Saarna Tuomasmessussa 1.4.2018 klo 18
Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” (Matt. 5: 13)
”Te olette maan suola.” Aika oudon tuntuinen luonnehdinta ihmisistä. Mitä ihmettä Jeesus on voinut tarkoittaa, kun hän nimittää seuraajiaan suolaksi. Mitä te ajattelisitte, jos minä sanoisin teille kaikille: ”Te olette maan suola”?
On paljon helpompi ymmärtää Jeesuksen toinen sana: ”Te olette maailman valo.” Valo näyttää tietä ja opastaa perille. Mutta entä suola? Mitä merkitsee, että me olemme maan suola?
Suolan historia on täynnä vastakohtia. Tuhat tai kaksituhatta vuotta sitten suola oli kullan arvoista. Suolasta oli aina puute, sen loppumista pelättiin, sitä kuljetettiin kauaksi, sitä kaupattiin, suolateitä rakennettiin. Hallitsijat keräsivät suolaveroa. Helsingin tuomiokirkko eli Nikolainkirkko rakennettiin tsaarin suolatullien tuotoilla. Suolasta käytiin ankaria taisteluita. Napoleon menetti tuhansia sotilaita, koska heidän haavojensa hoitoon ei ollut riittävästi suolaa. Elämä pyöri suolan varassa.
Tänäänkin elämä pyörii suolan ympärillä, mutta aivan eri syistä kuin aiemmin. Nyt suolaa on liikaa ja se on halpaa. Kaupasta saa 25 kilon säkin merisuolaa seitsemällä eurolla. Kun aiemmin suolaa oli vähän, niin tänään sitä on liikaa. Suomen maanteille levitettävä suola on ympäristöongelma. Lääkärit neuvovat välttämään suolan syöntiä, jotta verenpaine ei nousisi liikaa.
***
Mitä Jeesus tavoittelee, kun hän sanoo: ”Te olette maan suola”? Haluaako hän lisää suolaa vai vähemmän suolaa? Tärkeämpää kuin suolan määrä on se, mihin tarkoitukseen sitä käytetään.
Vanhastaan suolalla on ollut kaksi perustehtävää ja nämä tehtävät ovat tänäänkin totta. Suola on säilöntäaine ja suola on mauste. Olisiko tässä avain Jeesuksen sanoihin? Säilöä ja maustaa.
***
Säilöntäaineen tehtävänä on ylläpitää tuoreutta, puhtautta ja terveyttä. Olisiko meidänkin tehtävämme tässä maailmassa pyrkiä säilyttämään Kristuksen sanat puhtaina ja terveellisinä, sellaisina jotka ruokkivat sielua ja ravitsevat elämää.
Sellaiseksi suolaksi meitä ei kutsuta, jossa säilömisestä tulee itsetarkoitus. Ei meidän tule olla hengellisiä keräilijöitä eikä uskonnollisia hamstereita, jotka tallettavat vain itselleen ja jotka haluavat pitää kaiken ajattomana ja muuttumattomana. Ei Jeesuksen sanoja ole tarkoitettu suljettujen kellarien hyllyille. Suola ei ole säilöntäaine pelkän säilömisen vuoksi.
Ei meidän tehtävämme ole toistaa Kristuksen sanoja kuin papukaijat. Kristuksen sanat ovat meille rakkaita ja tärkeitä sen vuoksi, että ne antavat meille elämän. Meidän tehtävämme on pitää kiinni Kristuksen sanoista, koska ne sisältävät armon ja tulevaisuuden.
***
Meidän rouva oli pitkään töissä Suomen museoliitossa, lähes 40 vuotta. Toisinaan hän hermostui pappien puheisiin, kun nämä sanoivat, että kirkko ei ole mikään museo. Saarnaajien tarkoitus oli varmaan hyvä. Kirkon tulee olla täynnä elämää. Mutta meidän rouva sanoi, että niin on oikea museokin. Museo tuo historian eläväksi ja kuvaa menneisyyden siten, että se voi innostaa myös tämän päivän ihmisiä. Museo tallettaa katsojia varten, meitä kaikkia varten, ei itseään varten. Ilmankos ihmiset tänään ovatkin innostuneita käymään museoissa. Vuonna 2016 maamme museoissa kävi 6,7 miljonaa ihmistä. Keittiön pöydän ääressä vertailimme lukuja kirkon tilastoihin.
***
Rakkaat sanankuulijat. Suola on siis säilöntäaine, joka varjelee tuoreena sen, millä on pitkä ikä ja pysyvä arvo. Mutta millainen on suolan maku, millainen mauste suola on?
Kun suola säilöö, sillä on yksi ominaisuus, joka ei ole pelkästään miellyttävä. Jos suolaa joutuu haavaan, se polttaa. Suola kirvelee. Se, mikä puhdistaa, se myös polttaa. Epäpuhtauksien estäminen voi olla kivuliasta. Kun suola torjuu likaa, se kirvistelee. Kun suola rajoittaa kuona-aineiden valtaa, se saattaa karvastella.
