Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa Helsingin tuomiokirkossa 24.12.2022 klo 15.30
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:1–14
Hyvät joulukirkkoon saapuneet,
iloista joulujuhlaa ihan jokaiselle! Tuntuupa hyvältä nähdä kirkkosali täynnä ihmisiä.
Viimeisten adventtiviikkojen aikana, näin joulun alla, olen kiertänyt pitämässä kymmeniä erilaisia joulutilaisuuksia. Ensimmäiset järjestettiin jo reilusti marraskuun puolella ja viimeiset tänään. Tilaisuuksia on ollut ministeriöissä, eri virastoissa, järjestöissä, pörssiyhtiöissä ja sairaaloissa.
Jokainen yhteinen hetki on ollut erilainen ja erityinen; olen kaikissa pitänyt puheen ja aina olemme laulaneet yhdessä. Kaikista erilaisista paikoista kaksi ovat muodostuneet kaikkein rakkaimmiksi ja tärkeimmiksi. Ne ovat Helsingin Vankila ja Vantaan Vankila.
Vankilan joulukirkossa on samalla hetkellä läsnä ilo ja suru, kauneus ja karmeus. Ilo ja kauneus ovat läsnä siinä mielessä, että kun kaikki ylimääräinen on riisuttu, jäljelle jää vain olennainen.
Vankilassa suru ja karmeus ovat puolestaan läsnä siinä mielessä, että kaikki se tavanomainen ja tärkeä, mikä vangeilta puuttuu, suorastaan huutaa jouluna. Kaipuu oman perheen luokse on kaikkein kovimmillaan jouluna. Vankilan kappeli on täynnä miehiä, jotka ovat pienten tai isompien poikien ja tyttöjen kaipaamia isiä. Suru siitä, että ei saa viettää joulua lastensa kanssa on hirvittävää. Syyllisyys ja huoli siitä, kuinka oma lapsi kestää ikävän, puristaa ja ahdistaa. Kivitalossa, siis suljetussa vankilassa, ei oteta etäyhteyksiä tai soitella kotiin oman toiveen mukaan, vaan etukäteen anotusti, valvotusti ja järjestetysti.
Vankilassa joku vangeista usein laatii yhteisen joulurukouksen. Rukouksissa kaikuu lasten kirjeet ja toiveet isille – ja niissä kaikuvat isien tunnustukset ja lohdutukset lapsille. Niissä rukouksissa kuulee kirkkaasti samalla hetkellä kiitoksen ja kaipuun, seesteisyyden ja surun.
***
Hyvät kirkkovieraat,
tuossa pormestarin lukemassa jouluevankeliumissa on myös paljon päällekkäisiä tunteita ja tasoja. Evankeliumissa on paljon samanhetkisyyttä, erilaisia asioita tapahtuu Raamatun sanoin ”samalla hetkellä”. Kun enkeli on ilmoittanut paimenille ilosanoman, evankeliumissa kerrotaan, että ”samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa”. Samalla hetkellä.
Nuo kaksi sanaa ”samalla hetkellä” toistuvat itseasiassa Luukkaan evankeliumin alussa kolmesti. Samalla hetkellä, kun Maria tervehtii Johannes Kastajan äitiä, lapsi hypähtää kohdussa. Johannes Kastajan isän puhekyky palautui samalla hetkellä, kun hän Jumalan tahdon mukaisesti antoi pojalleen nimen Johannes. Ja enkelin puhuessa paimenille samalla hetkellä paikalla on suuri taivaallinen sotajoukko.
Samalla hetkellä. Noihin kahteen sanaan tiivistyy paljon siitä, mitä jouluevankeliumissa kokonaisuudessaan tapahtuu. Sitä, kuinka yhdessä hetkessä voi samalla olla useita tunteita; vastakohtaisuutta, ristiriitaisuutta, kerrostuneisuutta ja päällekkäisyyttä. Samalla hetkellä majatalossa ei ole tilaa, kun on Marian synnyttämisen aika. Samalla hetkellä pienen vauvan ensimmäinen sänky on eläinten syöttöastia. Samalla hetkellä paimenet pelkäävät, kun heille ilmoitetaan suuri ilo. Samalla hetkellä pimeydessä loistaakin valo.
