Kirkkoherra Matti Perälän virkaanasettaminen ja saarna Piispantarkastuksen päätösmessu Lapinjärven kirkossa 5.2.2006

Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. (Luuk. 2:30-32)

Rakkaat lapinjärveläiset, rakas veli Matti

Kirkkovuodessa on monta pyhää, joita voidaan nimittää valon juhliksi. Juhannus on Suomessa valoisan ajan juhla. Joulukin on valon juhla, joka tuo pimeän ajan keskelle Jeesus-lapsen valon ja toivon koko maailmalle.

Kynttilänpäiväkin on omalla tavallaan valon juhla. Vanhan, katolisen kirkon tavan mukaan kynttilänpäivänä siunattiin kaikki kirkossa vuoden aikana tarvittavat kynttilät. Meidän kirkossamme tätä tapaa ei ole, mutta kyllä meillekin kaikki kynttilät ovat vertauskuva Kristuksesta, joka on maailman valo. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)

Mitä valo ihmisen elämässä merkitsee? Juuri tällaisena kirkkaana talvipäivänä, Lapinjärven lumivalkoisessa maisemassa voimme ymmärtää, miten tärkeää valo ihmisen elämälle on.

Valolla on kaksi vaikutusta. Ensinnäkin valo paljastaa kaiken likaisen.

Kirkkaassa päivänvalossa me huomaamme kaikki epäpuhtaudet ja epäsiisteyden, tahrat ja tuhrut. Niin kotimme ikkunat kuin autojemme tuulilasit näyttävät sameilta ja pölyisiltä. Kirkasta auringonvaloa vasten pienetkin, muuten huomaamattomat pölyhiukkaset leijuvat sumun tavoin.

Paljastava valo pakottaa meidät rehellisyyteen, avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Ei ole sattumaa, että rikoksia ja vääryyksiä nimitetään pimeyden teoiksi.

Jumalan sanakin on paljastava valo. Sanan valossa me kaikki joudumme tutkimaan itseämme ja kysymään, olemmeko elämässämme tehneet oikein. Kymmenen käskyä ovat kuin valonheitin, joka valaisee tekomme ja tekemättä jättämisemme. Olemmeko rakastaneet enemmän itseämme kuin Jumalaa ja lähimmäistä? Jumalan sanan valossa eivät tule näkyviin vain julkiset paheet, vaan myös sydämen salaiset teot, väärät ajatukset, itsekkyyden ja omahyväisyyden asenteet.

Jumalan sanan valo on siis ankara ja paljastava valo. Itse asiassa Jumalan sanan kirkas valo osoittaa, että kukaan ihminen ei voi väittää olevansa virheetön ja synnitön. On pakko tunnustaa oman elämän puutteellisuus ja vääristyneisyys. Jumalan sanan valo asettaa meidät kaikki samaan asemaan. Jokaisen on vain tunnustettava: Hyvä Jumala, ole minulle armollinen, armahda minua.

Valo siis paljastaa. Mutta sen lisäksi valolla on myös toinen vaikutus. Valo lämmittää ja luo uutta elämää.

Helmikuun alkupuolella voimme kirkkaana päivänä jo havaita, miten aurinko alkaa päivän mittaan lämmittää, ei vielä paljon, mutta päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Valo tuo ihmisen elämään lämpöä ja toivoa. Valossa ihminen myös näkee eteenpäin paremmin kuin pimeässä. Valossa ei tarvitse hapuilla eikä olla epävarma kulkusuunnasta. Valo on uuden kevään ja uuden elämän edellytys.

Kun Jeesus sanoo, että hän on maailman valo, hän osoittaa samalla valon vaikutuksen: “Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Kristuksen valo tarttuu ja sytyttää.

Kynttilänpäivän evankeliumissa kerrotaan vanhasta Simeonista, joka oli koko ikänsä odottanut elämäänsä lohdutusta. Hän oli saanut lupauksen, että tulisi ennen kuolemaansa näkemään valon, oman kansansa vapauttajan. Simeon ei kuitenkaan osannut aavistaa, millainen, mikä tai kuka se valo tulisi olemaan, jonka hän kaikkien synkkien vuosien jälkeen saisi nähdä.

Yhtenä päivänä Simeon yllättäen näkee pienen Jeesus-lapsen, vastasyntyneen. Ja silloin hän hetkessä tajuaa, että nyt hän on nähnyt todellisen valon, sen jota hän koko ikänsä on odottanut. Näin Simeon puhkeaa puhumaan:

”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Simeon näkee saman, minkä jouluyön paimenet näkivät. Jeesus-lapsi on syntynyt kaikkien kansojen Vapahtajaksi, valoksi kaikille kansoille, kirkkaudeksi, jonka varaan jokainen ihminen voi elämänsä jättää. Kynttilänpäivä ja Simeonin evankeliumi toistavat vielä kerran enkelien jouluviestin. Kristus on syntynyt meidän kaltaiseksemme, koko maailman Vapahtajaksi.

Maailmassa on monenlaisia valoja, on huvitusten valoja, on poliittista valoa, on järjen valoa, on rakkauden valoa, on ystävällisyyden valoa. Monet näistä inhimillisistä valoista ovat hyviä valoja, jotka auttavat kohti parempaa elämää. Mutta Kristus on ainoa valo, joka valaisee läpi koko elämän, myös kärsimyksen ja kuoleman hetkellä, sekä nyt että elämän lopulla.

Haluammeko siis elää ja olla tämän Kristus-valon kirkkaudessa? Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon.

Rakas veli Matti. Kun sinä nyt aloitat Lapinjärven suomalaisen seurakunnan paimenena, muista, että olet ensi sijassa Kristuksen, oikein valon palvelija. Totta kai sinun tulee käyttää kaikkea sitä kokemusta ja inhimillistä viisautta, jota pappisurasi aikana olet saanut. Papin tulee olla ystävällinen ja kuunnella seurakuntalaisiaan. Tähän sinulla on hyvät taidot.

Eennen kaikkea papin, seurakunnan paimenen, tulee olla Kristuksen, oikean valon lähettiläs. Kun tähän tehtävään sitoudut, silloin Kristus valaisee myös sinun oman elämäsi. Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon sinua ja kaikkia lapinjärveläisiä.