Piispa Teemu Laajasalon saarna Medialähetyspäivien messussa 25.9.2022 Porvoon tuomiokirkossa
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.
Gal. 6:2–10
Hyvä seurakunta, rakkaat medialähetyspäiville osallistuvat, hyvät sanankuulijat täällä Porvoon tuomiokirkossa ja radion välityksellä,
onpa hienoa olla tänään täällä Porvoossa. Ja onpa hienoa, että juuri tämä messu on päätetty radioida. Sanansaattajat, Porvoon suomalainen seurakunta ja medialähetysväki ovat pitäneet hienoa seminaaria viikonlopun ajan Porvoossa. Medialähetys on kuitenkin jotain, joka kuuluu nimenomaisesti kauas, ylittää esteitä ja menee koteihin ja ihmisten arkeen kauas eri kanavien kautta. Siksi on sopivaa, että tämäkin messu saa osallistujansa kaukaa tämän talon seinien ulkopuolelta. Tässä kohdassa on syytä myös todeta: kiitos työstänne rakkaat Sansan ja laajemminkin medialähetyksen ystävät. Tänäkin viikonloppuna olemme kuulleet monta tarinaa siitä, miten teidän työnne seurauksena yksittäisten ihmisten koko elämä on voinut muuttua surusta iloksi, pelosta vapaudeksi ja epätoivosta toivoksi, kun he ovat kuulleet Kristuksesta ja saaneet nähdä Hänen lempeät kasvonsa.
Tänään lähetämme kaksi työntekijää kentälle ja rukoilemme kolmannen, jo siellä olevan, puolesta. Erja Tillgrenin hänen työhönsä MediaWorksin palvelukseen Itävaltaan ja sitä kautta yli sataan maahan. Roy Rissasen Kyprokselle SAT7:n työhön. Rukoilemme tänään myös jo Kyproksella olevan Sirpa Rissasen puolesta.
***
Tänään kuultu pyhäpäivämme toinen lukukappale alkaa vahvasti: ”Kantakaa toistenne taakkoja.” Tuo galatalaiskirjeen kuudennen luvun toinen jae on kaunis ja koskettava. ”Kantakaa toistenne taakkoja.” Se on mielestäni niin kaunis ja koskettava, että olen kirjoittanut sen useisiin vihkiraamattuihin hääpareille yhteiseksi ohjeeksi avioliittoon. ”Kantakaa toistenne taakkoja.” Taitaapa se olla aika moniin vihkisormuksiinkin kaiverrettu.
Toisten taakkojen kantaminen on meidän tehtävämme. Kohta sopii avioliiton ohjeeksi hyvin, koska vihkikaavassa hääparilta kysytään tahtomista hyvinä ja huonoina päivinä. Taakat ovat juuri niitä huonoja päiviä. Galatalaiskirjeen kohta ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain hääpareille, vaan meidän kaikkien pitäisi jaksaa toinen toisiamme myös niinä huonoina päivinä. Lutherin sanoin: ”Mutta rakkaus ei ole hyväntahtoisuutta, niin kuin sofistit lörpöttelevät, vaan toisen taakkojen kantamista sekä sen sietämistä, mistä sinulle on harmia ja mitä et mielelläsi sietäisi.” Taakkojen kantaminen ei siis pelkästään tarkoita toisen murheista huolehtimista tai ongelmien ratkaisemista. Taakkojen kantaminen tarkoittaa erityisesti toisten ihmisten heikkouden sietämistä. Sitä, että lähimmäisemme eivät aina yllä toivomaamme käytökseen. Taakkojen kantaminen on lähimmäisen rakastamista, vaikka lähimmäinen ei juuri sillä hetkellä siihen anna aihetta.
Meidän on usein vaikea sietää toisten ihmisten virheitä. Samalla kuitenkin kaipaamme armoa omia heikkouksiamme kohtaan. Luther jatkaa Galatalaiskirjeen selityksessään: ”Mutta kun kerran me jaksamme mainiosti sietää ja katsoa läpi sormien omia virheitämme ja rikkeitämme, joita teemme joka päivä monta, koetetaanpa sietää hiukan toistenkin virheitä näiden sanojen mukaisesti.” Eikö ole ihmeellisen kirkkaasti, ajankohtaisesti ja yksinkertaisesti sanottu?
***
Hyvä seurakunta,
tuo galatalaiskirjeen kohta on mielestäni niin erityisen hyvä, että vihkiraamattujen lisäksi se on kulkenut mukanani myös muualla. Viitisentoista vuotta sitten olin perustamassa kirkkokahvilaa Helsingin Mikael Agricolan kirkon sivutiloihin Helsingin Punavuoreen. Kahvilassa oli mahdollisuus syödä hyvää ja samalla tehdä hyvää. Jokaisesta lounasannoksesta lahjoitettiin ruoka-annos kirkollisen järjestön kautta Afrikkaan.
