Piispa Teemu Laajasalon saarnan Roihuvuoren seurakunnan piispantarkastuksen messussa Laajasalon kirkossa 28.8.2022
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Luuk. 18:9–14
Hyvä Roihuvuoren seurakunnan väki,
onpa iloista olla tänään täällä. Tämä kirkko on kaunis. Täällä on sali täynnä ihmisiä. Ja tällä kirkolla on hieno nimi.
Hyvät ystävät, tarkalleen kuusi kuukautta ja neljä päivää sitten, tasavallan presidenttimme piti lyhyen puheen. Venäjä oli tuona torstaiaamuna hyökännyt Ukrainaan. Silmin nähden järkyttynyt presidenttimme kommentoi tilannetta valtiojohdon tiedotustilaisuudessa.
Hän sanoi: “Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”. Naamiot on riisuttu. Presidenttimme puheessa saattoi kuulla sen, mitä meistä monet muutkin ajattelivat. Oliko meille vain esitetty vuosikymmenet yhteistyötä? Miten olimmekaan uskoneet ajatukseen taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta?
Venäjän johtaja onkin jotain ihan muuta, mitä luulimme hänen olevan. Hänen aiemmat puheensa alueellisesta vakauden rakentamisesta tai lain noudattamisesta tuntuivat hetkessä täysin epäaidoilta. Hänen siviilien pommitusten keskellä tekemänsä kirkkovierailut näyttävät irvokkailta ja hänen hurskaana esiintymisensä vastenmieliseltä. Hän on tekopyhä. Naamiot on riisuttu, hän on tekopyhä.
***
Sanan tekopyhä tausta on kreikan kielessä. Sen merkitys tulee sanasta, joka tarkoittaa esittämistä ja näyttelemistä. Antiikin kreikan teatteritaiteeseen kuului, että näytelmissä näyttelijät pitivät kasvojensa edessä naamioita. Tekopyhyys on tällaisen naamion takana toimimista. Tekopyhän ihmisen todelliset kasvot, todelliset ajatukset ja todellinen käytös ovat piilossa pyhyyden naamion takana.
Tekopyhä on haukkumasana. Sanaa käytetään, kun halutaan osoittaa toisen ihmisen käytöksessä jotain moitittavaa. Oikeastaan moitittavuuden määrällä ei ole niin isoa merkitystä, sana sopii naapurimaamme johtajan epäaitouden osoittamiseen, mutta aivan yhtä hyvin paljon arkisempien ja pienempien, meitä kaikkia koskevien väärien asenteiden kuvaamiseen.
Tekopyhällä tarkoitetaan ihmistä, joka pyrkii teennäiseen pyhyyteen. Hän pyrkii sellaiseen hyvään ja jaloon käytökseen, joka ei ole oikeasti totta. Tekopyhän ajatellaan olevan hyvä vain ulkoisesti – hän on siis ulkokultainen. Tekopyhä ei ole aito ja vilpitön, vaan teennäinen, teeskentelevä ja valheellinen. Hänen hyvyyteensä näyttäytyy esityksenä.
Sanaa tekopyhä käytetään usein myös ihmisestä, joka vaatii muilta paljon, mutta katsoo omaa toimintaansa läpi sormien. Tekopyhä asettaa lähimmäisille oikean käytöksen riman korkealle, osoittaa virheitä ja heikkouksia, mutta perustelee omat inhimilliset heikkoutensa usein sujuvasti mustasta valkoisiksi.
***
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus osoittaa ja tuomitsee tekopyhyyden. Hän tuomitsee teennäisen pyhyyden naamioon verhoutumisen.
Evankeliumin mukaan Jeesus ei puhu kaikille, vaan valitsee kuulijajoukkonsa erityisesti. Hän puhuu niille muutamille, jotka olivat evankeliumin sanoin ”varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita”. Ihminen, joka on varma omasta vanhurskaudestaan, on ihminen, joka on varma siitä, että kelpaa Jumalalle.
Jeesus kertoo kertomuksen fariseuksesta ja publikaanista. Fariseukset olivat Jeesuksen aikana yleisesti yhteisössään arvostettuja, kun taas publikaanien moraalia epäiltiin ja he kohtasivat usein yleistä halveksuntaa. Jeesuksen kertomuksessa fariseus luettelee rukouksessaan kaikki hyvät tekonsa ja kiittää Jumalaa, että ei ole kuten väärintekijät. Publikaani taas ei uskalla kuin pyytää itselleen armoa.