Rakas joulukirkkoväki,
eikö meidän koko oma elämämme ole juuri sellaista, jossa samalla hetkellä ovat läsnä erilaiset tunteet ja tuntemukset, tilanteet ja tapahtumat, toiveet ja niiden täyttymättömyys? Samalla hetkellä. Tunnollinen työntekijä voi tuntea merkitykselliseksi olla läsnä tärkeässä työtehtävässä ja samalla hetkellä kokea syvää syyllisyyttä perheestään erossa olemisesta. Pienen vauvan vanhemmat voivat olla onnensa kukkuloillaan ja samalla hetkellä täydellisen loppu omaan väsymykseensä. Joulupöydässä istuva voi samalla hetkellä iloita pöytäseurasta ja surra sitä, kuka pöydästä puuttuu. Samalla hetkellä voi toivoa ajan kulumista ja pelätä sen juoksua. Sotaa käyvissä maissa rakastutaan ja kauheuksienkin keskellä koetaan kiitoksen aihetta.
Mielemme on helpompi hyväksyä ”joko tai” kuin ”samalla hetkellä”. Haluamme ajatella, että ihminen on joko surullinen tai iloinen, väärässä tai oikeassa, hyvä tai paha. On vaikeampaa ajatella, että vastakohdat ovat usein läsnä samalla hetkellä.
***
Jouluevankeliumin ydin on siinä, että samalla hetkellä eläminen ei ole vain ihmisen vaan ennen kaikkea Jumalan tapa olla ja toimia. Jouluna Jumala tulee ihmiseksi ja samalla hetkellä pysyy Jumalana. Jumala syntyy samalla hetkellä kannettavaksi ja kantajaksi, samalla hetkellä vauvaksi, jota ihminen pitää sylissään ja samalla hetkellä kaikkien ihmisten sylissä pitäjäksi. Samalla hetkellä täydeksi ihmiseksi säilyen täytenä Jumalana.
Kun Jumala on samalla hetkellä alhaalla ihmisten rinnalla ja taivaan äärissä, saa kristitty joululahjaksi jotain aivan erityistä. Ihmisellä on taivaallinen puolustaja maanpäällä. Ja samalla hetkellä arjen maanpäälliset murheet ymmärtävä lohduttaja taivaassa.
Jouluna Jumala astuu alas ihmisyyteen ja ihmiskunnan historiaan. Kaikkivaltias ja rajaton toimii vastakohtansa kautta – vajaavaltaisen ja rajallisen kautta. Jumalan suuruus kätkeytyy pienuuteen, kunnia häpeään, voima heikkouteen ja viisaus hulluuteen.
Kristus syntyy ymmärtämään meidän joulumme, näkemään niiden suurimmat ilot ja toisaalta korvaamaan kaiken sen, mikä meiltä tänään puuttuu. Avaruuksien ja äärettömyyksien luoja valitessaan ihmisen elämän joutuukin eläessään kärsimään täsmälleen samat tuskat kuin kuka tahansa ihminen vastaavassa tilanteessa.
Siksi meillä on Jumala, joka tietää täydellisen ja omakohtaisen tarkasti, miltä ihmisestä tuntuu – tänään ja juuri nyt. Hän on syntynyt tunnistamaan ihmisruumiissaan meidän ruumiimme tuskat, kolhut ja heikkoudet ja toisaalta samalla hetkellä Jumalana kantamaan ja antamaan ne anteeksi.
***
Olisiko rakkaat joulunviettäjät tässä joulun perimmäisessä samanhetkisyyden lupauksessa viesti juuri tänä jouluna kaikille meille ihmisille? Vaikka maailma palaa ja sotii, samalla hetkellä Jumala huolehtii. Vaikka kriisit seuraavat kriisejä, samalla hetkellä Jumalalla on suunnitelma ihmisen varalle. Vaikka välillä meidän joulumme on keskeneräistä ja keskinkertaista, samalla hetkellä Jumalan lahjoittama joulu on täydellinen. Vaikka joskus oman elämämme ympäristö on täynnä menetyksiä ja kuolemaa, samalla hetkellä Jumala lohduttaa meitä – samalla hetkellä Hän lupaa uusia alkuja, samalla hetkellä jälleennäkemisiä taivaassa ja samalla hetkellä toivoa täynnä olevaa elämää.
Hyvää joulua!
Aamen.