Huomasimme, että kahvilan kassakuittiin oli mahdollisuus lisätä pakollisten tekstien lisäksi myös oma lyhyt tervehdysteksti tai kahvilan mainoslause. Päätin, että jokaiseen kuittiin merkitään ”Gal. 6:2” eli juuri tuo tämän pyhän jae ” Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”. Ajattelin, että viittaus kassakuitissa oli nokkela ja viisas, koska ihmiset olivat ostaessaan lounaan tehneet hyvää. Olin tyytyväinen ja ylpeä kassakuitteihin.
Kahvilassa kävi paljon ihmisiä säännöllisesti, joskus lounasvierasmäärä ylitti selvästi sadan. Eräänä päivänä kahvilaan tuli lounaalle tuttu teologian ylioppilas, nuori nainen, joka aikoinaan oli käynyt rippikouluni. Kuitin saatuaan hän tuli luokseni. Ajattelin, että hän on huomannut kahvilan periaatteisiin sopivan kekseliään raamattuviittauksemme ja tulee kehumaan meitä. Hän kuitenkin ojensi minulle kuittia ja sanoi: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Tässä on laki. Mutta, missä on evankeliumi?” Tässä on laki. Mutta, missä on evankeliumi?
Kysymys yllätti minut täydellisesti enkä saanut kovin viisasta vastausta suustani.
***
Hyvä sanankuulija,
toisten taakkojen kantaminen ei ole helppoa. Me emme siinä useinkaan onnistu. Välillä onnistumme tukemaan toisiamme läpi hyvien päivien, mutta harvemmin läpi huonojen päivien. Toisen ihmisen epäonnistuminen saa meidät ennemminkin ottamaan etäisyyttä kuin menemään lähelle. Toisen ihmisen epäonnistuminen saa meidät ennemminkin viisastelemaan ja neuvomaan kuin kuuntelemaan ja kannattelemaan. Paavalin kirjeen kohta on vaatimus ja sellaisenaan kova – liki mahdoton. Galatalaiskirjeen sanat, jotka tuntuvat kauniilta ja rohkaisevilta, sanat, jotka tuntuvat inhimillisiltä ja ymmärrettäviltä, itse asiassa ovatkin myös kauhistuttava vaatimus. Kun hetkeksikään pysähdyn, tajuan, että enhän, minä pysty elämässäni toisten taakkoja kantamaan. En ainakaan laajasti, en kaikkien lähimmäisteni, enkä ainakaan jatkuvasti. Ja samalla tajuan, että eihän minusta ole Kristuksen lain toteuttajaksi, vaikka kovasti sitä toivoisinkin.
Rakas seurakunta,
laki tekee ihmisen pieneksi, jotta Jumala saa olla suuri. Jumalan lainvaatimusten alla ihmisen tehtävä ei ole vedota omiin tekoihinsa vaan Kristuksen tekoihin. Ei niihin taakkojen kantamisiin, mihin joskus itse kykenee, vaan Kristuksen ristinpuuhun, joka on kestänyt ja kestää kaikki kuormat; Jeesukseen, joka on kantanut koko maailman synnin. Kun tämän ymmärrämme, tajuamme myös sydämessämme autuaan vaihtokaupan vapauttavan ilon.
Kristus ottaa ihmisen synnit kannettavakseen ja antaa vaihtokaupassa tilalle oman pyhyytensä. Me annamme Kristukselle huonoutemme ja saamme vaihtokaupassa Häneltä Hänen hyvyytensä. Me annamme Kristukselle keskeneräisyytemme ja Hän antaa meille täydellisyytensä.
Tämän tajuamisesta me ihmisetkin kykenemme hetkellisesti pieniin lähimmäisenrakkauden tekoihin, vapain ja iloisin mielin, tietäen, että emme jaa omaa hyvyyttämme, vaan pieniä pitoisuuksia Kristuksen rakkaudesta. Tietäen, että meidän pelastuksemme ei ole kiinni meidän teoistamme, vaan Kristuksen teoista. Tietäen, että me saamme Vuorisaarnan sanoin heittää myös omat huolemme Jumalan kannettavaksi – olla vapaita taakoista, jotka Kristus voimallaan kantaa ja olla vapaita kaikista huolista, jotka Jumala voimallaan itse puolestamme huolehtii. Sitä voimaa rakas lähetysväki teidän tehtävänne on levittää, välittää ja julistaa. Kristuksen voimaa, joka voi muuttaa ja vapauttaa ihmisen elämän kokonaan. Kristuksen voimaa, joka voi poistaa ihmisen hirveimmät huolet. Kristuksen voimaa, joka voi saada meidät kantamaan toistemme taakkoja – palvelemaan, sietämään ja rakastamaan kärsiviä lähimmäisiä. Ja Kristuksen voimaa, joka voi synnyttää armeliaisuutta ja ymmärrystä niitä kohtaan, jotka ihmisten silmissä ovat kaiken armeliaisuuden ja ymmärryksen ulkopuolella.
Jumala antakoon teille iloa ja voimaa! Hän rohkaiskoon ja varustakoon teidät! Jumala siunatkoon työtänne tässä kaupungissa, tässä maassa ja koko tässä maailmassa. Aamen.