Päivän evankeliumi ei ole ainoa raamatunkohta, jossa Jeesus tuomitsee voimakkaasti tekopyhyyden. Myös Vuorisaarnassa Hän opettaa meitä: ”Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä.”
Vuorisaarnan kohdassa Jeesus varoittaa toitottamasta niin kuin tekopyhät. Päivän evankeliumissa Jeesuksen opetus on tätäkin tiukempi. Kertomuksen fariseus ei edes toitota omia hyviä tekojaan. Hän luettelee ne rukouksessaan Jumalalle. Jeesus ei siis pidä pahana vain ulkokultaista omien hyvien tekojen julkista korostamista – toitottamista – vaan tuomitsee ihan yleisestikin itsensä parempana pitämisen. Olkoot yleisönä ihmiset tai Jumala.
***
Tekopyhyys on ymmärretty siis perinteisesti teennäisenä pyhyytenä. Kristityn näkökulmasta sanalla voisi olla myös toinen opettava merkitys. Sanan tekopyhä ensimmäinen osa viittaa myös tekoon, siis tekemiseen. Tekopyhän voi ajatella kuvaavan käytöstä, jossa pyhyyttä yritetään tavoitella teoilla. Tekopyhä voi olla ihminen, joka hakee arvoa ja arvostusta tekojen kautta. Pyhyydestä tulee asia, joka on saavutettavissa oikealla omalla käytöksellä. Tästä syystä tekopyhä suorittaa hyväksi ja oikeaksi ajattelemiaan asioita, tekee julkisia ja näyttäviä katumusharjoituksia sekä hakee yhteisöllisiä irtopisteitä ulkokultaisella suorittamisella. Lopulta tekopyhä ajautuu ajattelemaan enemmän sitä, miten näyttää pyhältä toisten ihmisten edessä kuin tekojensa todellista moraalista merkitystä.
***
Päivän evankeliumin fariseus tietää asemansa yhteisössä ja tekee yleisesti hyvinä pidettyjä asioita. Hän luettelee kaikki hyvät tekonsa listana Jumalalle: hän paastoaa ja maksaa kymmenykset. Luetellessaan tekojaan fariseus ajattelee, että samat asiat, jotka tuovat hänelle maallista moraalista menestystä, antavat menestystä myös Jumalan edessä. Hän on omavanhurkas.
Vuonna 2022 ihmisen ei tarvitse mennä temppeliin toimiakseen kuin evankeliumin fariseus. Useimmilla meistä on mukanamme puhelin, jossa omaa hyvyyttään ja pyhyyttään voi toitottaa sopivilla sosiaalisen median päivityksillä. Viimeisten 15 vuoden aikana sosiaalinen media on rakentunut alustaksi, joka rohkaisee ihmisiä kertomaan oikeita mielipiteitä ja tekemään oikeita tekoja ihmisten hyväksynnän ja arvostuksen saavuttamiseksi.
Sosiaalinen media kutsuu ja kannustaa ihmisiä antamaan julkisen todistuksen omasta vanhurskaudestaan. Jokainen somesaarnaaja tarvitsee itselleen opetuslapsia, seuraajia, ja niitä houkutellakseen sädekehän on syytä olla mahdollisimman kirkas. Sosiaalisen median fariseuksen sädekehää kirkastaa parhaiten publikaani. Kun osoittaa tarpeeksi tarkasti muiden synnit, voi olla sitä varmempi omasta pelastuksestaan. Uuden ajan pyhillä ja puhtailla on kirkkaana mielessä, mikä on oikein ja väärin, millaisella käytöksellä pelastuu ja millainen toiminta johtaa julkiseen helvettiin ja someseurakunnan kiroukseen.
