SANAT JUMALAN SUUSTA

SANAT JUMALAN SUUSTA

Kirkkoherra Marjatta Laitisen virkaanasettaminen ja saarna Espoon kirkossa 4.3.2001

Rakkaat seurakuntalaiset

Kanta-Espoon seurakunnan uusi kirkkoherra Marjatta Laitinen asetetaan virkaan 1. paastonajan sunnuntaina. Paasto pakottaa meidät itsearviointiin, oman elämämme tutkisteluun. Niin sinä, rakas Marjatta, kuin me kaikki muutkin joudumme miettimään, missä olemme olleet oikeita Jumalan palvelijoita ja missä olemme lyöneet kutsumuksemme laimin.

Päivän evankeliumissa on yksi lause, jonka tutkisteltavaksi haluan nyt kanssanne pysähtyä. Kristus lainaa Vanhan testamentin sanaa: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” (Matt. 4: 4)

Tällä Jumalan sanan kohdalla on meille kolme viestiä.

Ensiksi: Ihminen elää leivästä.

Kristus ei pidä leipää, siis maallista ruokaa ja maallista hyvinvointia pahana. Kristus ei sano, että leipä olisi tarpeetonta sille, joka haluaa seurata häntä. Kristillisen kirkon historiassa on kyllä ollut aikoja, jolloin kaikkea ruumiillista ja maallista on väheksytty ja pidetty toisarvoisena. Arvokkaana on pidetty vain uskonnollista kilvoitusta ja hengellistä hurskautta.

Mutta jos haluamme seurata Kristuksen opetusta, me emme saa vääristää ja typistää uskoamme vain sielun sisäiseksi elämäksi. Pikemminkin Jeesuksen opetukseen kuuluu oikea oppi leivästä.

Se Kristus, joka meille tänään puhuu, on sama Kristus, joka käskee meitä Isä meidän -rukouksessa pyytämään jokapäiväistä leipää. Oikeaan kristilliseen uskoon kuuluu luottamus siihen, että Jumala on kaiken Luoja. Lutherin katekismusselityksen mukaan jokapäiväiseen leipään kuuluu mm. ”ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”

Ihminen siis elää leivästä. Millaiseen itsetutkisteluun tämä meidät velvoittaa? Eikö tähän: meille kuuluu vastuu siitä, että ihmiset meidän ympärillämme saavat sen leivän, joka heille kuuluu. Onko elämä Suomessa ja Espoossa sellaista, että ihmiset saavat leipänsä? Kun me kysymme tätä, meidän on pakko myöntää, että keskellämme elää miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, joiden elämässä jokapäiväinen leipä ei aina tule todeksi – niitäkin, jotka sanan varsinaisessa mielessä näkevät nälkää.

Jumalan sanan kysymys meille on: Mikä on meidän vastuumme lähimmäistemme leivästä? Meille papeille ja tänään erityisesti sinulle, Marjatta, kysymys kuuluu: Muistammeko puhua ja toimia niiden ihmisten puolesta, jotka eivät jaksa eivät osaa pyytää jokapäiväistä leipää, toimeentuloa ja elämisen perusedellytyksiä? Kristityn ja papin tehtävä on puolustaa leivättömiä. Olemme leipäalan asianajajia. Toiseksi: Leipä ei ole koko elämä.

Samalla kun Kristus myöntää jokapäiväisen leivän merkityksen, hän muistuttaa, ettei aineellinen elämä ja hyvinvointi ole kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Kristuksen kriittinen sana tänään, ehkä juuri tänään paaston alussa, on tämä: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä”. Kulutuksen kulttuurin ihmisille, rahan perässä ravaajille ja kaiken kasvua toivoville Kristus sanoo nämä vakavat sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä”.

Oletteko, rakkaat seurakuntalaiset, panneet merkille, miten osuvasti meidän aikaamme kuvastaa vanha antiikin epikurolainen, siis pakanallinen tunnuslause: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” Tätäkö me ihmiset tänään haluamme? Elämmekö uuspakanallisen materialismin aikaa?

Tämän päivän evankeliumissa Jeesuksen ja Saatanan kohtaaminen huipentuu kysymyksiin leivän, vallan ja globaalin omistuksen rajoista. Saatana tarjoaa Jeesukselle hyviä lounaita ja pitkiä päivällisiä, ikuista terveyttä, rajatonta valtaa, omistusoikeuden laajentumista, maailman kaikkia valtakuntia ja niiden loistoa. Miten nykyaikaisia kiusauksia!

Mutta Jeesus vastaa: ei ainoastaan leivästä, älä kiusaa Jumalaa, vain hän on sinun Herrasi, vain häntä tulee kunnioittaa ja palvella.

Kanta-Espoon seurakunnan piispantarkastuskertomuksessa seurakuntaneuvosto sanoo, että päätehtävämme on ”kristillisen sanoman julistaminen lakina ja evankeliumina”.

Jeesuksen sana ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä” on ankaraa lakia meille, jotka kuvittelemme, että vain maallinen elämä on totta.

Papin ja kirkkoherran, myös piispan tehtävä on muistaa, että Jeesuksen sana on myös lakia, kriittistä ja meitä punnitsevaa sanaa. Leipä ei ole koko elämä.

Kolmanneksi: Jumalan sana antaa elämän.

Jeesuksen kolmas ja viimeinen sana meille on: ihminen elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Leivän olemukseen kuuluu, että se antaa voimia, energiaa, siis elämää. Vanha tapa on ollut, että vankilassakin ihmiselle annetaan vettä ja leipää, että hän pysyisi hengissä. Maallinen leipä pitää yllä ruumiillista elämää. Jumalan sana pitää yllä hengellistä elämää.

Jeesuksen viesti tänään on meille, että vain Jumalan sana voi synnyttää meissä uskon ja ylläpitää sitä. Usein me ajattelemme, että Jumalan suusta tulee ankaria ja vaativia sanoja. Jumalan suusta tulevat sanat säpsäyttävät meitä. Mutta perimmältään Jumalan suusta lähtevät sanat eivät ole ankaria, vaan elämää antavia sanoja. Jeesuksen viesti meille on lohdullinen: Ihminen elää niistä sanoista, jopa jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Rakas Marjatta. Pappi on syvimmältään Jumalan sanan palvelija. Vain pysymällä Jumalan sanan palvelijana pappi voi aidosti palvella myös ihmisiä. Papin virka on puhua niitä sanoja, joita Jumala itse puhuu. Tehtävä voi tuntua ylivoimaiselta, mutta se on kuitenkin ainoa mahdollisuus olla uskollinen kutsumukselle.

Mutta vaikka Jumalan sanan palvelijan virka on vaikea, se on myös lohdullinen, sillä Jumalan sana antaa elämän paitsi niille, jotka sitä kuulevat, myös hänelle joka Jumalan sanaa välittää muille. Sen vuoksi sinä, Marjatta, voit lähteä Kanta-Espoon seurakunnan kaitsijan virkaan luottavaisin mielin. Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon sinua ja seurakuntalaisiasi.

Eero Huovinen

2019-05-28T15:21:43+00:00maaliskuu 4th, 2001|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|