Kristuksen sanojen säilyttäminen ei aina ole miellyttävää, sillä ne voivat myös koetella meitä, joskus kovin ankarastikin. Monet Kristuksen sanat ovat suolaisia, sellaisia joita me emme mielellämme niele. Niin kuin kyyneleet ovat suolaisia, niin voivat Kristuksen sanat saada meidät itkemään. Niin kuin hiki on suolaista, niin Kristuksen sanat voivat asettaa meidät koetteelle.
Kun Kristus haluaa puhdistaa elämäämme ja uskoamme, hänen sanansa ovat suolaisia. Kun Kristus muistuttaa, että me olemme maan suola, hän tietää, ettei uskon tie ole aina helppo eikä sileä. Kun pidät kiinni Vapahtajan sanoista, edessä on kirpeitä aikoja. Jos olet suola, voit joutua kamppailemaan itseäsi vastaan ja ympäristöäsi vastaan.
Maan suolana oleminen ei merkitse eristäytymistä maailmasta, vaan elämää maailman keskellä. Niin kuin suola sulautuu veteen, niin meidänkin tulee elää ihmisten joukossa. Mutta niin kuin suola maustaa veden, niin meidänkin tulee tuoda ympäristöömme Kristuksen maku. Omalla suolaisuudellamme meidän ei pidä röyhistellä, mutta Kristuksen sanojen mausteita emme saa peittää. Jos luovumme tehtävästämme olla suola, meistä tulee mauttomia.
Jeesus lausuu meille varoittavat sanat: ”Jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.”
Jeesuksen varoitus pitäisi oikeastaan suomentaa kreikan kielestä näin: Jos suolasta tulee tyhmää, hullua ja narrimaista, niin se ei kelpaa mihinkään. Jos emme pidä kiinni Kristuksen sanoista, vaan ryhdymme puhumaan omiamme, me menetämme aidon suolaisuuden ja meistä tulee tyhjäntoimittajia.
Tänään luetussa Jeremian kirjan kohdassa on tyly kuvaus miehestä, jonka sydän on luopunut Jumalasta. ”Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.” (Jer. 17:5–)
Tehtävä olla maan suola voi tuntua vaikealta. Silloin on hyvä muistaa Vanhan testamentin sana, jonka mukaan ”suola on Jumalan liiton merkki” (3. Moos. 2: 13)
***
Rakkaat tuomaat. Vaikka Jeesuksen sanat maan suolasta ovat vaativia ja kohtikäyviä, niiden perimmäinen tarkoitus on kuitenkin sama, mikä hyvällä mausteella. Suolan perimmäinen tehtävä ei ole kirpeys eikä polttavuus.
Suola ei ole vain säilöntäaine, vaan se on myös mauste. Suolan tärkein tehtävä on tehdä ruoka herkulliseksi. Mausteen tehtävä on tehdä ateria maukkaaksi. Vaikka tohtorit mitä sanovat, niin kyllä pieni annos suolaa kananmunan tai kalan päälle tekee poikaa. Suolasillit eivät ole minun makuuni, mutta yritän ymmärtää heitä, joiden maanantaiaamuun sillit kuuluvat.
Suolan perimmäinen tehtävä on siis tehdä elämä maukkaaksi, siis iloiseksi ja vapaaksi. Kristuksen sanat voivat kyllä kirvellä, mutta niiden syvin tarkoitus on tehdä terveeksi ja autuaaksi eli onnelliseksi. Jumala ei jätä meitä haavojemme, kyyneltemme eikä hikemme keskelle, vaan hän haluaa antaa meille elämän.
Jokainen meistä tietää, että arki on joskus kuin suolaisella aavikolla kulkemista, yksinäistä, janoista ja surullista. Tuntuu, että elämän kaikki ateriat ovat liian suolaisia. Voisiko kuitenkin olla niin, että vaikeiden ja ylisuolaisten pääaterioiden jälkeen meidän eteemme annetaan makea jälkiruoka. Suola voi muuttua makeaksi.
Joskus Jumala pakottaa meidät odottamaan sitä hyvää, jonka hän on meille luvannut. Mutta uskaltaisimmeko luottaa siihen, että kaikkein suolaisimpien kokemusten jälkeen Kristus tarjoaa meille hyvin maustetun ja makean aterian.
Yhdessä pääsiäisvirressä kerrotaan, millainen ateria Kristus itse on. Virsi 96 sanoo: ”Oi Kristus, leipä makea, nyt tule leiväksemme. Pois perkaa hapantaikina, pois saasta sydäntemme. Anna meille itsesi aina sielun ruoaksi, niin elämme. Halleluja, halleluja!”
Tänään täällä alttarilla meille kaikille on tarjolla ”leipä makea”, Kristus itse.
***
Yksi juttu vielä. Markuksen evankeliumin suolakohdassa on hauska muunnelma: ”Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa.” (Mark. 9: 50)