TOINEN PUOLUSTAJA

TOINEN PUOLUSTAJA

Saarna Tuomas-messussa Agricolan kirkossa 15.5.2005

”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:16)

Rakkaat ystävät

Kristillinen usko on täynnä pyhiä salaisuuksia, joita ei ole helppo pukea arkiselle ja ymmärrettävälle kielelle. Miten sanoa jotakin kaikille selvää Jumalasta, jota kukaan ei ole milloinkaan nähnyt?

Monet tavalliset tuomaat saattavat oikeutetusti pettyä, kun me uskovaiset emme osaa kuvata Jumalaa niin, että maallista järjenjuoksua kunnioittava ihminen voisi käsittää uskonasiat ja ottaa ne vastaan. Myös pitkään kristittynä eläneet ihmiset ponnistelevat, jotta voisivat puhua pyhistä salaisuuksista niin, että tavoittaisivat mahdollisimman monia.

Yksi kaikkein vaikeimmin omaksuttavia uskonnollisia salaisuuksia on puhe Pyhästä Hengestä, siis tämän helluntaipäivän päähenkilöstä. Kuka on Pyhä Henki, miten hänestä voisi puhua, mitä hänen vaikutuksistaan sanoa?

Pyhän Hengen nimessä on kaksi sanaa, ”pyhä” ja ”henki”. Pyhä on jotakin, joka poikkeaa arjesta ja maallisesta. Pyhä on jotakin korkeaa, puhdasta, juhlavaa, kunnioitettavaa, jopa pelättävää. Henki on ehkä vielä vaikeammin selitettävissä. Henki voi tarkoittaa elämää, ilmaa, sielua, mieltä, hengitystä, aineen ja materian vastakohtaa. Mutta Pyhä Henki, kuka hän on?

Uusi testamentti käyttää Pyhästä Hengestä yhtä nimitystä, joka on aivan tavallista arkikieltä, sanaa, joka on jokaiselle ilmeinen ja tuttu. Pyhä Henki on ”puolustaja”. Jeesus lupaa: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.”

Puolustaja on ymmärrettävää suomea. Monella eri elämänalueella on puolustajia. Puolustajasta puhuminen on urheilukieltä. Ellei jääkiekossa ole kunnon puolustajia, ei hyökkäyspelikään tuota tulosta. Puolustajasta puhuminen on sotilaskieltä. Meillä on puolustusvoimat, joiden tehtävä on suojella maata ja toimia rauhan hyväksi. Puolustajasta puhuminen on lakikieltä. Jos joudut raastupaan syytetyn paikalle, hanki itsellesi puolustaja eli asianajaja. Puolustajasta puhuminen on yliopistokieltä. Korkeinta akateemista oppiarvoa, tohtorin arvoa, ei voi saavuttaa, ellei kykene puolustamaan väitöskirjaansa vastaväittäjää varten.

Olisiko Jeesuskin aavistanut, miten vaikeaa on käsittää, kuka Pyhä Henki on ja mihin tarkoitukseen häntä tarvitaan. Olisiko hän valinnut mahdollisimman arkisen ja tavallisen sanan juuri sen vuoksi, että Pyhä Henki oli niin vaikeaa käsittää. Sanan ”puolustaja” ymmärtäisivät myös silloiset matti ja maija, pietari ja maria.

Vähän lisää siitä, mitä ”puolustaja” Jeesuksen aikana tarkoitti, saamme, kun opettelemme yhden sanan kreikkaa. Pyhä Henki on ”parakletos”, sananmukaisesti joku, joka huudetaan paikalle, kutsutaan luokse ja vierelle, silloin kun tulee oikein tukala paikka. Parakletos on ”paikalle huudettu”, ”luokse kutsuttu”.

Hämmästyin, kun huomasin, että monissa suomalaisissa sivistyssanakirjoissakin mainitaan sana ”parakleetti”. Selitykseksi annetaan ensin ”puolustaja”, ”avustaja” ja ”puolestapuhuja”, mutta sitten myös ”asianajaja”, toisella vierasperäisellä sanalla ”advokaatti”. Latinankielisten raamattujen mukaan Jeesus lupaa oppilailleen advokaatin, siis asianajajan, joka saa kutsun eli ”vokaation” tulla luokse, ”ad”. Ruotsinkielessä laillistettua asianajajaa kutsutaan advokaatiksi.

Puolustajan tehtävä on meille selvä. Asianajajan tulee torjua syyttäjän syytökset. Urheilussa puolustajan tulee estää vastustajan hyökkäykset. Maanpuolustajan tehtävänä on turvata isänmaan vapaus ja ehkäistä vihollisen väkivaltaiset aikeet. Puolustaja siis torjuu, ehkäisee, suojelee, turvaa, todistaa syyttömäksi, toimii toisen hyväksi, torjuu moitteet ja on heikomman puolella. Puolustajaa tarvitsevat ne, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan.

Ihmisen luontaisiin asenteisiin kuuluu halu selvitä itse, pärjätä omin voimin, osoittaa, että hän kykenee selviämään ilman muiden apua. Itse asiassa tällainen omaehtoisuuteen pyrkiminen on olennainen osa ihmisen kasvamista, aikuiseksi kehittymistä ja työelämään valmistautumista.

Ainakin sisimmässämme me kuitenkin aistimme sen, miten riippuvaisia me olemme toistemme tuesta, avusta, rohkaisusta. Tarvitsemme puolustajia sekä aivan arkisessa elämässä, mutta tarvitsemme puolustajia myös elämämme syvimmissä ja herkimmissä asioissa. Sellainen ihminen, joka ei milloinkaan tarvitse puolustajaa, on oikeastaan aika rasittava työtoveri ja väsyttävä elämänkumppani.

