastasi viittaamalla Lähetysseuran strategiaan, jossa luvataan, että ”kerromme Jeesuksesta Kristuksesta, edistämme ihmisoikeuksien toteutumista ja rakennamme rauhaa ja sovintoa.

Pauliina Parhiala puhui viisaasti kokonaisvaltaisen lähetystyön puolesta ja totesi, että: ”Kokonaisvaltaiseksi lähetystyötä ei tee tehtävien määrä tai toiminnan laajuus. Kokonaisvaltaisuus tulee siitä, että lähetyksen eri osat jäsentyvät suhteessa toisiinsa, kokonaisuudeksi.”

Siksi tänään voimme hyvin mielin todeta, että te olette samalla asialla kuin he, jotka tässä talossa 155 vuotta sitten vihittiin. Samalla asialla, mutta erilaisessa maailmassa. Puhumassa Kristuksesta, edistämässä ihmisoikeuksien toteutumista sekä rakentamassa rauhaa ja sovintoa. Kokonaisvaltaisesti.

***

Tämän viikon lukukappaleessa, toisessa kirjeessä korinttilaisille, luvataan etulinjan lähetystyöhön paljon. Paavalin ihmeelliset sanat lupaavat Kristuksen kirkon rakentajille todella paljon: ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Paavalin näkökulma on yllättävä lähetystyön arjen ja todellisuuden kannalta. Budjetin kanssa taistellessa tai työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden erilaisiin toiveisiin vastatessa, ei lähetystyöntekijällä välttämättä ole se tunne, että ”teillä on aina kaikki mitä tarvitsette”. Erilaisten toiveiden ja kaipausten kaivo on pohjaton ja loputon. Tuntuu, että mikään ei riitä ja vähästäkin pitää säästää.

Erilaiset resurssikysymykset voivat vahingossa antaa oikeutuksen tekosyille olla tekemättä mitään. On helppo sanoa ”jos” ja ”sitten kun”. Projektimme olisi vaikuttavampi, jos meillä olisi enemmän rahaa. Järjestömme pystyy moneen sitten, kun tämä tai tuo asia toteutuu. Paavali ei kuitenkaan sano, että teillä on joskus jotain, mitä tarvitsette. Hän sanoo, että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette. Aina ja kaikki.

Paavalin kaunis lupaus on itse asiassa vaikea vaatimus. Korintti oli Paavalin aikana suuri satamakaupunki, jossa oli nuori, pieni ja kasvava kristillinen yhteisö. Seurakunnan voimavarat olivat kovin erilaiset kuin Suomen Lähetysseuran 2020-luvulla, mutta silti Paavalin mielestä riittävät. Korintin seurakunnan tuli olla kiitollinen siitä, mitä sillä oli eikä pysähtyä haikailemaan sitä, mitä sillä ei ollut.

Paavalin sanat ovat rohkeat ja rehvakkaat. Koska on aina kaikki, mitä se tarvitsee, tulee tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Paavali asettaa tekemiselle tasovaatimuksen. Ei pidä tehdä runsaasti kaikkea, vaan runsaasti kaikkea hyvää.

Paavali ei sanonut pienelle Korintin seurakunnalle, että tehkää niin paljon kuin jaksatte tai pystytte. Hän sanoi, että tehkää runsaasti. Hän ei sanonut, että ymmärrän työhyvinvoinnilliset, byrokraattiset ja kulttuurierojen tuomat haasteet toiminnalle. Hän sanoi, että tehkää runsaasti kaikkea. Paavali ei sanonut, että supistuvat kehitysapumäärärahat, kasvavan inflaation aika ja henkilöstöpoliittiset haasteet asettavat esteitä erilaisten työmuotojen toteutumiselle kohdemaissa, vaan hän kehotti tekemään runsaasti kaikkea hyvää. ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Nopeasti Paavalin sanat alkavat kuulostaa rohkaisun sijaan kohtuuttomalta, armottomalta ja säälimättömältä vaatimukselta.

***

Kun Paavalin lupaus alkaa tuntua vakavalta ja lamaannuttavalta vaatimukselta on hyvä muistuttaa itselle, mistä lupauksessa on kysymys. Paavali kyllä toteaa ”Teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.” Mutta sitä ennen tulee koko raamatunkohdan tärkein lause. ”Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää.”Hänellä on teille annettavana. Jumala itse on Hän, joka antaa. Meillä ei ole mitään annettavaa, ei mitään tehtävissä eikä rakastettavissa ilman Häntä. Hän on se, joka antaa kaiken mitä tarvitsemme ja Hänessä me voimme tehdä ja jakaa runsaasti kaikkea hyvää lähimmäisillemme. Itseltämme emme saa tarvitsemaamme, omin voimin emme voi kovinkaan runsaasti hyvää tehdä.

Kaikki hyvä lähtee alttarilta. Koko kirkon hyvä työ lähtee alttarilta. Siksi teidätkin lähetetään täältä, alttarin äärestä. Kirkon herra on Kristus itse. Jumala lahjoittaa Kristuksessa meille voiman ja välineet. Työn arjessa, kovien paineiden ja arjen kiireiden alla juuri tämä saattaa joskus unohtua. Yritämme itseksemme. Ponnistelemme yksin. Silloin sorrumme ajattelemaan, että tämä on vain meistä kiinni. Päädymme ajattelemaan, että tämä kirkon työ on meidän asiamme.

Jos me teemme itseksemme ilman Kristuksen meille lahjoittamaa voimaa ja vierasta vanhurskautta, emme saa mitään aikaiseksi. Keskitymme vääriin asioihin, puuhastelemme tämän maailman kysymysten kanssa ja unohdamme Jumalan lupaukset meille. Väsymme ja menetämme pian itsekin toivomme.

Sen sijaan Kristuksen kanssa mikään ei ole mahdotonta. Hänen varassaan toimiessamme toimimme myös Hänen voimassaan. Silloin taivaskaan ei ole rajana.

Muistakaa luottaa siihen, että teette työtänne Taivaan Isän asialla, suojeluksessa ja kädellä. Silloin ette vaikeuksien keskellä vaadi itseltänne liikaa ja toisaalta silloin onnistumisten ilossa osoitatte kiitollisuutenne sinne, minne se kuuluu.

Jumala siunatkoon teitä ja Jumala siunatkoon Suomen Lähetysseuraa tänä juhlapäivänä.

Aamen.