Piispa Teemu Laajasalon radiohartaus Yleisradion radiohartauksien 90-vuotisjuhlaviikolla 7.3.2022
Viimeisten päivien aikana Ukrainassa on istuttu pommisuojissa ja kuunneltu. Talojen kellareista on tullut henkeä turvaavia suojapaikkoja. Piiloon paenneet ihmiset ovat kuunnelleet pommituksia ja kaivanneet toivon ääniä.
Kaupungeissa ympäri Eurooppaa on keräännytty yhteen osoittamaan tukea Ukrainalle, huutamaan ja laulamaan. Ohjusiskujen lisäksi myös nuo äänet ovat kaikuneet ukrainalaisiin kellareihin asti. Erilaisten avustustoimien lisäksi myös yhteiselle toivolle on annettu laaja kaikupohja.
Toivoa antavan äänen kaipaaminen on tuttua myös meille. Kaipasimme Suomessa samanlaista tukea talvisodan aikana kuin ukrainalaiset kaipaavat nyt. Kannamme viime vuosilta kokemuksissamme ne hetket, kun koronarajoitusten keskellä janosimme pieniäkin kaikuja kulkutaudin kuorman keventymisestä.
Venäjän hyökkäyksen aikana useissa jumalanpalveluksissa ja hartauksissa on laulettu ja pyydetty laulettavaksi virttä numero 600. Virren neljännessä säkeistössä lauletaan ”vahvista ääni toisen maailman”. Kun ihminen on synkkyyden – tai virren sanoin pahan vallan – ympäröimänä, on toisen maailman äänen vahvistaminen elintärkeää.
Yleisradio on välittänyt hartauksia radiossa vuodesta 1932. Jo 90 vuoden ajan radiossa on vahvistettu toisen maailman ääntä. Yhdeksäänkymmeneen vuoteen mahtuu monenlaisia aikoja. Historian käännekohdissa radion äärellä on koettu pelkoa, ahdistusta ja toivottomuutta. Hartaudet ovat olleet vahvistamassa toisen maailman ääntä.
Vuonna 1939 joulukuun ensimmäisenä päivänä sittemmin Helsingin ensimmäiseksi piispaksi valittu Martti Simojoki piti radiohartauden. Edellisen iltapäivän hän oli viettänyt nykyisen työhuoneeni kellarikerroksen pommisuojassa kuunnellen ja arvioiden naapuritaloihin tippuneiden pommien ääniä. Ja rukoillen toisen maailman äänen vahvistumista.
Martti Simojoki puhui tuossa hartaudessa kasteen merkityksestä. Hän ajatteli, että kaikki muu voidaan ottaa pois, mutta ei sitä, että on kastettu. Simojoki oli kirjoittanut hartauden edeltävänä yönä kotonaan, josta hänen perheensä oli paennut sotaa. Kun on menettämässä tämän maailman sellaisena kuin sen tuntee, kirkastuu, mitä jää jäljelle. Kun tuntuu, että tämän maailman äänet sortuvat eivätkä jaksa enää kantaa toivon kaikua, vahvistuu ääni toisen maailman.
Toinen maailma on Jumalan valtakunta. Toisen maailman ääni on Kristuksen ääni.
Se ääni lupaa, että tämän maailman äänet eivät ole koko totuus. Se ääni lupaa, että emme voi koskaan menettää kaikkea. Se ääni johdattaa läpi pimeän laakson. Se ääni lupaa tulevaisuuden ja toivon. Se ääni sanoo sekä syntymän että kuoleman hetkellä ”älä pelkää”. Se ääni on todellinen hyvyyden voima tässä pahassa maailmassa.
Hyvyyden voiman kaiku kantaa yli kauhun ja kuoleman. Jumalan hyvyyden voima on voima, joka on suurempaa kuin mikään ihmisen pahuus. Se antaa uskon, kun mitään uskoa ei enää ole. Se lahjoittaa toivon, kun mitään toivoa ei vielä ole.
Tämän vuoksi meitä kutsutaan elämään joka päivä luottavaisin mielin. Mikään koettelemus ei ole merkki Jumalan hylkäämisestä. Mikään maailmassa ei voi lopullisesti erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, koska Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut maailman. Meillä on täysi lupa ja lahja elää toisen maailman äänen kaiku korvissamme – tämän maailman äänet kuullen, mutta jo taivaan kirkkaat sävelet aavistaen.