Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljäkuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Maj Packalènin ja Haka Kekäläisen lukema evankeliumiteksti vie meidät talvisen koleasta Helsingistä, keskeltä ratikkakiskoja ja asfalttibaanoja, kokonaan toisenlaisiin maisemiin. Puhutaan ruuasta, mutta aivan toisenlaisesta hankintaketjusta kuin meidän askelluksemme lähikauppaan noutamaan jugurttipurkkeja ja valmiiksi viipaloituja leipiä.
Jeesus puhuu opetuslapsilleen todellisuudesta, jonka kaikki hänen aikalaisensa tuntevat perin pohjin; arkipuhetta. Peltoaukealla askeltaa kylvömies. Hän heittää siemenet maahan ja neljän kuunkierron aikana vilja vaalenee ja sato kypsyy korjattavaksi. Sen jälkeen päästään jauhamaan jyviä ja leipomaan leipää. Minulle nuo viljavainiot tuntuvat hieman vieraalta tässä urbaanissa sykkeessä. – Olisiko niistä kuitenkin johonkin; myös cityihmisen nälkää tyydyttämään?
Kun tuota mullanhajuista tekstiä vähän rapsuttaa, paljastuu tarinan juju: kyse ei ole maatalouden oppitunnista eikä viljelytekniikan salaisuuksien avaamisesta, niin kuin opetuslapsetkin ensin uumoilevat. Jeesus kertoo sen ajan arkikielellä, että hän ja hänen sanomansa on leipää. Ravitsevaa perusruokaa, joka auttaa kestämään elämää!
Mullan alta paljastuu muutakin: Jeesus hätkähdyttää sanomalla, että sato on kypsä, enää ei tarvitsee kipristellä nälissään. Leipä on kypsää, valmista syötäväksi! Tarjolla jokaiselle. Ilmaiseksi! Euroja ei tarvita eikä sen syömiseen tarvitse anella lupia keneltäkään.
Mitä siis saamme, kun tartumme tähän meille tarjottuun leipään? Puraisemme palasen tätä ilmaista ruokaa?
– syyllisyyksissä kipuilevalle ehdottoman anteeksiantamuksen: nosta silmäsi, vapauta itsesi ja anna elämän hyvyyden yllättää
– häpeää ja huonoa omaatuntoa kantavalle Jeesus lupaa oikeutta uuteen alkuun: nosta silmäsi, vapauta itsesi ja anna elämän hyvyyden yllättää
– onnelliselle ihmiselle Jeesus hymyilee hyväksyen: anna onnesi näkyä ja tuoda iloa myös ympärillesi
– huolien kalvamalle Jeesus lupaa tukensa: luota itseesi, rohkene pyytää apua ja kertoa siitä, mitä sinulle nyt kuuluu.
– elämäntarkoitustaan etsivälle Hän tarjoaa kiinnostavan matkan kristittynä. Olet tervetullut maailmanlaajaan yhteisöön, jossa välitetään ihmisistä, kaikenlaisista ihmisistä ja ympäristöstä. Sinua tarvitaan tämän toteuttamiseen.
Tuosta viljapeltokerronnasta kuuloetäisyydellä olleet kansalaiset aavistivat varmaan myös vahvaa ohjeistusta arkielämäänsä.
Kasvakaa kiinni hyvään. Maanviljelystermejä käyttäen Jeesus sanoo, että jokainen meistä on maa, johon istutetaan ja johon voi istuttaa asioita.
Täyttyykö oman mieleni pelto huonommuuden tunteista, häpeän piilottamisesta? Vai kuulenko elämässäni vapautuksen sanoman?
Annanko oman mieleni pellossa katkeruuden yrttien jatkaa kasvuaan? Vai kuulenko kutsun raikkaisiin tuuliin ja uusiin maisemiin?
Keskittyykö katseeni mieleni pellossa siihen, missä kasvu kituliasta ja jopa pelkkää tyhjää. Vai näenkö elämäni kiitollisuuden aiheet siinä, mitä minulla kuitenkin on?
Kasvakaa kiinni hyvään, sanoo Jeesus ja kehottaa katsomaan toivon näköaloja. Luomaan myös toivon näköaloja niille, joilta niitä nyt puuttuu.
Ollaan nyt yhdessä hetki hiljaa: kuulostellaan itseämme… mitä ruokaa itse nyt tarvitsen, kaipaan. Tai kuka lähelläni kaipaisi minulta ravintoa, edes pientä elämisen murua jaksaakseen?
Ystävät, Jeesuksen tarjoama ruoka tuo synkkyyteemme valoa, pelkoihimme turvallisuutta ja itsemme väheksymiseemme voimaantumisen iloa. Hän näkee ja muuttaa myös omaa näkökykyämme: miksi näkisin vain synkkää multaa itsessäni ja toisissa, kun hyvyyden silmut ovat totta, vaikka jäätyneen roudankin alla. Synkänkin kuoren alla piilee unelma, joka ansaitsee kasvutilan ja armon auringon lämmön.
Jeesuksen tarjoama perusruoka kantaa arjessa ja juhlassa, kivuissa ja unelmissa. Tämä ruoka on ilmaiseksi tarjolla jokaiselle. Mikään moka tai pettymys ei vie oikeutta Jumalan armoon.