***
Martti Luther suhtautui kaikenlaiseen tekopyhyyteen tiukasti. Hän kirjoitti: ”Heidät tuntee siitä, että he moittivat, tuomitsevat ja arvostelevat kaikkea, mitä joku toinen tekee, eivätkä vaikene, mikäli tietävät jotakin lähimmäisestään. Sellaisia sanotaan panettelijoiksi, kreikaksi perkeleiksi, latinaksi herjaajiksi, hepreaksi saatanoiksi, lyhyesti sanoen siksi kirotuksi joukkioksi, joka parjaa, ylenkatsoo ja sadattelee kaikkia, ja kaiken tämän he tekevät kuitenkin muka hyvän varjolla.”
Perusristiriita on valheellisuuden paljastamisessa, siinä että ihminen on etsivinään pyhyyttä, mutta ei etsi. Lutherin sanoin siis parjaamme, moitimme ja ylenkatsomme muita hyvän varjolla. Väitämme pyrkivämme hyvään ja olevamme jaloja, mutta todellisuudessa olemmekin kovasydämisiä ja itsekkäitä.
Ja tämän valheellisuudenhan me uskovatkin todellakin osaamme. Ei tarvitse paljon miettiä kirkkoa, kun huomaa, että aika ajoin puhumme rakkaudesta ja olemme rakkaudettomia, julistamme armoa ja olemme armottomia.
***
Kun näitä kysymyksiä miettii, huomaa nopeasti tulevansa pieneksi. Tajuaa oman ulkokultaisuutensa, huomaa itsekeskeisyytensä ja tunnistaa tekopyhyytensä. Tämän päivän evankeliumissa on kuitenkin tarjolla myös todellinen vapahdus meille kaikille.
Jeesus asettaa publikaanin sanat ohjeeksi jokaiselle ihmiselle. Publikaani sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Ja se oli se, mitä Jumala halusi kuulla. Jumala ei halua kuulla listoja siitä, mitä hyvää on tehnyt. Jumala ei halua kuulla vertailuja, millä tavalla olen parempi kuin toinen. Siitä hän varoittaa. Se, mitä Jumala haluaa kuulla, on heittäytyminen Hänen armonsa varaan. Publikaanin sanat. Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.
Kristityn vapautuksen sana on siinä, että pyhyys ei olekaan meissä. Meissä on tekopyhyys ja Jumalassa on pyhyys. Kristinuskon julistus on jotain, joka ylittää moraalin. Evankeliumi armahtaa, kun etiikka ei armahda. Siksi syntisyydestä itsensä kiinni saava saa armahduksen. Siksi syyllisyydestä itsensä kiinni saava katuja saa vapahduksen. Siksi tekopyhyytensä tajuava saa uuden alun.
Ihmisen tehtävä on odottaa pyhyyttä siltä, joka siihen pystyy.
Ei itseltään vaan Jumalalta. Lainymmärtämisen jälkeen olemme sittenkin armon varassa. Etiikan jälkeen meille jää evankeliumi.
Tämän sunnuntain evankeliumin suurin opetus ei ole moite tekopyhyydestä, vaan lupaus Jumalan rakkaudesta. Lupaus rakkaudesta, joka kohdentuu ihmiseen, joka on kaikin tavoin keskeneräinen. Tänäänkin ytimessä on Kristus, joka laskeutui taivaasta lahjoittamaan pyhyyttä, koska meissä sitä ei ole.
***
Rakas Roihuvuoren seurakunta,
julistakaa Jumalan pyhyyttä, älkää omaanne. Iloitkaa siitä vapaudesta, jonka Kristus lahjoittaa kaikille keskeneräisille. Palvelkaa siitä vapahduksesta voimaantuneina tämän alueen heikkoja ja hauraita, sorrettuja ja syrjittyjä, köyhiä ja kaatuneita. Tarjotkaa sen vapahduksen luvalla uusia alkuja niille, joille tämä maailma ei niitä enää tarjoa – armahtakaa yhä uudelleen ja rohkaiskaa vielä kerran.
Olkoon Jumalan iloinen vapahdus voimana täällä tänään, huomenna ja jokaisena tulevana päivänä. Olkoon Jeesuksen rakkaus korjaamassa täällä särkyneet sydämet ja ylentämässä murheelliset mielet. Olkoon ylösnousseen Kristuksen kirkkaus valaisemassa täällä jokaista uuteen toivoon – uuteen toivoon tässä maailmassa ja uuteen toivoon vielä kerran tulevassa taivaan riemussa.
Jumala siunatkoon tätä hienoa seurakuntaa. Aamen.