Ajattelepa avioliittoa. Miten onnellista olisikaan, jos puolisot voisivat ymmärtää, että kummankin tulee olla toinen toistensa puolustajia, siis toistensa syyttäjiä eikä moittijoita, ei kouluttajia eikä käskijöitä, vaan toistensa puolustajia, advokaatteja, asianajajia ja parakleetteja, ”luokse kutsuttuja” tukijoita. Tällaisia puolustajia me miehet ja naiset tarvitsemme erityisesti silloin, kun avioliitto joutuu koetteelle.

Pyhän Hengen rooli puolustajana ulottuu maallista elämää ja ihmissuhteita syvemmälle. Pyhä Henki puolustaa meitä siinä elämässä, jota me elämme suhteessa Jumalaan ja uskonasioihin. On jotenkin lohdullista, että juuri niissä asioissa, joita meidän on järjellämme kaikkein vaikeinta käsittää, niissä meillä on puolustaja, joka neuvoo ja opastaa oikealle tielle. Pyhä Henki antaa meille sellaista uskonvaloa ja ymmärrystä, jota meillä itsellämme ei ole.

Pyhä Henki puolustaa meitä myös kaikkea pahaa vastaan. Heikoimmillaan ihminen ei ole silloin, kun hän ei ymmärrä jotakin. Paljon kovempia ovat ne ajat, jolloin paha eri muodoissaan pitää meitä otteessaan. Pahan tuhovoimat voivat olla monenlaisia: huono omatunto, häpeä menneisyyden virheistä, omat laiminlyönnit, väärät teot, harkitsemattomat sanat, raskaat elämänkohtalot, sairauden vitsaukset, epätoivo tulevaisuuden suhteen, pelko Jumalan hylkäämäksi tulemisesta, uskon menettämisen uhka, viha Jumalaa kohtaan, ahdistus kuoleman edessä.

Usein on niin, että vain me itse omassa sisimmässämme kykenemme tietämään, miten ankarasti paha pitää meitä otteessaan. Pahalla on niin monet kasvot ja ilmeet, ettei tunnu lainkaan lapselliselta ajatella, että tätä maailmaa kiusaa persoonallinen paha, suunnittelutaidoissaan etevä ja toiminnassaan ovela ja ahkera Perkele.

Juuri Perkelettä vastaan me olemme saaneet tuon Jeesuksen lupaaman puolustajan, parakleetin, Pyhän Hengen. Mutta onko tämä puolustaja tarpeeksi taitava ja vahva? Miten luottaa sellaiseen puolustajaan, jonka näkyvyys on heikko ja jonka vaikutusta on vaikeaa todistaa?

Jeesuksen sanoissa on erikoinen lisämääre puolustajalle. ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan…” Miksi juuri Isä antaa ja miksi juuri ”toisen” puolustajan?

Pyhä Henki ei siis toimi yksin. Ensinnäkin hänellä on väkevä toimeksiantaja: ”Isä… antaa teille puolustajan”. Pyhä Henki toimii kaikkivaltiaan, koko taivaan ja maan Luojan arvovallalla ja mahdilla, mutta myös armollisen ja rakkaan taivaallisen Isän lempeydellä. On siinä Pyhällä Hengellä aikamoiset resurssit ja ainutlaatuinen selustatuki!

Mutta vahvuutta on vielä enemmän. Pyhä Henki ei ole ainoa puolustaja, vaan hän on ”toinen” puolustaja. Ensimmäinen puolustaja on Kristus, Jumalan Poika, koko maailman sovittaja ja lunastaja (vrt. 1 Joh. 2:1-2). Sodassa puolustajat usein toimivat taistelijapareina, kaksittain. Jääkiekossa on puolustajapari, oikea ja vasen pakki. Pyhä Henkikin toimii Kristuksen parina, yhdessä ja yksituumaisesti. On siinä puolustajaparia kerrakseen!

Uudessa testamentissa Jeesustakin nimitetään puolustajaksi, parakleetiksi. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä luvataan näin: ”Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.”

Meillä puolustajan tarpeessa olevilla on siis tukenamme väkevä tiimi ja kolmikko: Isä, Poika ja Pyhä Henki, koko Jumala ja Pyhä Kolminaisuus. Yhdessä ja yhteistyössä hän ja he suojelevat meitä, torjuvat pahaa, puolustavat Perkelettä vastaan.

Monet inhimilliset puolustajat tulevat paikalle vain tiettyjä erityistilanteita varten. Puolustaja hoitaa tehtävänsä ja neuvoo meitä sitten selviytymään omin keinoin. Puolustajan tehtävä on usein määräaikainen ja se päättyy.

Pyhän Hengen virka on kuitenkin pysyvä ja hänen ajankäyttönsä on toisenlaista. Jeesus ilmaisee kolmeen kertaan sen, ettei Pyhä Henki puolusta meitä vain hetkellisesti. ”Isä… antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti…, hän pysyy luonanne ja on teissä.”

Tämä toinen ja oikea puolustaja on ”ikuisesti”, siis aina meidän kanssamme, hän ”pysyy” meidän luonamme, jää siis olemaan meidän kanssamme, ja kaiken huipuksi hän ”on meissä”, siis tulee meidän sydämeemme ja sisimpäämme, niin lähelle, ettei sen lähemmäs enää pääse.

Miksi siis olisit huolissasi? Ole iloinen ja rohkea, sillä sinulla on Puolustaja.

2021-03-04T13:08:05+00:00toukokuu 15th, 2005|Eero Huovisen saarnat ja puheenvuorot|