Piispan kirjoitus IltaSanomiin 30.10.2009
Pyhäinpäivän alla sopii kysyä: Näenkö enää poisnukkuneita rakkaitani?
Ero läheisistä on kuoleman kipeimpiä seurauksia. Lähtijä suree, että joutuu jättämään omaisensa. Jälkeen jäävät eivät näe rajan taakse. Ei voi katsoa silmiin, ei puhua eikä halata. Tapaammeko enää milloinkaan?
On kertomuksia ja unia siitä, miten joku on saanut viestejä tuonpuoleisesta. Todisteita ei kuitenkaan ole eikä taida tullakaan. Elämän kannalta onkin parempi, ettei varmaa tietoa tuonpuoleisesta ole.
On onnellista, että taivas on tuntematon ja että sitä voidaan vain aavistella. Taivas ei olisi taivas, jos siitä jaettaisiin karttoja ja pohjapiirustuksia. Uskonnollinen kieli menettäisi omimman luonteensa, jos siitä tehtäisiin luonnontiedettä.
Taivas edustaa toisenlaista maailmaa kuin mitä fysiikka ja kemia tutkivat. Silti keskellä arkista elämää on myös pyhää todellisuutta. On sellaisiakin todellisuuden alueita, joita ei todisteta oikeiksi, mutta jotka kuitenkin puhuttelevat ja vakuuttavat.
Rakkaus, rukous, siunaus, usko, taivas ja Jumala ylittävät järjen, mutta voivat silti olla totta. On salaisuuksia, joita voi etsiä, aavistella ja tavoitella.
* * *
Aavistelua on myös sen miettiminen, onko kuoleman jälkeen jälleennäkemistä.
Omien haaveitteni sijasta tartun siihen, mitä edeltävät sukupolvet ovat ajatelleet. Pitkien perinteiden totuudet kantavat silloin, kun omat eväät loppuvat.
Raamattukin on niukka taivaan suhteen. Kolme Uuden testamentin kohtaa on minua aina viehättänyt. Kaikki puhuvat kohtaamisista taivaassa.
* * *
Se raamatunkohta, joka luetaan avioliittoon vihkimisen yhteydessä ja joka puhuu rakkauden pysyvyydestä, sanoo: “Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.” (1. Kor. 13:12)
Jo tässä elämässä kasvojen näkeminen on kohtaamisen syvin hetki. Olisiko kasvoista kasvoihin katsominen taivaassa vielä koskettavampaa?
Erikoinen, mutta rohkaiseva on myös kertomus ristin ryöväristä ja Jeesuksesta. Kaksi rosvoa oli joutunut tekojensa vuoksi ristiinnaulituksi. Toinen katui ja pyysi: “Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Vastaus oli lupaus: “Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42-43)
Vanha vitsi väittää, että taivaassa on kolme yllätystä. Ensiksi on outoa, että siellä ei ole niitä, joiden olisi luullut siellä olevan. Toiseksi hämmästyttää, että siellä on niitä, joiden ei olisi luullut siellä olevan. Häkellyttävintä on, että huomaa itse olevansa siellä.
Taivaan kiinnostavin tapaaminen on Jumalan näkeminen. Hautajaisissa luetaan usein kaunis kohta Raamatusta:
“Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” (Joh. 14:2-3)
Tapaisimmeko taivaassa?